Haullasi “” ei löytynyt yhtään osumaa

Tarkista hakusi ja poista mahdollisia rajausehtoja

Mondo

Ratsastamaan! Idyllinen Muhun saari Virossa on hevospiirien suosikki

Ratsastamaan! Idyllinen Muhun saari Virossa on hevospiirien suosikki

Jos haluat lomallasi kokea unohtumattoman ratsastuksen, suuntaa Muhun saarelle Viroon. Saari tunnetaan hevospiireissä siitä, että kerran sen metsissä laukannut haluaa sinne aina takaisin.
Teksti Ronja Salmi
Kuvat Lina Tegman

Niityn perällä käyskentelee suuri hevosten lauma laskevan auringon lämmössä. Lähestymme niitä rauhallisesti kävellen ja hiukan sivusuunnasta, koska hevoset pitävät suoraan kohti tulevia saalistajina.

Täkäläiset hevoset ovat tunnettuja mantelinmuotoisista silmistään ja ystävällisestä luonteestaan, mutta lauma on aina lauma. Väärä signaali, ja mahdollisuus leppoisaan kohtaamiseen voi olla menetetty. Meillä on hevosten omistajan lupa käydä tervehtimässä niitä, mutta lauma ei ehkä halua tervehtiä meitä.

Ehdimme puoleenväliin matkaa, kun joukosta lähtee viisi hevosta meitä kohti. Tiedusteluryhmä. Jäämme aloillemme, ja myös hevoset seisahtuvat. Laskemme katseemme merkiksi siitä, että ei tässä olla tultu teitä syömään, tulimme silittelemään. Tutkailemaan teitä ennen huomista ratsastusta. Väistävä eleemme huomataan. Pian koko lauma siirtyy meitä kohti. Heinikon läpi vaeltaa seitsemänkymmentä, ehkä sata hevosta. Joukossa on pari nuorta maitovarsaa. Eihän tällaisesta osaa edes hevosharrastaja uneksia.

Muhun saarella käyskentelee suuria hevoslaumoja.

Satapäisen hevoslauman idylli löytyy Virosta, Muhun saarelta. Se on yksi maan suurimmista saarista. Moni reissaaja ajaa sen läpi matkalla Saarenmaalle tai Hiidenmaalle, mutta Muhu on itsekin kaunis lomakohde.

Sen vetonauloja on esimerkiksi luksushotelli Pädasten kartano. Yksi valtti ovat eestin­hevoset, joita laiduntaa saaren eri puolilla yhteensä parisataa. Muhulla on myös Viron suurin hevostila, nimeltään Tihuse.

Muhu onkin Saarenmaan ohella hyvin suosittu ratsastuslomien kohde Virossa. Saarella käy ratsastamassa etenkin suomalaisia, virolaisia, saksalaisia ja ranskalaisia. Houkuttimina ovat edulliset hinnat, upeat hevoset ja saaren taianomainen tunnelma.

Muhua kutsutaan saareksi, jolla aika pysähtyy. Matkaajasta näyttää, että aika on täällä pysähtynyt jo kauan sitten. Talojen jyrkkäharjaiset katot on tehty meriruo’osta, ja pihoja reunustavat sammaloituneet mukulakivimuurit. Niitä tarvitaan muun muassa villisikojen takia.

Muurien päällä lepää pieniä lasipalloja, entisaikojen kalaverkkojen kellukkeita. Harmaiden navettojen seinämillä roikkuu ruostuneita sirppejä ja muita työvälineitä. Maisemasta tulevat mieleen seikkailutarinat, vaikkapa Veljeni, Leijonamieli.

Tihusen sukutilaa johtaa seitsenkymppinen isäntä Martin Kivisoon. Vaaleahapsinen isäntä liikkuu saarella aina harmaalla pick-upillaan, jonka jarrut kirskuvat. Hän tervehtii kaikkia iloisella ahoi-huudahduksella ja autuaalla hymyllä. Kivisoon puhuu viron lisäksi sujuvaa suomea ja saksaa. Hän kertoo, että jatkuva hyväntuulisuus kulkee suvussa. Se on Martininkin elämänfilosofia: iloita muiden ilosta.

Kun vieraat eivät ole luontoretkellä, isäntä saattaa kertoa muinaisuskon sävyttämiä tarinoita. Niiden ja ruuan kanssa tuvassa tarjoillaan juomaksi vaikka saaren koivunmahlaa.

Ratsastamaan pääsee muun muassa Muhun metsissä.

Ratsastusretket alkavat tilalla kätevästi majoitusrakennuksen vierestä. Ennen lähtöä hevoset haetaan yölaitumelta aitaukseen odottamaan satulointia. Oppaat valitsevat laumasta kullekin ratsastajalle sopivan hevosen

Ratsastajat autetaan satulaan, ja jalustimet säädetään sopiviksi. Ohjaajat tuntevat jokaisen ratsun nimeltä ja kertovat niistä yksityiskohtia suomeksi ja englanniksi. Jokin hevonen tykkää laukata, toinen on vähän hitaampi menijä.

Maastoretki alkaa kuin ratsastus aina: alkuun hevoset saavat mennä käyntiä peräkkäin. Niiden ohjat pidetään pitkinä. Kun letkamme pääsee pois yleiseltä tieltä, edessä on ensimmäinen lämmittelevä ravi. Ohjaaja jonon keulassa antaa käskyn, ja viesti kulkee eteenpäin ratsastajalta toiselle.

Maastossa hevosten kanssa on aina tapana ravata keventäen, eli niin, että ratsastaja nousee joka toisella askeleella jalustimien varaan. Kevyt ravi on hevoselle ja ratsastajalle pitkällä matkalla miellyttävämpää.

Lyhyin retki kestää tunnin, pisimmässä on viisi tuntia ratsastusta ja tauot päälle. Käytännössä koko päivän vievässä viiden tunnin reissussa pysähdytään välissä pikniklounaalle ja annetaan hevosten levätä.

Ryhmät jaetaan ratsastajien taitotason perusteella, niin että kaikille löytyy sopiva vauhtitaso. Reittien valintaan ratsastaja saa vaikuttaa esimerkiksi toivomalla paljon laukkataipaleita tai vaikka rantamaisemaa.

Useimmiten kaikki haluavat merenrantaan, koska siellä vankkarakenteisten hevosten kanssa pääsee myös kahlaamaan. Kokeneet ratsastajat voivat pitkällä reissulla jopa vaeltaa Muhun viereiselle Varsasaarelle, jossa laiduntaa nuoria, vielä kasvavia eestinhevosia. Ratsukot kahlaavat Varsasaarelle kolmisen metriä korkean kaislikon läpi, ja retki on taatusti ikimuistoinen.

Ratsastamassa päästään myös kahlaamaan hevosten kanssa.

Muhu tunnetaankin hevospiireissä siitä, että kerran tämän saaren metsissä laukannut haluaa aina takaisin. Eräs suomalaisten ryhmä on palannut kesäisin kirmaamaan Muhun rannoille jo 25 vuoden ajan. Tyypillinen ratsastusloma tapahtuu pienellä porukalla ja kestää muutamia päiviä, jolloin maastoretkiä tehdään pari tai useampi. Tihusen tilalla majoitutaan kesäleirihenkisissä olosuhteissa ja syödään tuvassa kotiruokaa.

Ratsastusmatkalle lähtö ei välttämättä edellytä aiempaa kokemusta. Eestinhevoset ovat tunnettuja rauhallisuudestaan ja sopivat myös kokonsa puolesta hyvin vasta-alkajalle.

Ensikertalaiset ratsastajat pääsevät hevosen selässä käymään myös maastoretkellä, mutta taluttajan kanssa. Kun kokemusta kertyy, laumasta löytyy alle tyyni ratsu. Maastossa pärjää kokematonkin muun letkan mukana, jos ratsastajalla on kykyä pysyä tasapainossa eikä hevosen selässä olo erityisesti pelota.

Useimmiten kaikki haluavat ratsastaa merenrantaan, koska siellä vankkarakenteisten hevosten kanssa pääsee myös kahlaamaan. Kokeneet ratsastajat voivat pitkällä reissulla jopa vaeltaa Muhun viereiselle Varsasaarelle, jossa laiduntaa nuoria, vielä kasvavia eestinhevosia. Ratsukot kahlaavat Varsasaarelle kolmisen metriä korkean kaislikon läpi, ja retki on taatusti ikimuistoinen.Ratsastajat pääsevät hevosineen myös kahlaamaan vedessä.

Muhulla voi kokea saaristoidylliä.

Nättiä ratsastusmaastoa valtavine peltoineen ja viehättävine metsiköineen Muhulla riittää. Ratsastaessa maisemat vaihtuvat tiuhaan: kylätie muuttuu lehtimetsäksi, joka vaihtuu niityksi, jonka perään meitä odottaa korkea katajametsä. Hevoset on koulutettu vaihtelevaan maastoon: vasta kun ne ovat tottuneita lätäköihin, kaatuneisiin puunrunkoihin ja ahtaisiin polkuihin, niistä tehdään matkailijoiden ratsuja.

Aina kun lähestymme rantaa, ilmassa tuntuu meren imelä tuoksu. Mitä pidempään taitamme matkaa, sitä hiljaisemmaksi joukkomme käy. Alun innostunut puheensorina vaimenee ja kukin ratsastaja vaipuu omiin ajatuksiinsa. Laukan nostattama adrenaliini laskee, ja pitkät käyntiratsastuksen pätkät tuntuvat lähes meditatiivisen rauhoittavilta.

Hevosen selässä ihminen voi tuntea olonsa yhtä aikaa herkistyneeksi ja rentoutuneeksi. Kosketus lämpimään eläimeen laskee ratsastajan sykettä.

Samalla aistit avautuvat ympäröivälle luonnolle. Niityllä juoksee kettu. Nuo ovat villisian jälkiä – ja tuoksuuko tässä mansikka? Kyllä, polunpielukset ovat pullollaan metsämansikkaa. Keväisin Muhun metsissä kukkii valtavat määrät keltaista kevätesikkoa, jonka kuivatuista kukista uutetaan täällä teetä.

Kukkivat niityt ovat osa rastastusretkien maisemia.

Ratsastuslomalla missä päin maailmaa tahansa on tärkeää tarkkailla merkkejä siitä, että hevosia kohdellaan hyvin. Tihusen tilaa voi suositella vaativallekin hevosharrastajalle: ratsut kulkevat innokkaina korvat hörössä eteenpäin, ja niiden karva kiiltää auringossa. Varusteet ovat puhtaita ja hyvin istuvia. Hevosten jaloissa ei ole rasituksen merkkejä tai selässä lyöttymiä.

Tihusella hevosia myös kohdellaan yhtä ystävällisesti kuin ihmisiä. Ratsut saavat osakseen rapsutusta, leipää ja lempeitä katseita. Reilu käytös näkyy hevosissa. Jopa pienet varsat hakevat uteliaasti kontaktia ihmisistä. Jokainen retki tällaisten eläinten kanssa tuntuu etuoikeutetulta kokemukselta.

Puhumattakaan maisemista: kun olemme ratsastaneet aikamme metsän suojissa, merelle saapumista oikein odottaa. Hevosten korvat kuulostelevat lähestyvät aaltojen kumua ja lokkien kirkumista.

Rantaan saavutaan vihreää polkua, ja ratsut laskeutuvat tottuneesti rantatörmältä alas vedenrajaan. Oppaan hevonen katselee vettä hieman epäluuloisena, mutta ohjaaja saa sen kastelemaan jalkansa. Muut hevoset seuraavat esimerkkiä, ja pian koko joukko kahlaa vedessä niin, että ilmaan lentää pisaroita.

Kaikkia naurattaa, ja hevoset pärskivät. Niiden kyljet kastuvat kiiltäviksi. Pian ne kyllä kuivuvat – paluumatka tallille päin saa hevoset aina innostumaan, ja se tarkoittaa tietysti mahtavaa laukkaa.

Taas liikkeelle, kotia kohti!

Julkaistu: 8.6.2018