Maastoretki porukassa sujuu, vaikkei olisi paljon kokemusta hevosista
Ratsailla Lapin luonnossa
Maastoretki porukassa sujuu, vaikkei olisi paljon kokemusta hevosista
Ratsastus lumisessa maastossa on talven hauskimpia elämyksiä. Se ei yleensä vaadi edes paljon aiempaa kokemusta hevosista. Mondo kävi islanninhevosten kanssa retkellä Ylläksellä.
Julkaistu 21.12.2022
Mondo

Kylläpä lumi pölisee, kun islanninhevosten lyhyet ja vahvat jalat takovat aurattua metsäpolkua. Lumen peittämät kuuset vilisevät silmissä, kun nousemme ylemmäs tunturiin.

Hevosen tuuhea harja keikkuu puolelta toiselle nelitahtisen töltin tahtiin. Töltti on islanninhevosten oma askellaji. Selässä istujalle se tuntuu nopealta versiolta ratsujen tavallisemmasta askelluksesta, käynnistä.

Maastoretki ratsastaen on erilainen huvi kuin omin jaloin kävellen. Satulassa istuessa näkee kauas, ja maisemien muodot aistii voimakkaammin. Hevosella matkatessa tuntuu kuin olisi syvemmin osa luontoa.

Ylläksellä hevos­tallia pitävä Virpi Pohjolainen vetää ratsastus­retkeä tunturi­maisemissa.

Kymmenen islanninhevosen talli nimeltä Ylläksen Vaellushevoset sijaitsee noin seitsemän kilometrin päässä Äkäslompolon kylästä. Vaikka Ylläksen laskettelukeskus on lähellä, yli 400 metrin korkeuteen nousevan Kuertunturin maastot tuntuvat hiljaiselta korvelta.

Kaksi tuntia kestävän talvimaastoretken reitti kiemurtelee pitkin tunturin rinteitä. Kuer on yksi monista Ylläksen tuntureista ja tunnettu kauniista talvimaisemastaan. Tykky­lumipuut saavat tunturin näyttämään talviselta satumaalta. Jos menee korkealle puurajan yläpuolelle, sieltä avautuu henkeä­salpaava maisema muille tuntureille, kuten kartiomaiselle Ylläkselle ja teräväreunaiselle Kellostapulille.

Meidän reittimme kulkee vähän alempana metsässä, mutta tavattoman kaunista täälläkin on. Lumen kuorruttamat puut näyttävät kultaisilta hattaroilta, kun ne kaartuvat punertavan talviauringon värjäämää taivasta vasten. Hevosten ja ratsastajien hengitys muodostaa ilmaan pieniä höyry­patsaita.

Parin tunnin ratsastus­retkelle pitää pukeutua lämpimästi. Kypärän ja muita varusteita saa tallilta.

Ylläs on niitä paikkoja, joihin jotkut ratsastuksen harrastajat palaavat yhä uudelleen. Esimerkiksi Espoossa asuva Maria Wakeham on käynyt tyttärensä Julia Hartosen kanssa Ylläksen Vaellushevosilla maasto­ratsastamassa lukuisia kertoja hiihto- ja pääsiäislomilla.

”Kun Julia oli pienempi, teimme rauhallisempia maastolenkkejä. Nyt hän on jo minua kovempi menijä”, Wakeham kertoo nauraen.

Maastovaellus islanninhevosilla on Wakehamin mielestä ennen kaikkea luontoelämys.

”On upea tunne, kun hevonen vie talviseen metsään kokemaan Lapin kauneuden.”

Suurin osa matkailijoista tulee Ylläkselle talvisin hiihtämään ja laskettelemaan, kesäisin patikoimaan ja maasto­pyöräilemään. Yhä useampi haluaa myös ratsastaa.

”Suunnittelemme perheemme kanssa lomat aina niin, että minä pääsen reissun aikana ainakin kerran issikkaretkelle”, kertoo Ylläksellä matkaileva Johanna Vilppola.

Pirkanmaalla asuva Vilppola on käynyt monilla Suomen issikkahevosten talleilla. Ylläksellä kiehtovat upeat tunturimaisemat ja se, että maastoon pääsee suoraan tallin pihalta ilman teiden ylityksiä.

”Ratsastamisessa hienointa on se, että pääsen kokemaan luontoa hevosen kanssa ja meillä molemmilla on mukavaa.”

Lumisessa maastossa ratsastajan täytyy luottaa siihen, että hevonen tietää mihin astuu ja hoitaa homman.

”Kyllä ne tietävät. Islanninhevosissa tykkään erityisesti siitä, että yhteispeli on niin mutkatonta. Yhteinen sävel löytyy helposti”, sanoo Vilppola.

Hangessa edetään rauhallisinta askel­lajia, käyntiä. Auratuilla poluilla islannin­hevosilla voidaan mennä tölttiä ja laukkaakin.

Ratsastamme metsässä, kun puiden takaa ilmestyy näkyviin pari poroa. Ne seisovat paikallaan hetken, kääntävät sitten hevosjoukolle takapuolensa ja lähtevät jolkottelemaan poispäin. Hevoset eivät kiinnostu näistä vastaantulijoista lainkaan. Ne vilkaisevat vaaleita sarvipäitä ohimennen ja jatkavat tasaista menoaan lumisella polulla.

Islanninhevoset ovat loistavia vaellusratsuja hyvähermoisuutensa ja maastovarmuutensa takia. Issikan säyseään luonteeseen vaikuttaa se, että hevoset tuntevat toisensa läpikotaisin. Ne viettävät mieluiten aikaa yhdessä laumansa kanssa.

Ylläksen Vaellushevosten karvaturvat eivät ole erillisissä karsinoissa edes talvisin. Ne elävät ympäri vuoden laumana pihatossa, jossa ne voivat itse päättää, ovatko ulkona vai sisällä. Kun hevoset voivat selvittää keskinäisen arvojärjestyksensä itse, niiden ei tarvitse kilvoitella johtajan paikasta ratsastajan ollessa selässä.

Talvinen Kuertunturi on vaikuttava näky.

Välillä retkireitillämme lumeen tallatut polut ovat kapeita. Silloin hevonen saa edetä rauhallisesti kävelyä. Leveämmillä auratuilla reiteillä kipitetään tölttiä ja ehkä laukkaakin. Ylläksen Vaellushevosten omistaja Virpi Pohjolainen ratsastaa hevosjoukkomme ensimmäisenä ja määrää tahdin. Retken vauhti riippuu ratsastajien taidoista.

”Kokemattomimman mukaan mennään. Jos on ratsastanut kauan ja haluaa mennä kovempaa, kannattaa valita retki, jolla muut ovat yhtä kokeneita”, Pohjolainen sanoo.

Kun pienen ylämäen jälkeen nousemme tasaiselle metsä­taipaleelle, edessämme aukeaa lumeen aurattu polku. Hevoset taitavat aistia, että pian päästään laukkaamaan.

Maastoratsastuksessa saa nauttia luonnon rauhasta aivan omalla, erityisellä tavallaan.

Islanninhevoset ovat pienikokoisia mutta tavattoman nopeita kiihtymään. Issikkaharrastajat tietävät, että isompi hevonen on monta kertaa jäänyt takajoukkoihin ihmettelemään, kun viereltä lähteneestä islanninhevosesta näkyy enää takakavioiden kengät ja ilmassa heiluva paksu häntä. Pieni koko hämää.

Kukin ratsastaja ohjaa hevosensa itse laukkaan, ja sitten mennään. Nopea lumilaukka on kuin kelluisi suojaavassa pumpulissa. Vauhti kiihtyy, mutta tasainen meno säilyy. Lunta lentää kasvoille ja ilmavirta suhisee korvissa. Mutkissa pitää muistaa myötäillä hevosen liikkeitä, ettei pyllähdä itse hankeen. Matka maahan olisi tosin lyhyt, koska pienikokoisen issikan selässä aikuisen ratsastajan talvisaappaiden pohjat viistävät polun lumireunoja.

S-kirjaimen muotoiset mutkat seuraavat reitillä toistaan, ja hevoset ovat tilanteesta innoissaan. Ihan kuin ne leikkisivät keskenään hippaa. Vauhti on kova, mutta ympärillä vallitsee hiljaisuus. Lumi vaimentaa kaikki äänet. Ratsastajien pakkasen punoittamille naamoille nousee ilosta kielivä leveä virne. Tätä on talven riemu.

Virpi Pohjolaisen johtohevonen hiljentää vauhtia ensimmäisenä. Muut ratsastajat ottavat edellä menijästä mallia ja ohjaavat hevoset käyntiin. Se oli upea laukkapyrähdys!

Vauhtiosuuden jälkeen matka jatkuu hetken aikaa töltin tahtiin. Kun kahden tunnin ja noin kymmenen kilometrin mittainen retki alkaa olla lopussa, annamme hevosten kävellä pidemmillä ohjilla kohti tunturin kupeessa sijaitsevaa koti­tallia. Issikat ojentelevat kaulaansa ja pärskähtelevät rentoutuneina. Rauhallisuus valuu ratsastajienkin jäseniin.

Hevosten satuloinnin ja muun varustamisen retkille hoitavat tallin pitäjät. Tallikissa auttaa yleisemmässä järjestys­valvonnassa.

Tallin pihalla vallitsee tekemisen riemusta harras tunnelma. Hevosten turpakarvoissa kimaltelee jäähileitä, ja niiden paksu talviturkki on kastunut hiestä. Parin tunnin lenkki tuntuu meillä ratsastajillakin pienenä väsymyksenä jaloissa, mutta olo on myös energinen.

Lenkin jälkeen hevoset harjataan ja ne saavat päälleen lämpimät loimet. Kun heiniä mutusteleville issikoille on sanottu hyvästit, kannattaa ratsastajan vielä pidentää nautintoa ja suunnata parin kilometrin päähän tallilta sijaitsevaan Velhon Kotaan. Tunnelmallisen hämyisä erämaakahvila sijaitsee tallin ja Äkäslompolon keskustan puolivälissä, hiihto­latujen ja lumikenkäreittien risteyksessä keskellä metsää. Autolla pääsee kävelyetäisyydelle paikasta.

Täydellisen päivän Lapin maisemissa kruunaavat lakka­hillolettu ja kuksasta nautittu kaakao kermavaahdolla.

Hyvä tietää talviratsastuksesta

Ratsastusretken pakkasraja on –18 astetta, joillakin talleilla –20, ja ratsastajan painoraja yleensä 90 kiloa. Alle 12-vuotiailta edellytetään yleensä säännöllistä ratsastuskokemusta.

Hinnat vaihtelevat retken keston, osallistujamäärän ja mahdollisten muiden palvelujen mukaan.

Jutussa tehdyn retken talli sijaitsee kuuden kilometrin päässä Äkäslompolon kylän keskustasta. Varaa retki etukäteen: yllaksenvaellushevoset.fi.

Tunturimaastoissa issikkavaelluksia järjestävät myös muun muassa Lapin Saaga -talli Levillä ja Wanhan Raatesalmen perinnetila Kuusamossa. Kolin seudulla toimii Paimentuvan talli.

Kommentoi »