Ruoka-alan sarjayrittäjä Maija Itkonen uskoo, että globaaliin ruokakriisiin löytyy ratkaisu: "Solumaatalouden avulla voi tuottaa eläinproteiineja ilman tuotantoeläimiä"
Ruoka-alan sarjayrittäjä ja Onego Bio -yhtiön toimitusjohtaja Maija Itkonen on kulkenut nyhtökaurasta viljeltyyn munanvalkuaiseen. Alan innovaatioita ajaa ennen kaikkea tarve tehdä ruokajärjestelmästä kestävämpi, hän sanoo.
Vastaat haastattelupuheluun New Yorkissa aamukuudelta. Heräätkö bisnesgurujen tapaan aamuviideltä hyödyntämään ”voittajatunnin”?
Näin lyhyellä matkalla ei kannata yrittääkään kääntää päivärytmiä aikaeron mukaiseksi, joten elän Suomen ajassa. Täällä olen jo virkeä tähän aikaan, mutta Suomessa en todellakaan olisi. En ehkä ymmärrä, miten sellainen edes sopii perheiden arkeen. Toinen vetää voittajan tuntia samalla kun toinen herättelee lapsia kouluun? Matkalle toki otan aina lenkkarit mukaan, koska uuteen paikkaan tutustuu parhaiten juoksentelemalla, ja se on parasta vielä kun muut nukkuvat.
Kasviproteiinien ja lihan korvikkeiden pörssihuuma on laantunut. Oliko kyseessä kupla?
Kuplasta tulee mieleen 2000-luvun alun digikupla, ja kasviproteiinien kohdalla on samanlaisia piirteitä: kehitys tapahtuu hyppäyksissä, ja sen on mentäväkin aina vähän yli. On pakko hypätä vähän korkeammalle, jotta yltää seuraavalle portaalle. Viimeisin hype vei asioita siihen suuntaan, että yli puolet länsimaisilla markkinoilla pitää itseään ”fleksaajina” eli joustavina kasvissyöjinä. Onhan se mieletön saavutus!
Kiinnostaako ruoka enkelisijoittajia?
Vielä vähän aikaa sitten sijoittajapiireissäkin ajateltiin, että ruoka vain tulee lautaselle ja siitä tykätään tai ei. Muutama vuosi sitten tapahtui iso muutos, alettiin puhua food techistä. Ihmiset valkoisissa takeissa keksivät ruokaa laboratorioissa ja tehtaissa. Uusin ajatus on soveltaa kasvuyritysten menetelmiä ja lainalaisuuksia mobiili-internetin maailmasta ruokatuotteiden kehittämiseen. Nykyisin ala kiinnostaa rahoittajia ja se nähdään muutoksen lähteenä. Totta kai ylikuumentuneessa tilanteessa, kun buumi on päällä, markkinoille tulee opportunistisia sijoittajia, jotka etsivät vain pikavoittoja. Sellaiset ovat kadonneet, mutta aidosti asiantuntevat sijoittajat, joilla on pitkäjänteisyyttä ja periaatteita, ovat säilyneet.
Ajavatko eettiset trendit ruoka-alan innovaatioita?
Ei tällä hetkellä oikein ole muuta innovoinnin mallia kuin se, miten tekisimme asioista kestävämpiä – erityisesti ruoka- ja maatalousteknologian puolella. On kuitenkin iso ero perinteisellä yrityksellä, joka joutuu miettimään, miten tehdään lähtökohtaisesti ei-vastuullisesta toiminnasta vastuullista, ja sellaisella yhtiöllä, jonka koko olemassaolo kumpuaa vastuullisuudesta. Arvolähtöinen yritys, jonka toiminta alun perin lähtee vastuullisuudesta, on se, mikä tällä hetkellä liikuttaa ruokakenttää.
Mihin kiinnität huomiota omassa syömisessäsi?
Olen ollut erikoisruokavaliolla ensimmäiset 35 vuotta elämästäni, sitten en enää ollutkaan. En ole syönyt lihaa koskaan, en edes lapsena. Tänä päivänä se ei aidosti enää ole erikoisuus. Eihän nykyisin edes kehdata järjestää tilaisuuksia, joissa kaikki ruoka olisi jotenkin eläinperäistä. Jos saisi aivan vapaasti valita, ilman rajoituksia valikoimista tai muiden ruokailijoiden mieltymyksistä, söisin vielä paljon enemmän puhtaasti kasvipohjaista ruokaa. Tykkään siitä enemmän. Mutta jos ei oikein muuta ole tarjolla, joutuu välillä syömään maitotuotteita ja kananmunia.
Kuinka paljon pitää maistaa ällöjä kokeiluja, että uusi ruokatuote löytyy?
Kieltämättä ongelma on se, että samaa tuotetta täytyy maistaa sairaan monta kertaa. Siinä mikä tahansa muuttuu vähän pakkopullaksi, toistojen määrä voittaa sitkeimmänkin maistelijan. Toisaalta laboratoriossa jokin saattaa olla ihan mahtavan makuista, mutta täytyisi tulla pois omasta pikku ympyrästään. Mene kotikeittiöön ja laita sama tuote osaksi normaalia ateriaa. Vieläkö se maistuu yhtä hyvälle? Usein huomaa, että tarvitaan vielä pientä hiomista.
Voiko innovaatioista löytyä ratkaisuja globaaleihin ruokakriiseihin?
Todellakin, ratkaisun avaimet ovat jo käsillä. Solumaatalous on iso juttu. Sen avulla voimme tuottaa eläinproteiineja ilman tuotantoeläimiä, ja siinä hyötysuhteet ovat paljon kovemmat. Jos hehtaarilla viljellään rehua ja syötetään sitä kanoille, niin lopputuloksena saadaan noin 200 kiloa puhdasta kananmunaproteiinia. Jos vastaava sato syötetään raaka-aineena bioreaktoriin, jossa mikro-organismi tuottaa siitä biovalkuaista, saadaan 2 000–6 000 kiloa samaa proteiinia. Nyt tarvittaisiin vain nopeampaa reagointia lainsäädännön puolelta. Vaikka kyseessä on ihan sama proteiini kuin kananmunassa, sen on käytävä läpi hidas uuselintarvikkeen hyväksyntäprosessi, koska se on eri tavoin tuotettua.
Manteli, soija, kaura ja ruis ovat jo käytössä maidon raaka-aineena. Onko vielä tulossa lisää kasvimaitoja?
Kasvimaidot tehdään puristamalla jyvistä tärkkelystä ja lisäämällä sen verran rasvoja, että saadaan sopiva kermaisuus. Luulen, että aika monesta muustakin kasvista voidaan vielä saada maitoa, tuskin ollaan nähty loppua vielä sille. Mutta nämä yhdet ruotsalaiset Oatlylla ovat onnistuneet hyvin kauran kanssa, ja kauramaito on oma suosikkini kasvimaidoista.
Miten juot kahvisi?
Olen sikäli anarkisti, että juon oikein mielelläni mikrossa lämmitettyä kahvia. Jäähtyneen kahvin heittäminen pois ja uuden keittäminen tuntuu aivan mahdottomalta ajatukselta – tosin ehkä eilistä kahvia en enää joisi. Sen jälkeen kun olen uudelleen lämmittänyt kahvin, usein unohdan sen ja juon lopulta hyvin haaleana. Ja aina runsaalla kauramaidolla.
