Apu

Raija Pelli muistelee tuttavaperheen alamäkeä: "En ole ollut tarpeeksi rohkea"


- Ihmiset pitää mielestäni nähdä lähimmäisenrakkauden, ei poissulkemisen kautta, toimittaja Raija Pelli, 61, sanoo.
Kuvat Timo Pyykkö

Ihmisellä pitää olla ankkureita, joihin kiinnittyä ja joista saa tukea. Esimerkiksi vaikeissa, epätoivoisissa tilanteissa työssäni minun on oltava vahva, en voi itkeä ­surevien kanssa. Mutta yksin ollessani, Lauri Viidan sanoin: ”Ei verinä, vaan ­vesinä tuskat ilmoille tulevat.

Jokainen rakkaus ja hyvyys luovat oman latunsa. Niin ­tekee myös pahuus. Olen elämässäni kokenut, että hyvä ja paha ovat aina läsnä. On järkyttävää, kuinka pahoihin tekoihin niin sanottu ­tavallinen ihminen pystyy.

Pahuus pitää voittaa, eikä se saa hallita. Hyvyys, lämpö, rakkaus ja välittäminen kantavat elämää. Siitä ajatuksesta ja tunteesta olen pitänyt kiinni ja pidän.

Olen työssäni oikeus- ja rikostoimittajana tavannut muun muassa poliiseja, joilla on laaja sielullinen haitari. He ovat kohdanneet äärimmäisen väkivallan, ja kohta he ovat viemässä viestiä kuolemasta ja ensimmäisinä lohduttamassa omaisia.

Ilman tunnetta järki kahlitsee

Nykymaailmaa johdetaan kylmällä ­järjellä ja kaikki pitää voida piirtää matemaattisin mallein. Järki kahlitsee, jos päätöksissä ja johtamisessa ei ole mukana tunne, joka laajentaa asiat inhimillisiksi ja humaaneiksi, ­uuteen ulottuvuuteen.

Nykyaika on indi­vidualistien. Olen oppinut, että jos ihmisillä olisi pienikin piiri läheisiä, joille puhua ja purkaa pahaa oloa, monet pelastettaisiin elämään.

Toivoisin, että ihmiset puhuisivat suoraan vaikeistakin asioista, eivät piilomerkityksin. Jos piilottaa kaiken tiedon, vääryydet, tuskan ja hädän sisällään, ­ihminen ei voi hyvin.

En ole ollut tarpeeksi rohkea. Näin aikoinaan, kuinka eräs tuttavaperhe voi todella huonosti. Se näkyi ensimmäisenä lapsista. En toiminut, vaikka näin, että luisu oli ­luja. Ei siinä hyvin käynyt. Ihmiset pitää mielestäni nähdä lähimmäisenrakkauden, ei poissulkemisen kautta.

Elämän jatkumo voi olla upea. Ensin äiti hoivaa vauvaa, auttaa lapset siivilleen, hetken aikaa ollaan tasavertaisia aikuisia ja kohta äiti on autettava ja hoivattava. Nyt minä saan tehdä 86-vuotiaan äitini elämästä hyvän.

"Olen varma, että tämä elämä ei ole tässä"

Elän nyt ihanaa aikaa. Iloitsen lapsistani, huolehdin lapsenlapsistani, ulkoilen, luen paljon. Isäni opasti minut rakastamaan kirjoja ja runoja. Hän luki minulle Eino Leinon Helkavirsiä. Puolisoni kanssa olemme olleet ­yhdessä 23 vuotta ja oppineet puhumaan kaikesta suoraan. Niin on hyvä elää ­yhdessä.

Uskon Jumalaan. Olen varma, että tämä elämä ei ole tässä. Uskoni liittyy aikaan ja aika-avaruuteen. Kaikki aika on läsnä ­yhtä aikaa, mennyt, nykyisyys ja tuleva. Aikatasot vuotavat. Herkimmilläni tunnen sen ja antaudun ajan vietäväksi. Voima ­tulee sisääni.

Jos olisin maailman kuningatar tai jumal­olento, jolla oli kaikki valta, lopettaisin ­sodat, väkivallan, alistamisen, köyhyyden, epätasa-arvon, syrjinnän, itsekkyyden, ennakkoluulot ja tyhmyyden. Ennen kaikkea antaisin jokaiselle ihmiselle mahdollisuuden kasvaa sellaiseksi ihmiseksi, jollaiseksi Luoja on meidät luonut.

Julkaistu: 12.7.2019