Apu

Hannu Lauerma: Liikunta auttaa masennuksen hoidossa, muttei ole absoluuttinen ihmelääke

Uusi kolumnistimme, psykiatri Hannu Lauerma pohtii masennuksen hoitomuotoja.
Kuvat A-lehdet

Hiljattain uutisoitiin väitteestä, että depressioiden hoidossa tulisi asettaa etusijalle elämäntapoihin kuten liikuntaan ja ruokavalioon vaikuttaminen, koska depressioilla on tilastollinen yhteys kehon ja aivojen matala-asteiseen tulehdukseen. Sellaisella tulehduksella ei tarkoiteta mikrobin aiheuttamaa infektiota, vaan inflammaatiota, jonka voi aiheuttaa muukin tekijä kuin mikrobi.

Mistään uudesta asiasta ei ole kyse, sillä immuunijärjestelmän osuutta psykiatrisiin häiriöihin on tutkittu hyvin pitkään. Onhan niissä mukana kehoon vaikuttava pitkäkestoinen stressi. Myös liikunnan antidepressiivinen vaikutus on vanhastaan tunnettu, ja johtamani Psykiatrisen vankisairaalan yksiköissä potilaita kannustetaan aina liikuntaan.

Yksinkertaistetusta uutisoinnista heräsi valitettavasti mielikuva, että pyörää keksittäisiin taas uudestaan ja että yksin tein koetettaisiin korvata sillä niin hammasratas, talja kuin tunkkikin. On nimittäin paljon depressiopotilaita, joiden elämäntavat ovat valmiiksi esimerkillisiä, ja toisaalta niitä, jotka ennemmin hirttäytyisivät kuin hyväksyisivät elämäänsä personal trainerin.

Toimivia hoitomuotoja on monia

Depressioihin on monia tehokkaita hoitoja, joista kaikkia ei voi soveltaa kaikkiin potilaisiin, ja eri henkilöitä auttavat erilaiset hoitomuodot. Useimpia hoitomuotoja voi ja pitääkin yhdistää toisiinsa. Lääkevaikutus on sitä selvempi, mitä syvemmästä depressiosta on kyse. 

Yksilöllisesti räätälöity lääkitys tekee paranemisen huomattavasti todennäköisemmäksi kuin pelkkä näennäislääke eli plasebo, mutta kaikkia lääkkeet eivät auta. Aivan sama koskee erilaisia psykoterapioita, joiden saatavuutta on kiitettävästi pyritty lisäämään.

Uusina hoitomuotoina ovat käyttöön tulleet neuromodulaatiohoidot, joissa aiempaa hienovaraisemmilla sähkö- ja magneettistimuloinneilla tuetaan aivotoiminnan normalisoitumista. Potilaalle hyvin miellyttävä on muun muassa niin sanottu tasavirtastimulaatio, jossa minimaalisella kahden mikroampeerin virralla tuetaan depression väistymistä. Ainoa yleinen sivuvaikutus on minimaalinen päänahan kihelmöinti puolen tunnin hoitojakson ensiminuuteilla. Menetelmä ei ole yhtä tehokas kuin lääkkeet, mutta se sopii myös tukihoidoksi.

Kirjon toisesta päästä löytyy toistaiseksi kokeellinen, neurokirurgiaa vaativa syväaivostimulaatio hyvin vakaviin depressioihin, joihin mikään muu ei tehoa. Potilaille, joilla ei ole päihdetaustaa, voidaan kokeilla myös hoitoja ketamiini-nukutusaineella.

Diagnoosi määrittää toimivimman hoidon

Muuhun hoitoon reagoimattoman syvän, jopa psykoottisen eli harhakokemuksiin johtaneen depression tehokkain vakiintunut hoito on anestesiassa annettava sähköhoito. Sen toteuttamistekniikat ovat kehittyneet niiden vuosikymmenien aikana, jolloin olen psykiatriaa harjoittanut. Yleisin sivuvaikutus on ohimenevä muistihäiriö.

Toivoisin ehdottomasti tulevani hoidetuksi tällä ECT:ksi (electroconvulsive therapy) kutsutulla menetelmällä, jos joskus itse vajoaisin psykoottisen depression helvetilliseen painajaiseen.

Depressioita on monenlaisia, ja kaksisuuntaista mielialahäiriötä, jossa mukana ovat riehakkaat maniatilat, hoidetaan eri tavoin kuin tavallista syvää masennusta. Diagnostiikka erikoislääkärin vastaanotolla on aina tarpeen ennen hoitomuotojen valintaa, sillä oireyhtymän syy voi olla niinkin yksinkertainen kuin kilpirauhasen vajaatoiminta.

Julkaistu: 31.12.2019
1 kommentti