Potilas kuoli ja lääkäri joutui pitkän tutkinnan ja oikeusprosessin kohteeksi – ”Rangaistaan ja syytetään rikolliseksi, vaikka kävi vahinko”

Päivystyksessä työskennellyt akuuttilääkäri ei olisi osannut arvata, mitä rutiininomaisesta hoitotilanteesta seuraisi.

– Kävin katsomassa potilaan kunnon, joka vaikutti hyvältä, ja päästin hänet kotiin. Aikaisemmin potilaan tilasta oli konsultoitu eri alan asiantuntijaa, jonka mielestä aihetta huoleen ei ollut. Seuraavana yönä potilas kuoli. Sain tietää siitä puoli vuotta tapahtuman jälkeen, hän kertoo.

Akuuttilääketieteen erikoislääkäri on tehnyt työtään 11 vuotta. Hän puhuu kokemuksestaan nimettömänä sen arkaluontoisuuden vuoksi.

Poliisi teki kuolemansyyn tutkinnan ja asia meni syyttäjälle. Kului vuosi, ja poliisi soitti lääkärin kuulusteluihin. Syyttäjä oli nostanut häntä vastaan syytteen kuolemantuottamuksesta ja virkavelvollisuuden rikkomisesta.

– Se oli sokki. En osannut odottaa, että asia menisi poliisin käsittelyyn tässä mittakaavassa. Aikaa oli kulunut vastineen tekemisestä jo melkein vuosi, joten luulin kaiken olevan ohi ja loppuun käsitelty.

Sairaalalla ei ole vastuuta, vaikka tietojärjestelmissä olisi epäyhtenäisyyttä. Tässä tapauksessa ne eivät olleet yhtenevät, joten lääkäri sai edellisen käynnin tiedot tulosteena nähtäväksi käynnin aikana.

–Asiakirjasta jäi huomioimatta olennainen esitieto. Syy siihen oli myöhemmin tekstissä ollut toisen spesialistin kannanotto, jonka perusteella ei ollut tarvetta toimenpiteille, hän sanoo.

Akuuttilääkäri teki päätöksensä näiden tietojen pohjalta. Lisäksi hän kuuli potilasta, jonka kanssa käyty keskustelu antoi tilanteesta väärän kuvan.

– Kysyin, alkoiko oire nyt, ja hän vastasi ’kyllä’. Oikeasti oire oli alkanut uudelleen nyt, mutta se oli ensimmäisen kerran ollut jo aikaisemmin. Tämä olisi ollut se olennainen seikka. Potilas käsitti kuitenkin kysymykseni eri tavoin kuin olin tarkoittanut, enkä minä ymmärtänyt sitä, lääkäri kertoo.

Kaikille lääkäreille sattuu uran aikana hoitovirheitä, joista useimmat eivät onneksi ole peruuttamattomia. Lääkäri tekee päivittäin kymmeniä päätöksiä. Joskus päätös on väärä, ja sillä voi olla kohtalokkaita seurauksia – myös lääkärille itselleen.

Lääkäreiden, erityisesti naisten, itsemurhaluvut ovat korkeita, kertoo yleislääketieteen erikoislääkäri Minna Halinen, joka toimii kouluttajalääkärinä HUS:n Meilahden yhteispäivystyksessä Helsingissä. Hän tekee Turun yliopistossa väitöskirjaa päivystysten potilasvahingoista ja toimii asiantuntijana potilasvakuutuskeskuksessa (PVK).

Syy löytyy todennäköisesti kulttuuristamme: lääkärit eivät saisi erehtyä. Lääkäreiksi valikoituu usein ihmisiä, jotka vaativat itseltään paljon. Työhön liittyy odotuksia ja paineita, epäonnistumisesta koetaan häpeää eikä kollegoilta saa riittävää tukea. Tämä kaikki altistaa depressiolle ja nostaa sen myötä itsemurhariskiä. Asiaa on selvitetty useissa kansainvälisissä tutkimuksissa. Suomessa sitä on tutkittu 1990-luvulla.

Potilasvahinko on sattunut, jos ”lääkäri on alittanut ammattistandardin” ja potilaalle on koitunut siitä tilapäistä tai pitempiaikaista haittaa. Ammattistandardin alittaminen tarkoittaa, että lääkäri on tehnyt jotakin, mitä ei olisi pitänyt tehdä, tai jättänyt tekemättä jotakin, mikä olisi tullut tehdä. Hoitovirhe-termiä käytetään arkikielessä, mutta sille ei ole selvää juridista määritelmää Suomessa.

Minna Halisen mukaan merkittävin potilasvahinkoihin johtava syy päivystyksessä on tiedon kulun puutteet. Niin oli myös akuuttilääkärin tapauksessa.

Akuuttilääkärin oikeusprosessi kesti toista vuotta.

– Kolmasosan urastani olen elänyt sen uhan alla, että saan tuomion kuolemantuottamuksesta. Tiesin, että vankilatuomiota ei tule, mutta 10 000–20 000 euron sakkorangaistus olisi voinut tulla, päälle asianajokulut, hän sanoo.

Asia meni oikeuteen, jossa akuuttilääkäri sai vapauttavan päätöksen. Ei pystytty osoittamaan tuottamuksellisuutta tai virkavelvollisuuden rikkomista, eikä löytynyt lakia tai hoitosuositusta, jota vastaan olisi toimittu. Hänen ei katsottu laiminlyöneen tehtäväänsä.

Se ei vapauttanut lääkäriä hoitovirheen seurauksilta. Hän koki surua sekä epäonnistumisen, osaamattomuuden, arvottomuuden, epäoikeudenmukaisuuden ja vihan tunteita.

– Tein työni niin hyvin kuin pystyin, en löysäillyt tai toiminut leväperäisesti. Kun mietin, kuinka monta potilasta näen viikossa tai kuukaudessa, niin ihmettelen, että siitä rangaistaan ja syytetään rikolliseksi, vaikka kävi vahinko, hän sanoo.

Silloisella työpaikallaan lääkäri ei uskaltanut asiasta puhua.

– Ajattelin, että jos puhun, minua väheksytään enkä tule saamaan tukea.

Kun potilastyössä tapahtuu vahinko, potilaan lisäksi myös ammattilainen kärsii, Minna Halinen sanoo.

– Myös virheen pelko ja häpeä mahdollisesta virheestä lisäävät henkistä kuormaa.

Kyse on niin sanotusta second victim -ilmiöstä, jonka ensi kertaa esitti Yhdysvalloissa lääkäri Albert Wu kuvatessaan potilasvahingon jälkeen psyykkisesti oireilevaa ammattilaista. Kun potilas kärsii, myös lääkäri kärsii.

Minna Halinen itse sai nuorena lääkärinä muutaman raakasanaisen muistutuksen omaisilta ja potilailta, vaikka kyse ei ollut varsinaisista hoitovirheistä vaan potilaan tyytymättömyydestä. Ne aiheuttivat Haliselle pelkoa ja paineita. Hänestä tuli ylivarovainen, ja hän alkoi pyrkiä täydellisyyteen, ettei vain tekisi virheitä. Silti niitäkin on tullut.

– Sieluun sattuu, kun tekee mokan. Olen antanut kiiretilanteessa lääkettä ruiskusta, jossa ei ollut tarraa ja potilas sai 10-kertaisen lääkeannoksen, joka olisi voinut tappaa. Tilanteesta selvittiin, koska se huomattiin heti ja väärään lääkkeeseen oli vastalääke, Halinen kertoo.

Lopulta hänen terveytensä kaatui ylisuorittamiseen. Hän uupui ja menetti toimintakykynsä niin, ettei pystynyt edes keittämään kahvia.

Samaa sanoo anonyyminä puhuva akuuttilääkäri: Hoitovirhe ja sen pelko näkyvät lääkärin työssä. Silloin saattaa herkästi määrätä tutkimuksiin, joita ei tarvittaisi. Niistä voi tulla potilaalle fyysistä tai psyykkistä haittaa, ne vievät aikaa ja maksavat. Vääristä positiivisista löydöksistä aiheutuu taas lisää turhia tutkimuksia.

Lääkäri kantaa koko ajan henkistä kuormaa ja mörköä, mikä vaikuttaa toimintakykyyn. Moni kärsii myös huijarisyndroomasta eli ei luota omiin kykyihinsä ja taitoihinsa vaan kokee olevansa huijari ja pelkää, että se paljastuu.

– Jos poliisi soittaa töihin, olen varuillani, että mitä on tapahtunut, vaikka yhteydenotto ei liittyisi minun tekemisiini, akuuttilääkäri sanoo.

Minna Halisen silloisessa työpaikassa asioita ei käsitelty esihenkilön kanssa, mutta hyvä hoitajatiimi auttoi pääsemään eteenpäin. Lääkäreiden keskuudessa suhtautuminen virheisiin oli usein paheksuva ja tuomitseva. Tämä on ollut hänen mukaansa yleistä.

– Vallalla on ollut kulttuuri, jossa lääkäri on supersankari. Jos tekee virheen, on täysin epäonnistunut.

Lääkärit ovat vaativia itseään ja toisiaan kohtaan, mutta myös tavalliset kansalaiset odottavat erheettömyyttä. Lääkäri ei voi puolustautua, koska hänen pitäisi osata kaikki. Tällainen ajattelutapa on haitallista.

– Voi tulla päihdeongelmia tai lääkäri voi ajautua jopa itsemurhaan, koska häpeä on niin suuri, ettei kestä sitä. Erityisesti naislääkäreillä on valtaväestöä enemmän päihdeongelmia Yhdysvalloissa. Suomesta ei ole tilastoja käytettävissä, Minna Halinen sanoo.

Lentoalalla turvallisuuskulttuuri ja tarkistuslistat ovat olennainen osa työn arkea. Ne ovat osa koulutusta, tukevat kommunikaatiota ja ehkäisevät virheitä.

– Jostakin syystä terveydenhuollossa tullaan jälkijunassa. Olen itse yrittänyt viedä turvallisuusasioita eteenpäin yhdeksän vuotta, mutta vasta viimeisen kolmen vuoden aikana on alkanut tapahtua systeemitasolla, Halinen sanoo.

Potilasvahingoissa on harvoin kyse yksittäisen henkilön virheestä. Yleensä taustalla on asioiden summa, kun tieto lähtee varhaisessa vaiheessa vikasuuntaan ja syntyy dominoefekti, Minna Halinen kertoo. On voitu saada vaikka omaiselta väärä tieto.

Merkittävä osa vahingoista on diagnoosiviiveitä. Päivystykseen voi tulla lievästi päihtynyt henkilö, jonka oireiden tulkitaan johtuvan päihtymyksestä, eikä niitä tunnisteta vakavan sairauden merkiksi.

Kaikki tilanteet eivät kuitenkaan ole hoitovirheitä. Potilaan tila arvioidaan sen hetkisten oireiden ja löydösten perusteella. Päivystyksessä on myös nopeasti arvioitava, tarvitseeko potilas jatkotutkimuksia heti vai vasta arkena.

Aika on myös diagnostinen väline, ja siksi lääkärin suusta voi kuulla lauseen ”seurataan tilannetta”. Oirekuvan selvittämisessä on tärkeää, että tauti ehtii näyttää tapansa.

– Tietoihin voidaan kirjata, että tällä hetkellä oireisto sopii flunssaan, mutta jos ilmaantuu muita oireita, on tultava uudelleen, Halinen sanoo.

Jos flunssa kehittyy keuhkokuumeeksi, kyse on yleensä normaalista taudin etenemisestä. Potilas saattaa syyttää lääkäriä siitä, että olisi pitänyt tietää, mitä tuleman pitää. Näin ei kuitenkaan ole.

Hoitovirhetilanteita varten on asiakas- ja potilasturvallisuuskeskuksessa kehitetty second victim -protokolla eli oheiskärsijätoimintamalli, jossa korostetaan työyksikön vastuuta tilanteessa. Esihenkilön tehtävä on käydä tilanne läpi virheen tehneen työntekijän kanssa ja tukea häntä. Halisen mukaan työntekijää täytyy kohdella lempeästi ja empaattisesti.

Virheiden ja läheltä piti -tilanteiden käsittelyssä on tärkeää, että niihin johtaneet tapahtumat selvitetään tarkasti. Syyllisiä ei etsitä vaan mietitään, miksi näin kävi ja mitä voitaisiin tehdä, ettei vastaisuudessa tapahtuisi samaa. Siinä etsitään juurisyitä, jotka voivat olla esimerkiksi vuorovaikutuksen ongelma, ammattilaisen ylikuormitus tai ilmapiiri- ja kohteluasiat. Myös resurssien puute uhkaa hyvää hoitoa, jos ammattilainen ei ehdi paneutua asiaan tai papereita ei ole saatavilla.

Toimintamalli on Suomessa käytössä vaihtelevasti. On tuurista kiinni, onko työyhteisössä ihminen, joka tunnistaa tilanteen ja ottaa sen haltuunsa.

– Pitää lopettaa besservissaaminen, se ei hyödytä ketään. Kukaan ei tee virheitä tahallaan, Halinen sanoo.

Kukin tekee parhaansa niillä taidoilla, jotka hänellä on. Jos ei osaa, pitää kysyä.

– Itselläni on ideologia, että ei tarvitse osata kaikkea vaan opetetaan. Tyhmiä kysymyksiä ei ole, Halinen sanoo.

Avoimuus on tärkeää, kun tabuja murretaan.

– Tykkään puhua omista erehdyksistäni. Se luo ilmapiirin, jossa kuulijat uskaltavat sanoa, jos eivät jotakin tiedä.

Monessa päivystyksessä on nykyään tarjolla vertaistukea ja tilanteiden jälkipurkutoiminta. Lisäksi voittoa tavoittelematon järjestö FinnEM Ry tarjoaa palvelua, johon päivystysalan ammattilaiset voivat soittaa, jos ahdistaa tai tarvitsee tukea.

Akuuttilääkäri sai myötätuntoa toisella työpaikallaan, kun hän avautui kollegoille. Kukaan ei tuominnut vaan kaikki ymmärsivät, että virhe olisi voinut käydä kenelle tahansa.