Plymouth Barracuda Formula S 402 vm. 1967 – ”Barracudassa oli heittämällä kauneimmat autossa näkemäni muodot”
Kiinnostus jenkkiautoihin on edelleen voimissaan, mutta harrastajat ovat yhä iäkkäämpiä
Janne Tommilan autoharrastus alkoi suhteellisen korkealla iällä.
– Harrastus sai alkunsa, kun kaveripiiriin alkoi ilmaantua jenkkiautoja. Siitä se kiinnostus niitä kohtaan sitten alkoi rullata. Aika vanhalla iällä tämä touhu alkoi, kun ikää oli siinä vaiheessa jo 36 vuotta. Sitä ennen olin puuhastellut prätkien kanssa enemmän kuin autojen.
– Koska kaveripiirissä autot olivat Mopareita, pääasiassa A-Body-malleja, niin sen myötä harrastuksen alkaessa huomio kiinnittyi juuri niihin. Ja tässä Barracudassa oli heittämällä kauneimmat muodot, jotka olin autossa koskaan nähnyt. Ei tätä upeaa autoa helpolla saanut pois mielestä, kun näin sen Nettiautossa myynnissä.
Tommilan yksilö on tullut Suomeen Arizonan Tucsonista vuosien 2010–2011 vaihteessa, ja hänelle seuraavana vuonna.
– Auto oli myynnissä Iisalmessa, ja sieltä sitä sitten kaverin kanssa lähdettiin hakemaan.
Aivan kokematon Tommila ei teknisten laitteiden kanssa kuitenkaan ollut.
– Harrasteautoja ei juuri muita ole ollut, mutta vuosimallin 1987 Harley Davidson Sportster on. Se sitten kokikin muodonmuutoksen Barracudan kaveriksi. Harrikka on samaan väriin maalattu ja sain hyvän verhoilijan taiteilemaan penkin nahkaan vielä Barracudan logon. Nykyisin pyörässä ei juuri enää muuta alkuperäistä olekaan kuin runko.
Barracudaan tehtiin vuosina 2017–2018 isompia kunnostuksia, eli peltityöt, maalaukset ja koneen täysremppa.
– Samalla uusin sähköt lähes kauttaaltaan. Penkit ja ylipäänsä sisätilan verhoiluja uusittiin.
Tommila tunnustaa olevansa autoharrastuksen tulevaisuudesta hieman huolissaan. Palaavatko vanhat hyvät ajat enää koskaan?
– Jos autoilun tulevaisuutta näin harrastajan näkökulmasta miettii, ja siis varsinkin jenkkiautoilun, niin alkaahan se valitettavasti vähän olla tällaisten vanhojen ukkojen laji. Aika vähän tuntuu nuoria ilmaantuvan harrastuksen pariin. Tai kyllä kiinnostusta varmaan olisikin, mutta autojen ja varaosien hinnat ovat nousseet aika vauhdilla kovin korkeiksi, mikä varmasti intoa jonkun verran rajoittaa.
Luotettavuus
”Tekniikka on toiminut moitteitta monta vuotta, kun uusittua ja korjattua osaa on niin paljon. Jarrujen kanssa olen saanut tapella, mutta Wilwoodin osilla niistäkin murheista on päästy.”
Jenkkiauton omistamisessa ja ajamisessa olennaista on Tommilan näkemyksen mukaan viehätys ja tunne, joka tulee vain V8-moottorista. Eli riittävästi voimaa olla pitää. Ja tietenkin se ominainen ääni, joka kasista lähtee.
Auton alkuperäinen tekniikka on Tommilan hoivissa vaihtunut vuosien varrella tehokkaampaan.
– Moottori on 360 Magnum, joka on rakennettu kokonaan uusiksi vuonna 2017. Nykyinen kuutiotuumatilavuus on 402. Takarenkailta on mitattu noin 420 hevosta, kun auto oli säädettävänä muutama vuosi sitten BB-Motorsilla Lahdessa. Vaihteistona autossa toimii 727 automaatti, jossa on manuaalikoneisto. Perä on 8 ¾ 3,58 välityksellä, lukko on Detroit Truetrac.
– Olen purkanut ja kasannut auton vuosien varrella useammankin kerran, eikä tässä montaa pulttia tai mutteria ole, joka ei olisi irti ollut. Ja nimenomaan Barracudan ulkonäköön en ole osannut vieläkään kyllästyä lainkaan, se on omasta mielestäni edelleen täysi kymppi.
Panostaminen
”Barracudaan on vuosien saatossa laitettu rahaa ihan kohtalaisesti. Laskemisen olen lopettanut aikaa sitten, vaikka lähestulkoon kaikki kuitit olen säästänyt.”
Arvostus
”Arvo varmasti nousee näissä peleissä, koska näitä ei enää valmisteta, mutta ennen kuin on omansa pois saanut, on tainnut Barracuda jo siirtyä jälkikasvun haltuun.”
Barracudan lyhyt taru
1960-luvun loppu ja 70- luvun alku olivat USA:ssa ns. ponycar-mallien kulta-aikaa. Chryslerin mallistossa edullisempaan siipeen kuulunut Plymouth kilpaili samoista asiakkaista Fordin ja Chevroletin kanssa, ja ennen kaikkea Barracudan piti pystyä pistämään kampoihin vuonna 1964 esiteltävälle Mustangille. Barracuda ehtikin myyntiin kaksi viikkoa ennen Mustangia.
Ensimmäinen, ns. A-body Barracuda perustui pitkälti Plymouth Valiantin tekniikkaan, alustaan ja peltiosiin. Malli ensiesiteltiin aprillipäivänä 1964, ja sen huomattavin yksittäinen erikoisuus oli suuri takaikkuna, joka oli kehitetty PPG-yhtiön kanssa.
Toinen sukupolvi (1967–1969) perustui edelleen Valiantiin, mutta kori oli jo täysin omansa. Autoa valmistettiin fastback-, hardtop- ja convertible-korisina. Kolmas sukupolvi eli vuodet 1970–1974. Uusi malli oli suunniteltu vuodeksi 1975, mutta valmistusta ei aloitettu energiakriisin nujerrettua markkinat.
4,5 l
Vapaasti hengittävän, alkuperäisen 273 kuutiotuuman LA-veekasin iskutilavuus oli tarkalleen 4 482 cm3. Barrucudan Formula S -versiossa tästä Commando-moottorista irrotettiin 235 hevosvoimaa.
Tien päällä
”Barracudalla kesässä ei kilometrejä ihan mahdottomasti tule, mutta työajoja dieselpelillä sitäkin enemmän. Olen liikenteessä aika rauhallinen kuski.”
Plymouth Barracuda Formula S 402 vm. 1967
- Moottori V8, bensiini, edessä pitkittäin
- Iskutilavuus 6 590 cm3
- Teho 339 kW (461 hv) / 5 400 r/min
- Vääntö 668 Nm / 4 000 r/min
- Voimansiirto Takaveto, kolminopeuksinen automaatti
- 0-100 km/h 3,9 s
- huippunopeus 190 km/h
- kulutus 20,0 l/100 km, CO2-päästöt 464 g/km
- Mitat Pituus 4 897 mm, leveys 1 819 mm ja korkeus 1 364 mm
- Akseliväli 2 743 mm
- Omamassa 1 501 kg
- Hinta noin 25 000 €
Varaosat
”Auto ei mikään superharvinainen USA:ssa ole, ja siksi tuli vähän yllätyksenä, että joitakin peltiosia ei valmisteta enää. Takalokareita saa ja ne onkin vaihdettu."
