Apu

Pirkko Lahden rankka korona-aika: Hoiti 4 kuukautta yksin Alzheimeria sairastavaa miestään

Pirkko Lahden rankka korona-aika: Hoiti 4 kuukautta yksin Alzheimeria sairastavaa miestään
Pirkko Lahti, 78, sanoo, että Suomessa monet eläkeläiset suotta nurisivat korona-aikana. Hän ei nurise, vaikka hoiti omaishoitajana Alzheimeria sairastavaa miestään yksin.

Suomen mielenterveysliiton entinen, pitkäaikainen toiminnanjohtaja Pirkko Lahti sanoo, että suomalaiset ansaitsevat kehuja hienosti sujuneesta korona-ajasta.

Muutama seikka pisti silti silmään.

– Eivät yksin elävät ihmiset ja vanhat pariskunnat olleet mikään ongelma. He ovat tottuneet olemaan yksin. Muutos päivärytmiin ei ollut suuri, vaikka kaikki kontaktit putosivat pois riskiryhmältä.

Helsinkiläinen 78-vuotias Lahti ulkoili ja kävi kaupassa.

– Suomessa kaikilla on ollut mahdollisuus käydä ulkona ja liikkua. Ei meitä lukittu koteihimme toisin kuin monissa muissa maissa. Yli 70-vuotiaat narisivat turhaan.

Pirkko Lahti hoitokoiransa kanssa. Lahti on Suomen mielenterveysseuran entinen, pitkäaikainen toiminnanjohtaja, aktiivinen keskustelija mediassa ja työskennellyt kriisipsykologina.

"Sairas mieheni ei tajunnut, että tarvitsen ensiapua"

Omasta elämäntilanteestaan Lahti ei nurise, vaikka omaishoitajana hän hoiti Alzheimerin tautia sairastavaa miestään, 86, korona-ajan ilman vapaapäiviä.

– Kielsin meiltä heti epidemian alussa kotihoidon, ja taukoa jatkui maaliskuusta heinäkuun puoliväliin. On ollut tosi rankkaa.

Omaishoitajalle kuuluvia lomapäiviä hän ei saanut. Niitähän tosin on muutenkin niukasti: kaksi tai kolme kuukaudessa. Sama ongelma on ollut muillakin omaishoitajilla.

– Nyt olen pistänyt poikki koko omaishoitajasopimuksen. Kun en enää ole omaishoitaja, saamme kotihoitopalveluja.

Puolison sairaus on edennyt seitsemän vuotta ja vaikuttaa yhä enemmän fyysiseen ja psyykkiseen terveyteen. Pariskunnan lähisukulaisista ei juuri saa apua, kun he ovat työelämässä.

– Olemme täysin minun varassani. Minulle ei saa sattua mitään.

Henkistä sympatiaa puoliso ei enää voi antaa.

– Mieheni on hyvä ja kiltti, mutta en saa häneltä enää henkistä tukea enkä oikein keskustelukumppania.

– Kun kesällä kaaduin ja satutin pääni, mieheni ei mitenkään huomannut tilannetta. Naapuri vei minut tikattavaksi ensiapuun, Pirkko Lahti kertoo.

Lapsiperheiden elämä mullistui

Pirkko Lahti muistuttaa, että isoin muutos koronakriisissä tapahtui lapsiperheissä. Moni perhe joutui viettämään arkeaan yhdessä 24 tuntia vuorokaudessa. Lapsiperheet saivat liian vähän tukea:

– Koulujen olisi pitänyt tarjota lapsille ruokaa. Lapset olisi pitänyt pistää joka päivä hakemaan ateriansa koululta. Samalla olisi voitu tsekata heitä muutenkin. Päivittäinen ruokajakelu olisi myös helpottanut perheiden arkea.

Julkisuudessa tai ainakin somejulkisuudessa alettiin ärhäkästi vahtia ja arvostella koronasuosituksia rikkoneita ihmisiä.

– Ei syyttely mitään auta. Sen sijaan pitää kiittää niitä, jotka noudattivat ohjeita ja toimivat hienosti. Olemme hallinneet tilanteen hienosti.

Kaikki nuoret eivät malttaneet noudattaa turvaetäisyyksiä eikä välttää kokoontumisia, mutta siitä ei Lahden mielestä pidä suivaantua.

– Yhdessä olemisen tarve on nuorilla paljon suurempi kuin vanhemmilla ihmisillä. Heillä on valtava imu tavata toisia ihmisiä. Olisi pitänyt arvata, että he karkailevat joka tapauksessa.

Rehelliset kauhukuvat tarpeen?

Kriisin alussa Pirkko Lahti oli Musiikkitalossa paljon puhutussa Naisten päivän konsertissa, jossa tartunnan sai moni, muuan muassa Martti ja Eeva Ahtisaari. Tuttavapiirissä on useita koronaan sairastuneita.

Lahti pelkäsi itsekin sairastuneensa tautiin, sillä päätä särki, lyhyelläkin kävelymatkalla alkoi hengästyttää ja oli pakko istua puistonpenkille. Kokenut kriisiterapeutti myöntää eläneensä kaksi viikkoa pelossa.

Hän on saanut läheltä huomata, miten järisyttävä tauti on riskiryhmäläisille ja toipuminen kestää, vaikka olisi periaatteessa parantunut.

– Olisiko julkisuudessa kannattanut kertoa ja näyttää oikeita kauhukuvia siitä, miten vakava tauti on kyseessä, hän pohtii.

Nyt ymmärrettiin ihmissuhteiden tärkeys

Koronakriisissä Lahti pitää hyvänä sitä, että nyt on ymmärretty toisten ihmisten merkitys.

– Tajuamme, miten tärkeää on kanssakäyminen ja ihmissuhteiden pysyvyys.

Hän sanoo, että ihmiset ovat löytäneet uudenlaisia tapoja pitää toisiinsa yhteyttä ja toivoo, että kriisistä jää jäljelle tapa pitää yhteyttä.

Hänelle itselleen muodostui tavaksi soittaa 10 ihmiselle joka päivä.

– On tärkeää voida ilmaista muille ihmisille omia tuntemuksiaan.

Etäkokoukset eivät korvaa oikeita kokouksia

Etätöitä ja etäpalavereita on hehkutettu, mutta Lahden mukaan hehkutus ei kaikin osin vastaa todellisuutta. Hänellä itselläänkin oli etäkokouksia.

– Etäkokoukset ovat aika lyhytsanaisia. Vain osa osallistujista puhuu, muut ovat hiljaa. 60-70 prosenttia viestinnästä on non-verbaalista. Silmien kautta tapahtuva kontakti jää puuttumaan.

– On tärkeää saada toisilta palautetta ja hyväksyntää. Työpaikoilla tärkeää on sekin, että voi käydä työkavereiden kanssa syömässä ja rentoutua.

Kestämmekö uuden aallon?

Syksyn mahdollista toista epidemia-aaltoa odotellessa pitää Lahden mukaan muistaa entiset ohjeet koko ajan.

– Hyvä, että tv:ssä ja radiossa edelleen annetaan ohjeita. Nyt noudatetaan turvavälejä ja pestään käsiä. Onneksi emme muutenkaan ole sellainen kansa, joka on tottunut halailemaan ja pussailemaan.

Suomalaiset kyllä kestävät mahdollisen toisen epidemia-aallon ja uudet rajoitteet.

– Kunhan annetaan väliaikatavoitteita. On helpompi elää väliaikatavoitteiden kuin toistaiseksi-ajattelun kautta, Pirkko Lahti sanoo.

Julkaistu: 25.7.2020
3 kommenttia