Tutkimme halvimpia markkinoilta löytyviä painepesureita, joita osui haaviimme puolen tusinaa. Painepesureita myydään markettien tarjouksissa kuin porakoneita taannoin. Tutkimuksen mukaan jokaisessa suomalaisessa taloudessa on keskimäärin 2,7 porakonetta.
Painepesurien kauppa uhkaa nousta suosituimpien kodinkoneiden listaykköseksi, sillä halvimman hintaluokan laitteet maksavat alle tonnin. Tarjouksessa on saatavana jopa alle kahdeksansadan markan hintaan laitteita, joita myydään sadan barin nimikkeellä. Kyseessähän ei tietenkään ole mikään ravintolan mainoskikka, vaan sata baria tarkoittaa koneen kehittämää painetta. Mitä enemmän painetta, sitä enemmän tehoa.
Tutkimme, mitä yhteyttä on ilmoitetuilla paineilla ja painepesurin todellisella pesuteholla.
Painepesuri on monimutkaisen suunnittelun tulos. Sähkömoottorin pyörittämä pumppu saa veden liikkeelle ja vesi johdetaan pistoolikahvan päässä olevan suuttimen läpi. Suutin määrää, millaiseksi paine nousee. Sen muotoilu on ratkaiseva myös pesurin pesuteholle.
Pumpun teho eli sen liikkeelle saama vesimäärä aikayksikköä kohden määrää käytetyn suuttimen koon. Paineen nousua voidaan tehostaa suuttimen muotoilulla. Myös moottorin teho täytyy sovittaa pumpun tehoon. Näissä halvoissa painepesureissa on käytetty yleensä hiiliharjamoottoreita, jotka ovat halvempia ja ennen kaikkea kevyempiä. Joissakin pesureissa on käytetty oikosulkumoottoria, mikä näkyy painossa ja hinnassa.
Viuhkasuutin yleisin
Suuttimia on käytössä monen tyyppisiä. Yleisin tyyppi oli säädettävällä viuhkalla varustettu suihkutin. Kääntämällä suuttimen päätä puoli kierrosta saadaan vesisuihkun muoto pistemäisestä leveäksi viuhkaksi. Pistemäisessä vesisuihkussa on suurin pesuteho, ja leveämmällä asennolla paine pinta-alaa kohti laskee ja pesutulos on pienempi. Leveä suihku sopii aroille pestäville pinnoille.
Muutamassa pesurissa oli vakiovarusteena kaksi suutinta, jolloin toinen oli säädettävällä suihkulla ja toinen pyörivällä suihkulla varustettu turbosuutin. Viimeksi mainitulla sai selvästi voimakkaamman pesusuihkun leveämmälle alalle. Testipesu tehtiin aina vakiosuuttimella.
Myös pesuainesuutin oli kaikissa mukana. Pesuainepullo vaihdetaan pistoolikahvaan suuttimen tilalle, ja sillä levitetään pesuaine pestävälle pinnalle. Kärcherissä oli poikkeava järjestelmä, sillä siinä oli koneen kyljessä erillinen imuputki pesuainepullolle.
Lisätarvikkeita on saatavana kaikkiin pesureihin runsaasti. Pyöriväsuihkuinen suutin, märkähiekkapuhalluslaite, pyörivä harja ja letkun päässä oleva esipuhdistin ovat käteviä lisävarusteita, jotka nostavat painepesurin käyttöarvoa.
Kärcherillä oli ylivoimaisesti suurin lisälaitetarjonta, ja KEWiltä löytyi vielä näppärä patiopuhdistin, jossa leveän kotelon sisällä varren päässä pyörivä suutin puhdistaa pihalaatat ja betonipinnat kerralla isommalta alalta.
Testi auton pesulla
Testin suorituksen suunniteltiin aluksi noudattavan valmistajien yleisesti käyttämää menetelmää. Siinä solumuovilevy maalataan lateksimaalilla ja levy kiinnitetään vakionopeudella kulkevaan kelkkaan. Kelkka ohittaa kulmassa levyyn nähden olevan suuttimen, ja pesutulos voidaan laskea suoraan puhtaaksi pestystä pinta-alasta.
Kokeilun jälkeen testimenetelmä muutettiin käytännönläheiseksi auton pesuksi, sillä vakiomenetelmällä ei juuri saatu eroja aikaan. Pistesuihkulla kaikki pesurit kaivoivat levyyn tasalevyisen uran eikä leveämmällä suihkulla tapahtunut mitään.
Halvimman pesuriluokan pesuteho testattiin ruiskuttamalla pakettiauton maalipintaan kivipölystä, sideaineista ja suolasta koostuvaa likaliuosta. Liuos matki kesäisin auton pintaan tiestä irtoavaa likaa.
Liuos ruiskutettiin ruiskulla tasaiseksi kerrokseksi auton pintaan, kullekin painepesurille oma alueensa puhdistusta varten. Lopputulos arvioitiin pestynä pinta-alana aikayksikköä kohden.
Kaikista painepesureista mitattiin myös laitteen kehittämä paine. Maksimipaineen ilmoittaminen on lähinnä markkinointikikka. Lisäksi mitattiin pesurin tuottaman veden määrä minuutissa. Jotkin laitevalmistajat ilmoittivat tuoton tuntia kohti, jolloin määrä saadaan näyttämään komeammalta. Testiin riitti minuutin rupeama, sillä siinäkin ajassa muutama laite alkoi nikotella ja paine ja veden määrä vaihteli.
KEW ja Kärcher parhaat
Lopputulos oli selkeä. Kaikkien pesureiden teho oli vaatimaton testilialle, joka istui todella lujassa auton pinnalla. Mitään esipesua tai pesuaineita ei käytetty, vaan likaa poistettiin pelkästään pesurilla. Useimmat poistivat likaa vain pistemäisellä suihkulla, ja siinäkin oli vielä selkeitä laitteiden välisiä eroja. Lopuksi irrotettu lika poistettiin leveämmällä suihkulla ja pienemmällä paineella.
Huuhteluvaiheessa ratkaisee painepesurin tuottama veden määrä, sillä lika saadaan siirrettyä pois vain runsaalla huuhteluvedellä.
Paras pesutulos oli KEWillä ja Kärcherillä. Myös niiden mekaaninen rakenne tuntui parhaalta. Kärcher oli tosin hintansa puolesta aivan omassa sarjassaan, eikä tulos olisi hinnalla painotettuna ollut näin hyvä. Heikoin tulos oli Bilteman painepesurilla, jonka hinta oli myös testin pienin.
Syy heikompaan pesutulokseen näkyy suoraan mitatusta työpaineesta, sillä pienellä paineella lika ei irtoa. Vain Twist pystyi pienemmällä työpaineella ohittamaan Bilteman pesurin. Myös yksilökohtaiset erot saattavat vaikuttaa tulokseen.
