Apu

"Pidin itseäni koulutettuna ja fiksuna mutta tätä en osannut" – Näin Kirsi pudotti lopulta pysyvästi painoaan

"Pidin itseäni koulutettuna ja fiksuna mutta tätä en osannut" – Näin Kirsi pudotti lopulta pysyvästi painoaan
Lihavuusleikkaus oli Kirsi Jurvaselle merkittävä askel pysyvän painonpudotuksen tiellä. Olennaisinta oli silti hoitaa korvien väli kuntoon.

Mikkeliläinen Kirsi Jurvanen, 50, ei halua kertoa tarkasti, mitä puntari näytti ennen ja nyt. Olennaisempaa on, että hän on lähes 50 kiloa kevyempi kuin viisi vuotta sitten. Mikä tärkeintä, hän voi huomattavasti paremmin. Myös kunto on kovempi kuin koskaan.

Peilikuva on muuttunut niin, ettei Kirsi ole välillä uskoa sitä todeksi. Vaikka ulkonäkö ei ole enää niin merkittävä asia kuin nuorempana, tuntuu ihanalta, kun voi tuoda omaa naisellisuuttaan esiin. Vaatekaupassakin on kiva käydä, koska valittavaa on enemmän. Sama koskee liikuntamuotoja: Kirsi voi harrastaa lähes mitä lajia vain. Hän on jopa kouluttautunut personal traineriksi eli henkilökohtaiseksi liikuntaohjaajaksi.

– Se voi kuulostaa huvittavalta, koska olen keski-ikäinen ja yhä hieman pullea. Itsetuntoni on nykyään niin hyvä, etten piittaa muitten puheista. Halusin saada käyttööni kaikki työkalut ja kaiken tiedon, joilla voin edistää hyvinvointiani. Bonuksena olen voinut auttaa muita, Kirsi sanoo.

Onnistumisessa ratkaisevaa oli ”korvien välinen työ” – havahtuminen siihen, että jos Kirsi jatkaisi elämää entiseen malliin, hän todennäköisesti sairastuisi vakavasti. Siksi hänen piti muuttaa ajattelutapaansa ja ottaa vastuu hyvinvoinnistaan omiin käsiinsä.

– Tajusin, että on yhtä helppo tehdä hyviä kuin huonoja valintoja. Lähtökohtana oli terveys, eivät kilot. Halusin keskittyäni itseeni ja siihen, että vointini olisi vihdoin hyvä. Olin voinut huonosti vuosikausia.

Laihdutus alkoi nuoruudessa

Kirsi laihdutti ensimmäistä kertaa jo teininä. Hän liittyi Painonvartijoihin ja pudotti 15 kiloa laskemalla kaloreita ja punnitsemalla ruokia. Puolessatoista vuodessa kilot tulivat takaisin – puolitoistakertaisina.

– Olen ollut lapsesta asti ylipainoinen. Minua ei ole koskaan kiusattu sen takia, mutta kun seurustelu alkoi kiinnostaa, kilot alkoivat harmittaa itseäni.

Kirsi palasi vuosien varrella useasti Painonvartijoihin. KIloja kaikkosi joka kerta, mutta ne tulivat aina nopeasti takaisin.

– Se oli aina suuri pettymys. Aluksi söin entistä enemmän huonommuuden tunteeseen, mutta sitten päätin taas pudottaa painoa. Minulla oli hirveä halu laihtua, lähinnä ulkonäön ja voinnin kohentumisen vuoksi.

Vuonna 1995 Kirsistä tuli äiti. Raskauskiloja kertyi yli 30, ja niistä jäi laitokselle vain viisi. Imetysaika ei tuonut muutosta.

– Marssin taas Painonvartijoihin. Sitä jatkui siihen asti, kun kuulin kuntokeskuksen painonhallintaryhmästä. Siellä laihdutettiin ENE-menetelmällä.

Hyvin niukkaenerginen dieetti toteutetaan jauhepussikeitoilla, ja päivittäinen kalorimäärä on vain 500–600. Kirsi sinnitteli dieetillä kymmenen viikkoa.

– Siinä mentiin ketoosiin, josta joillekin voi tulla energinen olo, mutta minä olin kamalan väsynyt. Näläntunne hävisi, kuuria ei ollut vaikea jatkaa. Luja tahto auttoi. Inhottavinta oli, että ketoosissa alkaa haista pahalle. Minulle puhkesi myös nivelreuma.

Oli hankala ymmärtää, mistä epäonnistuminen johtui

Kirsi laihtui kuurin aikana 18 kiloa. Sen jälkeen hän lihoi parin vuoden kuluessa yli 30 kiloa.

– Dieetin piti olla mullistava, koska siihen kuului ylläpito- ja seurantavaihe. Sain ruokaohjeita ja kävin valvotusti puntarissa. Kotona kuuntelin cd-levyä, jonka piti auttaa uuden elämäntavan sisäistämisessä.

Niin ei käynyt, vaan Kirsi palasi entisiin tapoihinsa. Hän ei voinut ymmärtää, mistä epäonnistuminen johtui. Muutama vuosi aikaisemmin hän oli onnistunut lopettamaan tupakoinnin. Miksei hän päässyt eroon kiloistaan?

– Tumppasin tupakan huonon kuntoni vuoksi. Pienikin ponnistus hengästytti. Otin yhteyttä personal traineriin ja ostin elämäni ensimmäisen sykemittarin. Kuntoni nousi hyvin kävelemällä, mutta paino ei pudonnut. ENE-dieetin mentyä mönkään en laihduttanut moneen vuoteen.

Vuonna 2012 Kirsin akillesjänne katkesi. Jalka oli kipsissä kahdeksan viikkoa, mikä merkitsi täysin liikkumatonta ajanjaksoa. Paino nousi ja kunto romahti.

– Se oli eräänlainen käännekohta. Oivalsin, että näin ei voisi jatkua. Liikkuminen oli yhä hankalaa, vaikka treenasin personal trainerin johdolla. Miten vaikeaa se olisikaan viisikymppisenä, jos olin jo 43-vuotiaana toinen jalka haudassa? Säikähdys sai minut pysähtymään.

Tarvittiin kokonaisvaltaista muutosta

Samanaikaisesti Kirsillä oli haasteita työelämässä. Hän työskenteli it-alalla, mutta alkoi nyt miettiä, mihin suuntaan hän lähtisi.

– Ajatus kokonaisvaltaisesta muutoksesta jäi itämään mieleeni. Oivalsin, että minun pitäisi korjata korvieni väli ja sitä kautta elintapojani. Jokin oli pahasti vinossa, koska olin siinä pisteessä siinä iässä. Olin usein väsynyt ja alakuloinen.

Kirsi varasi ajan elämäntaitovalmentajalle. Käyntien ansiosta hänen omat arvonsa alkoivat kirkastua. Ykkössijalle nousivat terveys ja perhe. Kirsi ymmärsi tehneensä liikaa töitä ja olleensa siksi harvoin kotona. Hänelle ei ollut jäänyt aikaa eikä voimia huolehtia itsestään.

Seuraavina tulivat onnellisuus, hyvä olo ja tasapaino. Moisia asioita Kirsi ei ollut ennen perusteellisesti pohtinut.

– Aloin miettiä, olenko lihava, koska voin henkisesti huonosti. Vai voinko henkisesti huonosti, koska olen lihava? Kumpi oli syy ja kumpi seuraus? Kumpaa pitäisi kohentaa ensin?

Ajatus uudesta laihdutuskuurista tympäisi ja ahdisti. Pintaan nousi vanhoja pettymyksen tunteita.

– Pidin itseäni koulutettuna, fiksuna ja menestyvänä, mutta minun oli pakko tunnustaa, että tätä en osannut.

Kirsi liittyi terveyskeskuksen matalan kynnyksen liikuntavalmennusryhmään. Siellä hän tapasi ravitsemusterapeutin, joka heitti ilmaan ajatuksen lihavuusleikkauksesta.

Kirsi otti asian puheeksi terveyskeskuslääkärin kanssa. Tämä kirjoitti lähetteen erikoislääkärille.

– Tunsin olevani enemmän kuin valmis. Koin tehneeni monta vuotta sisäistä työtä leikkausta varten. Tiesin, että kyse ei ollut mistään simsalabim-jutusta, vaan minun pitäisi sitoutua pysyviin muutoksiin.

Leikkausta varten piti laihduttaa

Leikkausjonoon päästäkseen Kirsin piti laihduttaa viisi prosenttia lähtöpainostaan tietyssä ajassa. Jonossa ollessa paino ei saisi nousta. Ennen leikkausta Kirsin piti olla vielä neljä viikkoa ENE-dieetillä, jotta hänen rasvoittunut maksansa saataisiin pienemmäksi.

– Dieetti sujui hyvin, koska olin niin motivoitunut.

Loppukesällä 2016 Kirsi makasi viimein leikkauspöydällä. Leikkauksessa ohitettiin suurin osa mahalaukkua sekä ohutsuolen alku. Ruokatorven alaosasta ja mahalaukun yläosasta muodostettiin pieni pussukka, jonka kautta ruoka jatkossa kulkeutuisi suolistoon. Isojen annosten syöminen ei enää onnistuisi ja paino putoaisi noin 25 prosenttia alkuperäisestä. Toimenpide sujui kuin oppikirjassa.

– Leikkauksen jälkeen paino putosi nopeasti. Silti mielessäni ei kertaakaan käynyt, että tämä oli tässä. Muutoshan oli vasta alkamassa. Taustalla jyskytti pelko, että kilot tulisivat takaisin kuten ennenkin.

– Minua myös arvelutti puhua leikkauksesta, koska leikattujen kuvitellaan päässeen helpolla ja vieläpä yhteiskunnan varoilla. Tietäisivätpä ihmiset, millainen taistelu leikatuilla on takanaan. Kaikki konstit on käyty läpi ja todettu riittämättömiksi. Leikkaus on aina viimeinen vaihtoehto.

Leikkaus muutti Kirsin elämän täydellisesti ja lopullisesti. Ruokailut piti suunnitella huolellisesti, koska tietyistä ruoista tuli huono olo. Alkoholia ei voi juuri juoda, koska parista kulauksestakin tulee huppeliin.

– En ole miettinyt, mistä jouduin luopumaan, vaan mitä olen saanut tilalle. Painon pudotessa olo parani kokonaisvaltaisesti ja liikkumisesta tuli helpompaa. Myös reumani on nyt hyvässä tasapainossa.

– Keväällä 2017 aloin miettiä, miten tästä eteenpäin. Päätin, ettei homma kaatuisi ainakaan tiedon puutteeseen. Kouluttauduin personal traineriksi ja stressinhallintavalmentajaksi.

– Lihavuusleikkaus on ­aina viimeinen vaihto­ehto. Silloin kaikki konstit on käyty läpi ja todettu riittämättömiksi, Kirsi Jurvanen sanoo.

Uusi elämä alkoi

Leikkauksesta on kulunut kolme vuotta. Kirsi sanoo, että nämä vuodet ovat olleet hänen elämänsä parhaita. Parisuhdekin voi paremmin kuin koskaan. Yhteistä taivalta aviomiehen kanssa on 26 vuotta.

– Minulla on yhä sama mies ja sama talo, mutta oma sisäinen maailmani on muuttunut valtavasti. Ihan tulee roska silmään sitä ajatellessa.

Työkuviotkin ovat menneet uusiksi. Kirsi työskentelee nykyään opettajana ammattikorkeakoulussa ja nauttii työstään suuresti. Sen ohessa hän valmentaa liikuntaryhmiä personal trainerina. Hän itse pyrkii liikkumaan neljästi viikossa.

– Aina minua ei huvittaisi lähteä liikkeelle, mutta lähden silti. Halu ja tarve huolehtia itsestä on niin suuri. En tahdo enää voida huonosti.

Paino on pysynyt samana pitkään, Kirsi ei enää varsinaisesti yritä pudottaa sitä. Tavoitteet ovat kiinteytymisessä. Kirsi sanoo nahkansa roikkuvan laihtumisen jäljiltä kuin sharpei-koiralla.

– Uskallan jo olla ylpeä ja tyytyväinen itseeni. En silti näe painonpudotustani urotyönä. Toki takana on pitkä ja kivinen tie, mutta se tie minun oli kuljettava päästäkseni tähän pisteeseen. Ja jos minä pystyin tähän, sinäkin pystyt.

Tämä on kolmiosaisen sarjan viimeinen artikkeli. Ensimmäinen artikkeli käsittelee lihomisen syitä, toinen lihomisen hoitoa.

Kirsi Jurvanen

Ikä: 50.

Kotipaikka: Mikkeli.

Perhe: aviomies ja aikuinen lapsi.

Työ: Koulutukseltaan kauppatieteiden maisteri. Työskentelee ammattikorkeakoulun opettajana ja tekee ­sivutoimisesti töitä personal trainerina.

Harrastukset: ­monenlainen liikunta, teatteri ja opiskelu.

Motto: ”Opiskelu ­ilman ajattelua on hyödytöntä. Ajattelu ilman opiskelua on vaarallista.” (Kung­futse)

Julkaistu: 15.10.2019
1 kommentti