Tykkäättekö pippurista? Onko teillä pippurimylly? Ottakaa käteen ja katsokaa tarkkaan. Se voi olla Peugeot. Tämä ei ole mikään vitsi, sillä Peugeot aloitti pippurimyllyjen valmistuksen vuonna 1874. Autot tulivat kuvaan vasta myöhemmin. Myös polku- ja moottoripyöriä tehtailtiin

Peugeotin historian lasketaan alkavan vuodesta 1810, jolloin Peugeotin perhe perusti valimon, jossa valmistettiin sahanteriä. Peugeotin leijonalogon juuret ovat juuri noissa terissä: nuolen päällä kävelevän leijonan katsottiin kuvastavan Peugeotin sahanterien voimaa, joustavuutta ja terävyyttä.

Ensimmäinen Peugeot-auto kulki höyryllä ja siinä oli vain kolme pyörää. Malli esiteltiin vuonna 1889, ja niitä valmistettiin neljä kappaletta. Höyryvoimalla liikkuminen oli vaivalloista ja vaati pitkiä esivalmisteluja – höyryä piti ensin kehittää, sitten vasta päästiin liikkeelle. Niinpä Peugeot siirtyi seuraavana vuonna polttomoottoreihin. Pyöriäkin tuli yksi lisää. Moottorin teki Panhard, mutta saksalaisen Daimlerin lisenssillä. Vuonna 1896 otettiin käyttöön ensimmäiset Peugeotin omat moottorit. Kone oli vaakaan asennettu kaksipyttyinen sätkätin, joka tuotti julmat kuusi hevosvoimaa. Se oli Peugeot 15 -mallin voimanlähde. Ensimmäisen maailmansodan aikana Peugeot joutui muiden raskaan teollisuuden toimijoiden tapaan valmistamaan puolustustarvikkeita Ranskan armeijalle.

1920-luvulla Peugeotin toiminta laajeni voimakkaasti, ja vuonna 1926 polku- ja moottoripyörien tuotanto siirrettiin omaan yhtiöönsä. Autojen kysyntä heittelehti voimakkaasti taloussuhdanteiden mukaan, mutta pyöriä – moottorilla ja ilman – meni tasaiseen tahtiin.

Vuonna 1929 esiteltiin Peugeot 201. Se oli ensimmäinen leijonakeula, jossa käytettiin sittemmin ikoniseksi muuttunutta kolmen numeron – nolla keskellä - mallimerkintää. Auto oli Ranskan markkinoiden halvin, mikä tietysti lisäsi menekkiä. Kolmen numeron mallimerkinnässä oli selvä logiikka. Ensimmäinen numero kertoi auton koon ja kolmas mallisukupolven. Nolla oli välissä antamassa merkinnälle rytmiä. Kerrottakoon, että Porsche 911 oli alun perin mallimerkinnältään 901. Peugeot puuttui kuitenkin asiaan, ja Porschen oli peräännyttävä – nolla keskellä oli oikeusoppineiden mukaan eräällä tavalla Peugeotin omaisuutta.

Tehtaan 1930-luvun keskiössä oli kolme mallia: 202, 302 ja 402. Niiden muotoilussa oli aerodynaamisuutta henkivää pyöreyttä. Näiden autojen tunnusmerkkeinä toimivat myös maskin taakse kiviltä suojaan sijoitetut ajovalot. Vuonna 1939 valmistui 52 796 Peugeotia, mikä oli vain vähän vähemmän kuin mitä kilpaileva Citroën sai aikaan.

Toinen maailmansota keskeytti siviilituotannon pitkäksi aikaa, mutta vuonna 1946 homma saatiin taas pyörimään, ja tehtailta rullasi ulos 14 000 kappaletta 202-mallia. Seuraavana vuonna esiteltiin täysin uusi 203, jossa oli paljon uutta tekniikkaa – kuten kierrejouset, hydrauliset jarrut ja hammastanko-ohjaus.

Aikanaan autojen mallisyklit olivat paljon pidempiä kuin nykyään. Niinpä seuraavan ison uutuuden vuoro oli vasta 1955. Nyt mentiin koodilla 403. Tämän auton muodoissa oli jo selvästi nykyaikaisempi, kulmikkaampi ote. Vanha pyöreä linja oli heitetty nyt romukoppaan. Tästä 1,5-litraisella moottorilla varustetusta autosta tuli suurmenestys. Se oli tuotannossa vuoteen 1962, ja ylsi tänä aikana miljoonan kappaleen tuotantoon. Jotkut kypsään ikään ehtineet lukijamme muistavat ehkä legendaarisen TV-sarjan nimeltään Columbo, jota esitettiin 1970-lvulla. Siinä sikaria tuprutteleva herra etsivä ajoi nimenomaan 403-Peugeotilla. Se oli avoversio, joka oli yhtä nuhraantunut kuin Columbon popliinitakki.

Vuonna 1960 403:n rinnalle tuli 404. Moottori oli kasvanut jo 1,6 litraan. Korimuodot olivat entistä kulmikkaammat, ja auton perässä komeilivat tuon ajan pakolliset lisukkeet eli siivet. 404 oli kova luu, sillä tällä autolla voitettiin Afrikassa ajettu Safari-ralli peräti neljästi: 1963, 1966, 1967 ja 1968. Suomessa 404 oli tuttu näky taksitolpilla.

404:n seuraaja 504 valittiin vuoden autoksi Euroopassa vuonna 1969. Tämä huipputyylikäs Pininfarinan kynästä lähtenyt luomus oli sekin kovaa tekoa, ja näitä autoja näkee yhä liikenteessä Pohjois-Afrikan maissa, joissa tuntuu historian peruina voimakas ranskalaisen kulttuurin vaikutus. 504 oli tuotannossa sedanin lisäksi todella tilavana farmarina sekä työkonemaisena avolavana.

Citroën ja Peugeot olivat kovia kilpailijoita keskenään. Kisa päättyi siihen, että vuonna 1974 Peugeot osti 30 prosenttia Citroënista ja seuraavana vuonna loput. Taustalla olivat Citroënin pahat talousvaikeudet. Ranskan valtio avitti strategisesti merkittävää kauppaa avokätisesti. Uuden konsernin viralliseksi nimeksi tuli PSA.

Vaikka Peugeot oli pitkässä juoksussa varsin menestyksekäs toimija, sen mallisto oli 1970-luvun lopulla vanhenemassa pahasti käsiin. Tilanne olisi voinut kehittyä kriittiseksi, mutta vuonna 1983 esitelty uusi pikkuauto 205 käänsi laivan suunnan. Autosta kehitettiin myös ralliversio B-ryhmään, ja nyt Peugeotilla meni kovaa sekä siviili- että rallipuolella. Nelivetoinen 205 T16 oli 1980-luvun puolivälissä Ari Vatasen, Timo Salosen ja Juha Kankkusen työkalu. Vatanen joutui autolla onnettomuuteen Argentiinan rallissa vuonna 1985. Siinä oli hengenlähtö lähellä. Salonen ja Kankkunen sen sijaan ajoivat tällä kilpurilla mestareiksi vuosina 1985 ja 1986. Kisakoneessa oli keskimoottori, eikä sillä ollut mallimerkintää lukuun ottamatta mitään tekemistä tavallisen 205:n kanssa. 205 oli pitkään valtavan suosittu malli, ja se oli tuotannossa vuoteen 1998 asti.

205:n myötä koko Peugeotin mallisto muuttui vähitellen etuvetoiseksi. Viimeinen takaveto-Leijona oli 504:n jalanjäljissä jatkanut 505. Sen tuotanto päättyi vuonna 1992. Yksi tehtaan suurimmista menestystuotteista 205:n ohella oli 1980-luvun lopulla myyntiin tullut 405, jota tehtiin sekä sedanina että farmarina.

Nykyään Peugeot on osa Stellantis-yhtymää, joka näki päivänvalon, kun Peugeot ja FCA (Fiat Chrysler Automobiles) yhdistyivät. Uusi konserni syntyi vuonna 2021. Jo tätä ennen Peugeot oli ostanut saksalaisen Opelin omistukseensa.