Rapistunut mökki tai hankala golfosake – Toimi näin, jos haluat kieltäytyä perinnöstä ilman veroseuraamuksia
Yksi haluaa luopua vaivalloisesta ja hankalasta perinnöstä. Toinen taas haluaa siirtää perinnön lapsilleen verotehokkaasti. Miten tällaisissa tilanteissa pitää toimia? – Suositellaan matalaa profiilia, sanoo asianajaja.
Rapistunut mökki alueella, jossa mökkikauppa ei käy, purkukuntoinen talo syrjäseudulla tai golfosake, jonka vastike juoksee. Tällaiset saattavat olla perintö, joka on enemmän riippakivi kuin mitään muuta. Silloin voi tulla mieleen, onko perintöä pakko ottaa vastaan.
Vastaus on, että ei ole.
– Perillinen on oikeutettu luopumaan perinnöstä, sanoo julkinen oikeusavustaja, asianajaja Klas Weckman Helsingin oikeusaputoimistosta.
Epätoivotun perinnön lisäksi ihmisillä on muitakin syitä kieltäytyä perinnöstä.
Joskus perinnönsaajalla on ollut niin huonot välit vainajaan tai ei välejä ollenkaan, ettei hän halua olla perinnön kanssa missään tekemisissä.
Joskus taas perinnöstä halutaan luopua seuraavan sukupolven hyväksi. Tällöin luopujan osuus perinnöstä siirtyy hänen lapsilleen verotehokkaasti.
– Tämä on tavallista, jos luopuja on iäkäs tai sairas. Perintö ikään kuin hyppää yhden sukupolven yli ja säästyy yksi perintövero, Weckman kuvaa.
Jos lapsia on monta, perintö jakautuu useamman saajan kesken, mikä voi myös pienentää perintöveroa. Alle 20 000 euron perinnöstä ei tarvitse maksaa veroa ollenkaan.
”Jos on velkajärjestelyssä, perintö tulisi ottaa vastaan. Muuten on riski, että velkajärjestely raukeaa.”
Jos perinnöstä haluaa luopua, on oltava tarkka, ettei tee mitään sellaista, mikä voitaisiin katsoa perinnön vastaanottamiseksi.
– Pelkkä osallistuminen perunkirjoitukseen ei tarkoita, että olisi ottanut perinnön vastaan. Mutta jos on kovin aktiivinen, verottaja saattaa katsoa, että on ottanut perinnön vastaan. Siksi suositellaan matalaa profiilia ja varovaisuutta, Weckman sanoo.
Mitä luopujan sitten pitää tehdä?
Laki sanoo, että perinnöstä luopuminen pitää ilmoittaa kirjallisesti. Weckmanin mukaan sen voi tehdä esimerkiksi lähettämällä sähköpostia kuolinpesän muille osakkaille tai kirjaamalla asian perukirjaan, jonka luopuja allekirjoittaa. Asiasta pitää ilmoittaa myös verottajalle, ellei luopuminen käy ilmi perukirjasta.
Muuten ei tarvitse kirjelmöidä asiasta millekään viranomaiselle, paitsi jos on itse ylivelkaantunut. Perinnöstä voi luopua tällaisessakin tilanteessa, mutta silloin luopumisilmoitus pitää lähettää Digi- ja väestötietovirastoon ennen kuin velallisen oikeutta perintöön on ehditty ulosmitata, Weckman kertoo.
– Mutta jos on velkajärjestelyssä, perintö tulisi ottaa vastaan. Muuten on riski, että velkajärjestely raukeaa.
Edellä kerrottu pätee aikuisiin perijöihin. Jos perinnönsaaja on alaikäinen tai muuten vajaavaltainen, perinnöstä luopuminen edellyttää holhousviranomaisen lupaa.
”Kaikki tai ei mitään – tämä on se periaate. Luopumiselle ei saa myöskään asettaa mitään ehtoja.”
Perinnöstä luopumisella voi olla yllättäviä seurauksia. Luopujan onkin tärkeä huomioida muutamia seikkoja.
Ensinnäkin perinnöstä pitää luopua kokonaan.
– Kaikki tai ei mitään – tämä on se periaate. Luopumiselle ei saa myöskään asettaa mitään ehtoja, Weckman muistuttaa.
Poikkeus tähän on, jos kyseessä on testamentattu perintö. Silloin siitä saattaa olla mahdollista luopua osittain.
Toiseksi ”kaikki tai ei mitään” tarkoittaa myös sitä, että luopuja ei saa ottaa perinnöstä vastaan edes muistoesinettä.
On tärkeää myös ymmärtää, että perinnöstä luopunut vetäytyy kuolinpesästä eikä voi olla mukana päättämässä pesän asioista.
Lisäksi luopujan kannattaa huomioida, kenelle perintö siirtyy, etenkin jos luopumisen syy on epätoivottu ja hankala perintö.
– Vaiva siirtyy sijaisperillisille, kuten lapsille. Jos lapsia ei ole, lähimmät perilliset voivat olla sisarukset tai heidän lapsensa, Weckman sanoo.
Viime kädessä perintö siirtyy valtiolle eli Valtiokonttorille, jos perillisiä ei ole tai kaikki perilliset ovat luopuneet siitä. Tällainen luopuminen saattaa kuitenkin olla vaivalloista, ja siitä aiheutuneista kustannuksista vastaavat luopuvat perilliset.
Joskus käy niin, että vainajalta jää vain velkoja. Pelkästään sen takia, että kuolinpesä on ylivelkainen, ei kuitenkaan tarvitse luopua perinnöstä.
– Luopumista helpompi ratkaisu olisi hoitaa kuolinpesä loppuun saakka: pitää perunkirjoitus, realisoida omaisuus ja lähettää perukirjakopio velkojille ilmoituksena pesän varattomuudesta. Normaalia huolellisuutta noudattaessaan perilliset eivät joudu vastuuseen vainajan veloista, Weckman sanoo.
Perintöasiat ja niihin liittyvä verotus voivat olla mutkikkaita. Jos on vähänkään epäilystä siitä, miten toimia, Weckman suosittelee ottamaan avuksi juristin tai muun asiantuntijan.
