Apu

Perheet muuttuvat – "Jos heteroydinperheestä poistetaan sanat hetero ja ydin, mitä jää jäljelle?"

Perheet muuttuvat – "Jos heteroydinperheestä poistetaan sanat hetero ja ydin, mitä jää jäljelle?"
Jotta sosiaaliturva kehittyisi ottamaan paremmin huomioon perheiden moninaisuuden, olisi ensin lainsäätäjän otettava se huomioon. Se taas edellyttää, että erilaiset perheet näkyisivät tilastoissa.
Julkaistu: 16.8.2021

Romanttinen parisuhde hautaan saakka ja yhteiset biologiset lapset? Suomessa perinteisesti hyväksyttävänä ja tavoittelemisen arvoisena pidetty perhemuoto on edelleen voimissaan, mutta sen rinnalla yleistyvät monenlaiset kombot.

– Jos heteroydinperheestä poistetaan sanat hetero ja ydin, mitä jää jäljelle?

Sateenkaariperheitä tutkinut Anna Moring heittää kysymyksen heti puhelinkeskustelun alussa.

Jäljelle jäävät esimerkiksi juuri samaa sukupuolta olevien vanhempien sateenkaariperheet, kumppanuusvanhempien perheet, yksinhuoltajien pienperheet, eroperheet, sijaisperheet, adoptioperheet, lapsikuolemaperheet, uusperheet, kahden kulttuurin perheet, polyamoristen suhteiden lomassa toimivat perheet ja lapsettomat perheet.

Kun lapsilta on kouluterveyskyselyissä ja muissa tutkimuksissa kysytty, keitä kuuluu perheeseesi, vastauksissa vilisee vanhempien ja sisarusten lisäksi lemmikkieläimiä, isovanhempia, kummeja ja muita läheisiä aikuisia ja lapsia. Perhe­tutkimuksissa on huomattu, että oman perheen käsite vaihtelee myös aikuisilla, ja jopa puolisoiden näkemykset voivat poiketa toisistaan.

Yli puolet on ydinperheitä

Lapsiperheistä yli puolet on ydinperheitä. Muut monimuotoiset perheet -otsikon alle kuuluvat monikko-, sateenkaari-, lapsikuolema-, sijoitus- ja adoptioperheet.

Silti yhteiskunta ja sen lainsäätäjät usein kyseenalaistavat monipuoliset näkemykset ja kokemukset perheestä. Se näkyy lainsäädännön heteroydinperhekeskeisyydessä ja sitä kautta myös sosiaaliturvassa.

Sotu-etuudet perustuvat sosiaaliturvalainsäädäntöön, joka määrää kenellä on oikeus mihinkin etuuteen. Toistaiseksi erilaiset etuudet kohtelevat epätasa- arvoisesti esimerkiksi perheitä, joissa asutaan kahdessa kodissa, vanhemmat ovat samaa sukupuolta tai heitä on vähemmän tai enemmän kuin kaksi.

– Perhelainsäädännön logiikkaa pitäisi saada muutettua niin, että lait ja niiden määrittelemä sosiaaliturva kohtelisivat monimuotoisia perheitä sen todellisen tilanteen mukaan, jossa niissä eletään, Moring toteaa.

Moring johtaa työkseen Monimuotoiset perheet -verkostoa, ja sen osana toimii Sateenkaariperheet ry. Yhdistys ajaa Suomessa erilaisten ydinperheestä poikkeavien perhemuotojen etuja siten, että lasten oikeudet heidän tosiasiallisiin – hoidosta, elatuksesta ja kasvatuksesta vastaaviin – vanhempiinsa toteutuvat.

”Meillä on nykyään enemmän sanoja, joilla kuvata erilaisia perhemalleja. Sen ansiosta ihmisten ymmärrys näitä kohtaan on kasvanut.”

– Anna Moring –

Yhtenä tavoitteena on saada laki myöntämään, että lapsella voi olla enemmän kuin kaksi juridista vanhempaa. Huoltajia voi jo nyt olla useita.

Moringin mukaan perheiden byrokratiassa täytyy ensimmäiseksi ymmärtää juridisen vanhemmuuden ja huoltajuuden ero. Lapsella on oikeus juridisen vanhemman elatukseen, perintöön ja tapaamiseen, mutta ei huoltajan. Ilman lapsen huoltajuutta juridinen vanhempi ei taas voi olla päättämässä lasta koskevista asioista. Jos synnyttäjä on lapsen syntyessä naimisissa, on hänen aviopuolisollaan lain mukaan oikeus lapsen juridiseen vanhemmuuteen ohi biologisen vanhemman, vaikka tämä haluaisi tunnustaa isyytensä.

Sateenkaariperheissä tai lapsen yhteisellä sopimuksella mutta ilman parisuhdetta hankkivia kumppanuusvanhempia voi käytännössä olla enemmän kuin kaksi.

Myös perhevapaat kaipaavat monimuotoisten perheiden näkökulmasta lakimuutoksia: vapaita olisi voitava jakaa myös etävanhemman kanssa ja useamman kuin kahden vanhemman kesken laajemmin kuin nykyään.

Ydinperheitä on vähemmän kuin ennen

Avioparin ja lasten muodostaman perhetyypin osuus kaikista perheistä on nyt pienempi kuin 90-luvun alussa. Sateenkaariperheitä ei ole tässä erikseen, sillä virallisissa tilastoissa näkyvät vain naimisissa tai rekisteröidyssä parisuhteessa olevat mies- ja naisparit, joilla on lapsia. Lähde: Tilastokeskus.

Perheen määrittely laissa on erikoista

Kelan erikoistutkija Ella Sihvosen mielestä ”perheen” määritteleminen laissa on jo sinänsä erikoista.

Sihvosen mukaan sosiaaliturvassa ymmärrys perheestä vaihtelee, eli moninaisuuden näkökulmasta perhe käsitetään eri etuuksia laskettaessa eri tavalla. Myös hänen mielestään lainsäädäntö laahaa perässä suhteessa siihen, mitä ihmisten eletty elämä on. Sihvonen on selvittänyt laajasti, miten perhe- ja tulokäsitteet vaikuttavat sosiaalietuuksiin, ja havainnut lainsäädännössä monia ongelmia.

– Siellä on esimerkiksi kohta, jossa annetaan äidin uudelle puolisolle oikeus vanhempainrahaan, mutta isän puolisolla ei ole samaa oikeutta, Sihvonen sanoo.

Kelan selvityksen mukaan Suomessa kolmannes eroperheiden lapsista asuu vuorotellen kahdessa kodissa, eli vanhemmilla on yhteishuoltajuus. Todellisuudessa heitä on enemmän, sillä kahden kodin lapsia on monenlaisissa muissakin perheissä, kuten kumppanuusvanhemmilla.

Kartta näyttää yhden vanhemman perheiden osuuden kaikista lapsiperheistä. Pohjanmaalla yhden vanhemman perheiden osuus on pieni. Lähde: Tilastokeskus.

Lain mukaan ihmisillä voi olla vain yksi osoite. Vuoroasujien perheissä se tarkoittaa yleensä sitä, että lapsi on kirjoilla toisen vanhempansa luona, joka on niin sanottu lähivanhempi, ja toisessa osoitteessa asuu etävanhempi. Yhden osoitteen malli vaikuttaa ratkaisevasti sekä vanhemman että lapsen oikeuksiin saada sosiaalietuuksia.

Tosiasia on, että vuoroasuja-lapsen ylläpito maksaa enemmän kuin yhdessä kodissa asuvan. Kahden kodin on annettava tilaa lapsen tarpeisiin, ja moni hankinta tarvitaan tuplana. Sosiaaliturvajärjestelmä ei ota sitä huomioon, päinvastoin. Etävanhempi ei esimerkiksi voi saada asumistukea.

Sosiaaliturva siis jumittaa, koska lainsäädäntö jumittaa. Ja lainsäädäntö jumittaa, koska perheiden monimuotoisuus jää helposti piiloon tilastoissa. Ilman tilastoja niitä ei ole olemassa, eikä lainsäätäjillä ole paineita ottaa heitä huomioon.

Lapsiperheiden määrä Suomessa vähenee, mutta niiden ydinperheestä poikkeavien mallien määrä kasvaa. Lapsettomien pariskuntien muodostamia perheitäkin on Tilastokeskuksen tänä vuonna julkaistujen tietojen mukaan entistä enemmän. Tilastoissa perheiden monimuotoisuus ei aina näy, sillä perhesuhteet ovat yksityisasioita, samoin seksuaalinen suuntautuminen.

Lakien voimalla tilastot ovat kyllä vuosien varrella kehittyneetkin. Kun laki salli saman sukupuolisten parisuhteiden virallistamisen ja perheen sisäisen adoptio-oikeuden, rekistereistä tietonsa keräävä Tilastokeskus sai arvokasta tietoa, jolla voidaan vaikuttaa tuleviin lakimuutoksiin.

Keski-iässä solmitut avioliitot ovat yleistyneet

Kun tarkastellaan miehen ja naisen välillä solmittujen avioliittojen määriä vuosien 2016 ja 2020 välillä, käy ilmi, että suosituin ikä avio­liiton solmimiselle on molemmille sukupuolille yhä 25–29 vuotta, mutta keski-ikäisten solmimat liitot ovat yleisempiä kuin ennen. Lähde: Tilastokeskus.

Yhteiskunnan asenteet kummittelevat taustalla

Tilastojen ja lakien taustalla jylläävät yhteiskunnan asenteet.

Perhetutkimus määritteli vielä 1950-luvulla perheeksi miehen, hänen aviovaimonsa ja heidän yhteiset lapsensa. Esimerkiksi uusperhe oli tuntematon käsite, mikä ei tarkoita, että niitä ei ollut: leskeksi jääminen oli tavanomaisempaa kuin nykyään, ja lesket solmivat uusia liittoja.

Nykyään perhe nähdään jo huomattavasti laaja-alaisemmin tutkimuksen ja yleisen keskustelun valossa.

– Meillä on nykyään enemmän sanoja, joilla kuvata erilaisia perhemalleja. Sen ansiosta ihmisten ymmärrys näitä kohtaan on kasvanut, Moring sanoo.

Moringin Oudot perheet -väitöskirjatutkimus käsitteli perheihanteita sateenkaariperheiden näkökulmasta. Sen tärkeänä tuloksena on tosiasia, että erilaiset normit vaikuttavat perheiden elämään ja siihen, mitä ajatellaan kokonaisuudeksi nimeltä perhe. Normit vaikuttavat muun muassa siihen, millaisia rooleja vanhempien pitäisi ottaa ja miten heidän pitäisi kasvattaa lapsiaan.

”Tarvitaan avarakatseisuutta. Onko perheessä oltava edes kahta ihmistä? Eivätkö sinkut ole perheitä? Tai vaikka erillään asuvat, toisilleen läheiset sisarukset?”

– Kimmo Jokinen, perhetutkija –

Moringin tutkimus osoitti, että mediassa perhe ymmärretään laajemmin kuin esimerkiksi lainsäädännössä.

– Julkisessa keskustelussa annetaan enemmän tilaa olla perhe.

Perhetutkija Kimmo Jokinen innostuu englantilaisen tutkijakollegansa Carol Smartin ajatuksesta, että perhekäsitys lähtee ihmisestä itsestään: ketkä ovat kenellekin läheisiä, jotka tarvittaessa tukevat. Siihen syvästi yksilölliseen kokemukseen voivat vaikuttaa esimerkiksi muistot, pelot ja salaisuudet.

– Tarvitaan avarakatseisuutta. Onko perheessä oltava edes kahta ihmistä? Eivätkö sinkut ole perheitä? Tai vaikka erillään asuvat, toisilleen läheiset sisarukset? Jokinen kysyy.

Jatkuva perheen määrittely on perhetutkijasta kaiken kaikkiaan melko epäolennaista, vaikka tilastotietoja eri perhemuodoista toisaalta tarvitaan.

– En lähtisi puuttumaan siihen, mitä sukupuolta lapsen vanhemmat edustavat. Paljon tärkeämpää olisi ehkäistä lähisuhdeväkivaltaa ja lapsiköyhyyttä.

”Yhteisöllisyyden trendaamisen myötä tullaan näkemään yhä enemmän ystävien keskeistä arjen jakamista, ja sen kautta myös hoivaa jaetaan.”

– Anna Moring –

Kun Anna Moring katsoo tulevaisuuteen, hän näkee ”sarjamonogamian myötä syntyvän eksääntymis-ilmiön”.

– Vanhemmuutta, hoivaa ja huolehtimista tullaan jakamaan yhä laajemmissa komboissa. Jo nyt lapsista huolehtii usein jonkinlainen eksien ja nyksien verkosto, Moring sanoo ja uskoo, että tulevaisuudessa yhä useannat ihmiset saavat lapsia useampien vanhemmuuskumppaneiden kanssa, ja hoivaverkosto rakentuu olemassa olevien, elettyjen suhteiden ja olemukseltaan muuttuneiden suhteiden varaan.

– Yhteisöllisyyden trendaamisen myötä tullaan näkemään yhä enemmän ystävien keskeistä arjen jakamista, ja sen kautta myös hoivaa jaetaan. Tämä on minun ennustukseni. Ja lainsäädännölle se asettaa suuret vaatimukset.

Kommentoi »