Toivottomuus ei ole Pekka Saurille vaihtoehto: ”En vähättele maailman ongelmia, mutta pessimismi ei ole älykästä”

1. Eroon itsekeskeisyydestä

”Rakkaus on suurin kaikesta, kuin taivas lankeaisi maan päälle. Muuta taivasta ei minulle ole: rakkaus on jumalattoman armoa. Onnellisuus on rakkauden kokemusta. Jos ihminen tavoittelee onnea elämässään, kokemukseni mukaan se tarkoittaa omasta minuudestaan luopumista ja sulautumista toisen minuuteen. Niin rakkaudesta tulee yhteinen kokemus. Se on rakkauden kulminaatiopiste.

Minuuksien sulautumisella tarkoitan sitä, että kykenee luopumaan itsekeskeisistä tavoitteista. Muistutan itseäni myös siitä, ettei onnea kannata tavoitella päätepysäkkinä, johon jonakin päivänä saavutaan ja jonne jäädään nauttimaan pysyvän mielihyvän autuudesta.

Olemme olleet elämänkumppanini Johannan kanssa pari vuotta yhdessä. Meillä on ikäeroa kolmekymmentä vuotta, mutta se ei vaikuta elämäämme mitenkään. Tai se vaikuttaa juuri sen verran kuin sen antaa vaikuttaa. Katsotaan, miten minä vastaisin tähän kymmenen tai kahdenkymmenen vuoden kuluttua!”

2. Optimismi ei ole naiivia

”Mielenrauhan saavuttamisessa minua auttavat musiikin kuunteleminen, kaunokirjallisuuden lukeminen ja luonnossa kulkeminen. Niihin kaikkiin kuuluu myös tauko älylaitteiden houkutuksista. Olen elinikäinen uutis­addikti, mutta Ukrainan sodan pahimpina uutispäivinä olen ensi kertaa elämässäni vaientanut radion, koska en ole kyennyt ottamaan vastaan enää yhtä ainoaa ahdistavaa uutista. Oletan, etten ole näitten ahdistusteni kanssa yksin. On tärkeää ymmärtää, että ärsykkeiden virralta voi välillä suojautua.

Toivottomuuteen ei pidä langeta. Ei ole naiivia tai sinisilmäistä lässytystä olla optimisti sivilisaation tulevaisuuden suhteen. En vähättele maailman ongelmia, mutta pessimismi ei ole älykästä. Optimismi on suurempaa rehellisyyttä kuin pessimismi, jonka toinen nimi on toivottomuus. Ihmiset ovat aina tehneet lyhyen ja pitkän aikavälin suunnitelmia, jotka perustuvat optimismille eli uskolle siihen, että suunnitelmat lähtökohtaisesti toteutuvat.

3. Ihmiset tarvitsevat toisiaan

”Yhteisyys ja erillisyys syntyvät keskinäisessä viestinnässämme. Yksinäisyys on silti valtavan suuri ongelma. Varsinkin vanhuuden yksinäisyys yleistyy, kun ihmisten keski-­ikä nousee. Siihen ei ole patenttiratkaisua. Pitää vain yrittää hakeutua piireihin, joissa ihmiset ovat kiinnostuneita samankaltaisista asioista.

Voi tuntua järjenvastaiselta, että sosiaalinen media on helpottanut yksinäisyyttä. Sitä kautta voi olla yhteydessä toisiin ihmisiin. Varsinkin Facebook on usein lähipiirin ja harrastusryhmien yhteyden­pitoväline. Entisen Twitterin eli nykyisen X:n myrkyllisyydestä puhutaan paljon, mutta itse olen ehkä niin nössö, etteivät kommenttini herätä kielteisiä reaktioita. Minulla on kuitenkin 145 000 seurajaa.

Kommunikaation ja suoran puheen tarpeellisuudesta kertoo jotain se, että radio-ohjelmani Yölinja loppui jo 21 vuotta sitten, mutta yhä siihen palataan. Aika usein minua vastaan tulee ihmisiä, jotka ovat joskus yläaste- tai lukioikäisinä soittaneet Yölinjalle. Tein ohjelmaa 16 vuotta. Nuorempana se oli psyykkisesti raskasta, vanhempana fyysisesti, kun valvoin yhden yön viikossa.”

4. Nuoresta tulee nuorekas

”Näillä vuosirenkailla olen tietysti miettinyt ikääntymistä. Suurin opetus se, että iän kannattaa antaa vaikuttaa sen verran kuin se vaikuttaa. Ei yhtään enempää! Siihen liittyy tietenkin terveys. Minulla on tähän asti ollut hyvä tuuri eikä mitään vakavaa sairautta. Olen onnellinen joka päivästä, joka on suotu.

Kukaan ei ole määrännyt, miten ihmisen pitää eri ikävaiheissa käyttäytyä. Jokaiselle tulee joskus päivä, jolloin joutuu toteamaan muuttuneensa nuoresta nuorekkaaksi. Minusta on kummallinen ajatus, että eläkkeelle jäädessä pitäisi luopua jostakin, mitä teen mielelläni. Freelancerina jatkan kirjoittamista ja olen hallitusamatööri muun muassa Museoliiton ja Kansanvalistusseuran hallituksissa.

Olen edelleen Helsingin kaupunginvaltuustossa ja mietin, lähdenkö ehdolle seuraavissa vaaleissa. Vai saisinko maailmassa aikaan enemmän hyödyllisiä asioita muilla keinoin kuin kunnallispolitiikassa?

Iästä toki kertoo se, että minulla on neljä aikuista lasta ja neljä lastenlasta. Herkkyyttä vaatii se, että osaa irrottaa lapsista otteensa ja antaa heille auto­nomian. Se ei kuitenkaan tarkoita sitä, ettemme olisi paljon yhteydessä toistensa kanssa.”