Arvomaailma yhdisti Martin ja Piian 18 vuotta sitten – ”Parisuhteen ydin ei enää tässä iässä ole seksissä”

Piia Rantala-Korhonen, 62, joutuu kiirehtimään työkokouksesta kaupunkikotiinsa Oulun keskustassa. Puoliso Martti Korhonen, 71, ehtii sillä aikaa touhuta lancashire heeler -rotuisen Hurja-koiran kanssa.

– Kalenterini on kamala, mutta se on osa meidän parisuhdearkeamme, Piia tokaisee.

Kiireisenä hänet pitää Oulun vuoden 2026 Euroopan kulttuuripääkaupunkivuosi ja työ siitä vastaavan säätiön toimitusjohtajana.

Pariskunta napsauttaa kahvin tippumaan ja laittaa pöytään kakkua.

– Tässä elämänvaiheessa ajan rajallisuuden tiedostaminen tekee elämästä ja parisuhteesta painavampaa. Toisaalta pienistä asioista ei jaksa niin hermostua, Piia sanoo.

Entinen Vasemmistoliiton puheenjohtaja ja alue- ja kuntaministeri Martti Korhonen on kiireinen noin puolet viikosta. Aikaa vievät muun muassa Oulun kaupunginvaltuutetun tehtävät, sivistyslautakunta ja Kuntaliiton hallitus.

– Teams-kokoukset auttavat sen verran, ettei tarvitse lähteä aivan joka kerta Helsinkiin. Korona-aika puolitti matkustamisen. Olen lentänyt Oulu–Helsinki-väliä varmaan tuhansia kertoja, joten ei haittaa, vaikka jokin lento jäisi jo väliin.

Moottoripyörällä alppiteille

Alun perin Korhoset yhdisti samanlainen arvomaailma. Martti jäi leskeksi kesällä 2006, kun vaimo Riitta menehtyi imusolmukesyöpään. Samoihin aikoihin hän oli ryhtymässä Vasemmistoliiton puheenjohtajaksi.

– Olin Riitan kanssa sopinut, että otan pestin. Kesällä ja syksyllä olin sitten täysin rikki revitty, tyhjiin puristettu. Ajoin moottoripyörällä paljon ja lujaa. Kyllähän Piiasta oli sitten hieman myöhemmin eheytymisessä suuri apu, Martti muistelee.

Piia ja Martti olivat tutustuneet jo seitsemisen vuotta aikaisemmin, kun Piia työskenteli ministeri Suvi-Anne Siimeksen avustajana. Suhde alkoi Martin mukaan melko helposti ja luonnollisesti, koska he tunsivat jo toisensa.

– Piiaan ihastuminen oli monen tekijän summa, mutta seuraavan kesän moottoripyöräreissu Keski-Eurooppaan Alpeille syvensi rakkauttani. Ajoimme kohtuullisen kovaa alppiteillä. Suhteesta kertoo jo aika paljon, jos siinä kyydissä pystyy olemaan ja luottaa, että kuljettaja hoitaa homman, Martti sanoo.

Piia oli oppinut jo ennen suhdetta tuntemaan Martin luotettavana ja yhteistyökykyisenä miehenä, joka kuuntelee myös muita.

– Martissa viehättivät avoimuus, poikamainen vallattomuus ja uteliaisuus elämään vakavienkin kokemusten jälkeen. Esimerkiksi se, että lähdetään tutkailemaan moottoripyörällä alppiteitä, Piia havainnollistaa.

– En usko, että viihtyisin tasaisen tien kulkijan kanssa. Sellaisen, jolle on tärkeää, että päivät ovat toistensa kaltaisia.

Entisen elämän laahus seuraa

Häitään pariskunta vietti vuonna 2012. Ensimmäisen kerran kumpikin meni naimisiin jo 18-vuotiaana. Piialla on kahdesta aiemmasta liitostaan neljä lasta, joista yksi on kuollut, ja viisi lastenlasta. Martilla ensimmäisestä liitostaan kaksi lasta ja kolme lastenlasta.

– Koska itse olin luovien ihmisten avioeroperheestä, haaveilin saavani ihan tavallisen perheen. Koulussa opettaja vieläpä sanoi eroperheitä vajaaperheiksi, mikä jäi alitajuntaan kolkuttamaan, Piia kertoo.

Kun iäkkäämpänä menee yhteen toisen kanssa, entisen elämän laahus eli jälkikasvu on jo hyvän mittainen ja painava. Molemmilla on oma roolinsa ja vastuunsa uudenlaisessa perheyhteisössä.

– Jälkikasvumme otti suhteemme onneksi hyvin vastaan, Piia sanoo.

– Minusta on mukavaa, kun Piian jälkeläiset sanovat papaksi, Martti jatkaa.

Kahden perheyhteisön ja paikkakunnan – Oulun ja pääkaupunkiseudun – välillä joutuu tekemään valintoja, esimerkiksi juhlapyhinä. Paljon matkustava Piia jäi viime jouluna Espoon-kotiin koiran kanssa ja näki lapsiaan ja lastenlapsiaan. Martti taas lähti nuoremman poikansa perheen kanssa Portugaliin.

– Meidän ei siis tarvitse olla koko ajan Martin kanssa kylkimyyryssä. Ei tarkoita välirikkoa, jos teemme jotain erillämme. Se on päinvastoin osoitus luottamuksesta, Piia painottaa.

Arvot löytyivät nuoruudessa

Piian mukaan molempien perhetaustassa näkyy se, miten Suomi kehittyi 1940-luvulta lähtien koulutus- ja hyvinvointivaltioksi. Köyhä maatalousmaa alkoi sotien jälkeen kasvaa rytisten.

– Kasvoin Espoossa keskiluokkaisessa perheessä. Toimittajaäitini jäi yksinhuoltajaksi, ja opin häneltä työn merkityksen ja ottamaan vastuuta itsestäni jo nuorena. Liityin Suomen demokraattiseen nuorisoliittoon 15-vuotiaana. Olin innokas muuttamaan maailmaa: uskoin, että ihmiset pystyvät siihen, Piia kertoo.

Hän toimi Espoon kuntapolitiikassa Vasemmistoliiton riveissä vuodet 1993–2005.

Piian isä oli kuvataiteilija, jolta tytär on perinyt innostuksensa taiteeseen. Tällä hetkellä Piia tekee metalligrafiikkaa suvun naishahmoista. Hän on myös opiskellut Helsingin yliopistossa estetiikkaa.

Martin lapsuus kului Oulun Koskelankylässä työläisalueella sellutehtaan, sahan ja sataman vieressä. Hänen isänsä Paavo Korhonen toimi työurallaan paitsi hitsarina myös Oulun apulaiskaupunginjohtajana. Äiti työskenteli kaupassa ja myi omassa yrityksessään laukkuja.

– Voisi sanoa, että elin lapsuuteni ja nuoruuteni pitkälti työväentalolla. Kasvoin sisälle ensin urheilutoimintaan ja sitten ammattiyhdistysliikkeeseen. Politiikkaan lähdin mukaan 1980-luvun puolivälin kunnallisvaaleissa.

Martti on työskennellyt autonasentajana ja taksikuskina. Eduskuntaan hänet valittiin vuonna 1991.

Pariskunnan mielestä samanlainen vasemmistolainen arvomaailma on heille selvästi yhdistävä tekijä.

– Meille tulee tästä huolimatta välillä kiistaa politiikasta, joten täysin erilaiset mielipiteet eivät olisi kovin helppo maaperä parisuhteelle. Meillä on silti paljon ystäviä, joilla on erilaiset näkemykset. Toleranssia on iän karttuessa kertynyt, Piia sanoo.

Egot kipunoivat edelleen

Korhoset ovat iässä, jossa ei katsota enää kaukaiseen tulevaisuuteen. Aiemmin elämä näytti loputtomalta. Piia sanoo miettivänsä tarkemmin, mihin aikansa käyttää.

– Tässä iässä yhdessä oleminen on toisenlaista kumppanuutta kuin nuorena. Olemme yhdessä ihan vain omasta tahdostamme. Meillä ei ole mitään pakkoa olla toistemme kanssa, ei yhteisiä asuntolainoja tai lapsia.

Nykyään Martille ovat tärkeitä luottamus ja hyvän olon tunne, seesteisyys ja rauhallisuus.

– Olennaista ei ole jatkuva yhdessäolo, vaan se, että yhteinen aika on laadukasta. Piia joutuu matkustamaan nyt paljon, mutta minä tein sitä aiemmin.

Toisen häiritsevät piirteet ovat Martin mukaan loppujen lopuksi aika mitättömiä asioita, kuten esimerkiksi Piian tapa neuvoa kakkoskuljettajana Marttia ajamisessa.

– Toki tähän vaikuttaa se, kuinka väsynyt on muualla tapahtuvista väännöistä. Niitä ei aina saa jätettyä porstuaan.

Piian mukaan kahden egon välillä kipunoi vieläkin aika ajoin, eikä elämä ole suinkaan pelkkää siirappia.

– Pyrin nykyisin olemaan vähän suurpiirteisempi, vaikka oikeasti olen aikamoinen nipo esimerkiksi siivousasioissa. Olen menetysten ja vastoinkäymisten koulimana oppinut ajattelemaan, että esimerkiksi tuo ruma musta sohvakalusto voi ihan hyvin olla olohuoneessa, jos Martin on siinä hyvä istua, Piia naurahtaa.

Ydin ei enää seksissä

Toisen huomioiminen on Martille sitä, että ”sanoo välistä jonkin sanan nätistikin”. Toisinaan käydään ulkona syömässä. Martti saattaa myös huolehtia meteliä pitämättä esimerkiksi Piian auton katsastuksesta.

Piia puolestaan huolehtii terveellisestä aamupalasta ja ruoista yleensäkin.

– Herään kuuden paikkeilla ja pyrin olemaan Hurjan kanssa hiljaa, jotta Martti saa nukuttua vähän pidempään. Valmistan aamiaisen, joka sisältää kokojyväleipää, kasviksia, hedelmiä, marjoja ja joskus kaurapuuroa. Martille laitan myös juustoa ja leikkeleitä. Viikonloppuisin voi olla pannukakkua tarjolla.

Kumpikin myös kannustaa toista liikkumiseen. Korhoset tekevät yhdessä kävelylenkkejä ja käyvät kuntosalilla.

– Aamuisin vaihdamme Oura-älysormusraportteja siitä, miten olemme nukkuneet ja mikä on ollut syke ja unen laatu, Piia kertoo.

Pariskunnalla ei ole tällä hetkellä suurempia terveyshuolia. Tosin Piia huomauttaa, että naisilla alkavat vaihdevuodet jo 45 ikävuoden jälkeen, joten he kärsivät estrogeenivajeesta jopa puolet elämästään.

– Parisuhteen ydin ei enää tässä iässä ole seksissä, vaan ennemmin henkisessä kiintymyksessä. Täytyy luottaa siihen, että rakkaus kestää, vaikka ei olla koko ajan toisen iholla, Piia sanoo.

Martti on huomannut moottoripyörää ja purjejollaa käsitellessään, etteivät motoriikka ja ketteryys ole enää entisellään.

– Tykkään heilua myös punttien kanssa, mutta voima ei keräänny samalla tapaa kun nuorempana. Nämä asiat täytyy vain hyväksyä, vaikka ne välillä harmittavatkin.

Piia alkaa valmistella lähtöä yöjunalle, kohti Espoon-kotia ja työpäivää pääkaupunkiseudulla. Martti aikoo suunnata Paltamoon mökille pojanpoikansa Urhon, 6, kanssa. Hurja-koira otetaan mukaan, sillä Urho ei lähde mökille ilman sitä.

– Käymme päivällä tekemässä nuotiopaikan metsään ja paistamme siellä yöllä epäterveellistä makkaraa. Piialle ei kuitenkaan kerrota, Martti paljastaa ja herkeää poikamaiseen nauruun.