Aika on pysähtynyt pienessä kaksiossa lähiön perukoilla.

– Käymme ulkona vain ruokakaupassa, äiti Amal sanoo.

Ainoa linkki ulkomaailmaan on taulu-tv, joka on päällä tauotta.

– Tämä on tuttavien tyttären asunto.

Lähdimme tyhjin käsin Bagdadista.

Isä Nabil nostaa muovikassin pöydälle. Siinä ovat perheen turvapaikka-asiakirjat.

– Sain varoituksen, että minun kannattaa lähteä nopeasti maasta. Seitsemänkymmentäviisi prosenttia kollegoistani on tapettu, lentokoneinsinöörinä Saddamin hallinnossa työskennellyt Nabil sanoo.

Hän kertoo perheen myyneen yrityksensä polkuhintaan ja lähteneen.

Nabil on leiponut baklawaa.

– Saamme kaupungilta sata euroa kuussa ruokaan kumpikin, Amal kertoo.

Poika Adnan ei halua hakea avustuksia.

– Syön vähän, hän sanoo.

Suomeen saapui vuonna 2015 yli 32 000 turvapaikanhakijaa. Amal, Nabil ja Adnan tulivat marraskuussa 2015.

Juuri silloin sisäministeri Petteri Orpo ilmoitti, että vain kolmannes tulijoista saa jäädä.

Orpo toi nopeasti humanitaarisen suojelun poiston eduskuntaan ja hoputti kansandustajia, ”koska nyt kiihtyvällä tahdilla käsitellään suurta määrää turvapaikkahakemuksia”.

Maahanmuuttoviraston ylijohtaja Jaana Vuorio jäädytti turvapaikkapäätökset, joihin olisi voinut soveltaa humanitaarista suojelua, ja odotti, kunnes laki tuli neljän kuukauden kuluttua voimaan.

Menettely ei ollut lainmukaista, mistä Vuorio sai moitteet oikeuskanslerilta.

Hallitus teki useita muutoksia ulkomaalaislakiin, ja Maahanmuuttoviraston tulkinnat kiristyivät. Kokemattomat ylitarkastajat takoivat kielteisiä päätöksiä. Irakilaisille myönnettyjen turvapaikkojen suhteellinen osuus romahti.

Myös Amal, Nabil ja Adnan huomasivat muutoksen. Aika pysähtyi.

– Monet irakilaiset, jotka olivat tulleet pari kuukautta aikaisemmin, saivat vuoden lopussa myönteisen päätöksen, poika Adnan kertoo.

Perhe odotti vuoden, että pääsisi edes Maahanmuuttoviraston puhutteluun.

– Tulkki ei osannut hyvin arabiaa, ja lakimies ei tullut edes puhutteluun, Adnan selostaa.

Sitten perhe odotti vuoden Maahanmuuttoviraston päätöstä ja kaksi vuotta hallinto-oikeuden päätöstä. Perheen turvapaikka-asian käsittelyssä kului yli neljä vuotta.

– Hieman aikaisemmin tulleet ovat jo kansalaisia, mutta me olemme paperittomia, Adnan toteaa.

Miksi perhe ei palannut kotiin?

– Aseelliset miehet ovat käyneet tyttäreni kotona säännöllisesti uhkailemassa ja kysymässä, missä minä olen, Nabil-isä kertoo.

Amal näyttää lapsenlapsen salaa ottamaa videota asemiehistä.

– Sitten he kävivät kovistelemassa äitiäni, ja hän sai sairaskohtauksen. Äiti kuoli samana iltana. Kerran mietin, että palaan, mutta sisareni vannotti, etten saa tulla takaisin, Amal kertoo

Seuraavaksi asemiehet Amalin mukaan polttivat tyttären talon. Katsomme videota, jossa tytär kiertää palaneessa talossaan ja kertoo miehensä kanssa tapahtuneista.

Perhe haki uudestaan turvapaikkaa ja pyysi Migriä tutkimaan videot ja naapureiden todistukset.

Migri ei tutkinut asiaa. Sen mukaan kyse oli vanhasta asiasta, joka on jo käsitelty.

– Miksi meillä olisi jokin uusi asia? Tämä sama uhka on ja pysyy. Irakissa ei unohdeta mitään, Nabil sanoo.

Miksi uusia todisteita ei tutkita?

– Vuoden 2019 lakimuutos, jolla uusintahakemusten tutkittavaksi ottamisen kynnystä nostettiin, vaikeutti entisestään sitä, että aikaisempien prosessien virheitä saisi korjattua, Pakolaisneuvonnan juristit selittävät.

– Kun poliisi luki Maahanmuuttoviraston kielteisen päätöksen, hän kysyi, miksi emme palaa kotiin. Vastasin, että koti on siellä, missä on rauha, Amal kertoo

Paperittomien päiväkeskusta johtava Minna Saunders on huolissaan.

– Ihmiset ovat väsyneitä ja näköalattomia. Hätämajoituksessa saa olla vain yön yli, ja päivät pitää kulkea kaupungilla. Ei ole rahaa eikä paikkaa, missä olla. Pienet eivät pääse päiväkotiin. Vaikka nämä ihmiset ovat olleet töissä tai opinnoissa, he ovat menettäneet kaiken, kun oleskelulupaa ei ole tullut. Kotouttaminen on hukattu, Saunders sanoo.

Alkuvuodesta tapahtui pahin mahdollinen. Kolmevuotiaan lapsen äiti kuoli tietämättä, että perhe sai oleskeluluvan.

– Ehkä kuolema olisi voitu estää, jos nainen olisi ollut palveluiden piirissä ja vakava sairaus todettu aikaisemmin, Saunders miettii.

Porin Teljän seurakunnan kirkkoherra Kaisa Huhtala auttaa diakoniatyössä paperittomia.

– Haluammeko rakentaa rinnakkaisyhteiskunnan, jossa on eri säännöt, hän kysyy.

Huhtalan mukaan ei ole muuta vaihtoehtoa kuin pimeät työt, jos haluaa selvitä hengissä.

– Kaikki tiedostavat ongelman mutta sulkevat silmänsä.

Huhtalan mielestä päättäjien olisi syytä ymmärtää realiteetit.

– Voimme tarjota paluuta, mutta jos ihminen on kidutuksen vaarassa, hän jää tänne. Silloin on parempi, että hän on järjestelmän sisällä, ei sen ulkopuolella, kirkkoherra Huhtala sanoo.

Paperittomuus ei katoa itsestään, sanoo sisäministeri Krista Mikkonen (vihr).

Ministeriö julkaisi helmikuussa selvityksen, jossa pohditaan ratkaisuja maassa pitkään ilman oleskelulupaa asuneiden henkilöiden tilanteeseen silloin, kun paluu ja palautukset eivät toimi.

Eniten kuohuntaa on herättänyt selvityksen ehdotus kertaratkaisusta ennen vuotta 2017 tulleille turvapaikanhakijoille. Ehdotuksen mukaan lupa voisi olla määräaikainen, sitä voisi hakea kuuden kuukauden aikana, ja edellytys olisi, että hakija ei ole syyllistynyt rikoksiin.

Kansanedustajat Eveliina Heinäluoma (sd) ja Mikko Kärnä (kesk) torppasivat selvityksen jo ennen sen julkistamista.

– Suomessa ei saa olla vetovoimatekijöitä, jotka kannustavat turvapaikanhakijoita hakeutumaan läpi Euroopan juuri Suomeen, Kärnä sanoo.

Perussuomalaisten Ville Tavio taas pelkää, että ”koronan jälkeen siirtolaisvirrat jatkuvat entiseen malliin”.

Turvapaikanhakijoiden tulo tyrehtyi jo paljon ennen koronaa. Entiseen malliin siirtolaisia ei siis ole kävelemässä läpi Euroopan Suomeen, ja Dublin-menettely palauttaa hakijat ensimmäiseen tulomaahan.

Heinäluoma, Kärnä, Tavio ja Kokoomuksen Heikki Vestman varoittavat, että kertalaillistaminen romuttaisi koko turvapaikkajärjestelmän.

RKP:n Anders Adlercreutz ja Eva Biaudet eivät usko ryntäykseen eivätkä turvapaikkajärjestelmän rapautumiseen, jos rajattu joukko saisi oleskeluluvan tietyin kriteerein.

– Meillä on keskuudessamme noin 3 000 ihmistä, jotka eivät voi palata tai joita ei voi palauttaa lähtömaihinsa. Monet heistä ovat jo pitkälle integroituneita yhteiskuntaan. Tämäntapaista menettelyä on käytetty lukuisissa Euroopan maissa, Adlercreutz sanoo.

– Hyviä esimerkkejä ratkaisuista on Norjasta, Ruotsista, Irlannista ja Saksasta, Eva Biaudet lisää.

Adlercreutz, Biaudet ja Jussi Saramo (vas.) muistuttavat, että vuosina 2015–2016 tehdyt turvapaikkaprosessin heikennykset ovat osasyy ongelmaan. Myös Päivi Räsänen (kd) katsoo, että suojelutarpeen selvittämisessä on ollut puutteita.

– Esimerkiksi monet kristityiksi kääntyneet entiset muslimit on määrätty palautettavaksi oloihin, joissa he ovat hengenvaarassa, koska vakaumuksen aitouden todistaminen on ollut haastavaa, Räsänen sanoo.

Paperittomuuden vähentäminen ja työllistyneiden lupapolitiikan joustavoittaminen on kirjattu hallitusohjelmaan, sanovat SDP:n kansanedustajat Hussein al-Taee, Erkki Tuomioja ja Johan Kvarnström.

– Nämä kirjaukset eivät ole vielä toteutuneet, ja häpeäksemme 300 lasta, ja heidän vanhempansa elävät jatkuvassa pelossa huomisesta, al-Taee toteaa.

Kansanedustaja Eeva-Johanna Eloranta (sd) pohtisi ratkaisuja jo työvoimapulankin kannalta.

– Etenkin pitkään Suomessa asuneet ja ilman oleskelulupaa jääneet turvapaikanhakijat, jotka ovat opetelleet suomen kielen ja hankkineet koulutusta tai työpaikan, voisivat hyvin jäädä maahan tekemään töitä. Monilla heistä on myös perhe ja lapsia, jotka ovat jo hyvin Suomeen integroituneita, Eloranta miettii.

Mitä ratkaisuja oleskelun laillistamisen vastustajille sitten on?

Mikko Kärnä kannattaa palautettavien teknistä valvontaa, ja kehitysavun maksamisen palautusmaahan voisi keskeyttää, kunnes palautussopimus on saatu aikaan.

– Paperittomuuteen auttaa parhaiten säilöönotto, Ville Tavio sanoo.

Perussuomalaisten tavoite on laajamittainen maastapoistamisvankeus painostuskeinona vapaaehtoiseen paluuseen.

– Perusteena olisi laiton maassaolo.

Se ei lain mukaan riitä säilöönoton perusteeksi käräjäoikeudessa. Massasäilöönotto tulisi myös valtavan kalliiksi.

Löytävätkö poliitikot ratkaisuja, vai jatkuuko odotus?

Amal, Nabil ja Adnan jaksavat yhä toivoa inhimillistä ratkaisua.