Apu

Ali elää paperittomana Helsingissä: ”Olen koko ajan surullinen, en unelmoi enää mistään”– Onko Suomessa jo varjoyhteiskunta? – Podcast

Ali elää paperittomana Helsingissä: ”Olen koko ajan surullinen, en unelmoi enää mistään”– Onko Suomessa jo varjoyhteiskunta? – Podcast
Paperittomia ihmisiä on Suomessa enemmän kuin ennen. Hallitus haluaa ehkäistä varjoyhteiskunnan syntymisen, mutta onko sellainen jo syntynyt? Apu selvitti, millaista arkea paperittomat elävät pääkaupunkiseudulla.
Julkaistu: 4.1.2021
Tunisialainen Djo istuu sohvalla ja katselee käsiään. Hän miettii, mitä hän haluaa kertoa. Hän on 31-vuotias paperiton, jolla ei ole lupaa olla Suomessa. Silti hän on päättänyt jäädä tänne.
– Halusin integroitua. Mutta se ei suju kovin hyvin.
Djo kertoo saapuneensa Suomeen runsas vuosi sitten Ranskan kautta. Hänen ranskalainen turistiviisuminsa oli menossa umpeen, mutta Djo ehti matkustaa viisumin voimassaoloaikana vielä Suomeen.
Djo oli jo aikaisemmin etsinyt internetistä tietoa Suomesta. Hän piti siitä, miltä maa vaikutti.
Djolla on tutkinto tieto- ja viestintätekniikan alalta. Tunisiassa hän kertoo tehneensä yhdessä ja samassa yrityksessä monenlaisia töitä, mutta ura ei kehittynyt lainkaan. Hän koetti hakea töitä Tunisian ulkopuolelta, mutta ei löytänyt.
Sitten Djo sai kuulla pääsevänsä työhaastatteluun Ranskassa. Sitä varten häntä kehotettiin hankkimaan viisumi maahan. Viisumiprosessin aikana Djo menetti yhteyden työhaastattelua tarjonneeseen yritykseen. Sen jälkeen hän päätti tulla Suomeen, koska oli jo aikaisemmin kiinnostunut maastamme.
Djo uskoisi työllistyvänsä Suomessa, mutta hän ei saa töitä, koska hänellä ei ole työlupaa. Hänellä ei ole syytä hakea turvapaikkaakaan.
– Jos löydän työnantajan, joka suostuu odottamaan työlupaprosessin ajan, ehkä saan työluvan, Djo sanoo.
Tunisialainen Djo saapui Suomeen runsas vuosi sitten. Hän haluaisi löytää töitä, mutta työlupaa hänellä ei ole.

Paperittomien tarkkaa määrää ei tiedetä

Kukaan ei tiedä, kuinka paljon Suomessa on ihmisiä, joilla ei lain mukaan ole lupaa oleskella maassa. Heitä kutsutaan paperittomiksi. Se tiedetään, että viime aikoina paperittomien määrä on kasvanut.
Kuntaliiton arvion mukaan kielteisen turvapaikkapäätöksen saamisen jälkeen Suomeen oleskelemaan jääneitä ihmisiä on yhteensä noin 700–1 100 henkilöä. Paperittomiksi joudutaan erilaisista syistä, ja Suomessa on muitakin paperittomia kuin kielteisen turvapaikkapäätöksen saaneita ihmisiä.
Itä-Helsingissä on paikka, jonne paperittomat ovat tervetulleita. Apu on päässyt vieraaksi Diakonissalaitoksen pyörittämään Al Amal -päiväkeskukseen. Vaikka koronaepidemia rajoittaa toimintaa, paperittomat tulevat keskukseen kahville, tapaamaan työntekijöitä, suihkuun, pesemään pyykkejä ja ihan vain tapaamaan toisiaan.
Kun keskuksen nimeä aikanaan pohdittiin, asiakkaat saivat itse äänestää siitä. Al Amal sai ylivoimaisesti eniten kannatusta. Arabian kielen sana tarkoittaa toivoa.
Noin 400 neliön kokoinen päiväkeskus muistuttaa hieman kunnallista nuorisotilaa. Koronan takia ruokapöydät on vedetty erilleen toisistaan. Juuri nyt kukaan ei käytä keittiötä.
Käytävän varrella on ryhmähuone, jonne voi vetäytyä porukalla. Sisäänkäynnin vieressä on hiljainen huone, jonne kaikkein väsynein voi mennä nukkumaan.
Päiväkeskuksessa on hiljainen huone, jonne väsyneimmät asiakkaat voivat mennä hetkeksi nukkumaan.

Apinalaatikko-Podcast: Laura Myllymäki ja paperittomat Suomessa

Miltä salaisessa osoitteessa sijaitsevassa paperittomien päiväkeskuksessa näyttää? Mitä laittomasti Suomessa oleskelijoille pitäisi tehdä?
Löydät Apinalaatikon kaikki podcastit täältä. Löydät ne myös Spotifysta, Apple Podcastista ja monista muista podcast-palveluista.

Onko Suomessa jo varjoyhteiskunta?

Diakonissalaitoksen Suojattomat-hanke on kolmen vuoden aikana auttanut noin 1 500:aa yksittäistä paperitonta ihmistä. Heidän joukossaan on Djon kaltaisia ihmisiä, jotka ovat turistiviisumin umpeutumisen vuoksi päätyneet elämään yhteiskunnan ulkopuolella. Sitten on heitä, joiden oleskelulupa on päättynyt tai oleskeluluvan peruste ei ole enää voimassa.
Suurimman ryhmän asiakkaista muodostavat Suomeen saapuneet turvapaikanhakijat, jotka ovat saaneet kielteisen turvapaikkapäätöksen Maahanmuuttovirasto Migristä. Erityisen paljon turvapaikanhakijoita saapui Suomeen vuosina 2015 ja 2016 niin sanotun pakolaiskriisin aikana.
Joulukuun alun tiistaipäivänä keskuksessa on jopa poikkeuksellisen rauhallista. Muutama ihminen istuu hiljaisena yhteisötilan tuoleilla.
Biljardipöytäkin on, mutta kukaan ei pelaa. Koronan vuoksi se ei ole sallittua.
"Kielteisistä päätöksistä huolimatta moni elää omaa tarinaansa niin todeksi, että kokee omassa maassa olevan jotakin, jonka vuoksi sinne ei voi palata. Me emme ota kantaa siihen, ovatko ne tarinat tosia tai mitä oikeasti on tapahtunut."
Anne Hammad, projektipäällikkö

Kielteisestä päätöksestä on oikeus valittaa

Alun perin Diakonissalaitos alkoi kartoittaa pääkaupunkiseudun paperittomien tilannetta vuonna 2016. Suojattomat-yhteisöhanke aloitti toimintansa vuonna 2018, ja joulukuun alussa Sosiaali- ja terveysjärjestöjen avustuskeskus STEA myönsi hankkeelle jatkorahoituksen vuodelle 2021.
Projektipäällikkö Anne Hammad istuu keskuksen ryhmähuoneessa ja kertoo projektin historiasta. Tavallisesti ryhmähuoneessa annetaan psykososiaalista tukea perheille, pariskunnille tai vertaistukiryhmille. Viime aikoina huoneessa on autettu myös niitä, joiden epäillään joutuneen ihmiskaupan uhreiksi.
Lain mukaan turvapaikanhakija voi hakea kielteisestä oleskelulupapäätöksestä valituslupaa hallinto-oikeudesta ja viime kädessä myös korkeimmasta hallinto-oikeudesta.
– Kielteisistä päätöksistä huolimatta moni elää omaa tarinaansa niin todeksi, että kokee omassa maassa olevan jotakin, jonka vuoksi sinne ei voi palata. Me emme ota kantaa siihen, ovatko ne tarinat tosia tai mitä oikeasti on tapahtunut, Hammad sanoo.
– Meidän tehtävämme ei ole tuomita.
Suojattomat-yhteisöhankkeen projektipäällikkö Anne Hammad piipahtaa väline- ja ruokavarastossa.

Laki on kaikille sama

Sisäministeriössä päivitetään parhaillaan laittoman maahantulon ja maassa oleskelun vastaista toimintaohjelmaa, jonka on määrä valmistua vuoden loppuun mennessä. Työryhmä pohtii paperittomia koskevia toimenpiteitä, mutta keskittyy kielteisen oleskelulupapäätöksen saaneisiin turvapaikanhakijoihin. Ministeriön arvion mukaan heitä oleskelee Suomessa noin 1 000.
Toimintaohjelma tähtää siihen, ettei Suomeen syntyisi virallisen yhteiskunnan ulkopuolelle jäävää varjoyhteiskuntaa. Mutta onko sellainen jo syntynyt?
– Toki on kuultu järjestöiltä ja kunnilta, että on epämääräisiä majoitus- ja työratkaisuja. Ilman lupaa oleskelevien ihmisten määrä Suomessa on silti suhteellisen pieni, sanoo toimintaohjelmaa päivittävän työryhmän puheenjohtaja, lainsäädäntöneuvos Jutta Gras sisäministeriöstä.
Toimintaohjelman odotetaan myös selkeyttävän, mitä kaikkia palveluita paperittomat voivat kunnissa saada.
– Ollaan saatu viestiä, että viranomaiset paikallistasolla kokevat, että ei ole selkeitä valtakunnallisia linjauksia siitä, mitä palveluita ilman oleskelulupaa maassa oleville tulisi antaa. Sosiaali- ja terveyslainsäädännössä ei tunnisteta tätä ryhmää, vaan heille annettavista palveluista päätetään suoraan perustuslain nojalla, Gras sanoo.
– Laki on kaikille sama, mutta jotkin kunnat ovat itse tehneet päätöksiä laajentaa esimerkiksi paperittomien terveyspalveluja, sanoo erityisasiantuntija Henna Leppämäki sosiaali- ja terveysministeriöstä.
Koska hallitusohjelmassa on kirjaus välttämättömän hoidon turvaamisesta kaikille paperittomille, ministeriö aloittaa paperittomien terveyspalveluiden lainsäädäntötyön vuoden alussa.
Ryhmähuoneessa on fläppitaulu, johon on kuvattu, miten paperittomaksi Suomessa tullaan.

Järjestelmä ei toimi

Suomesta tehtävät kielteisen oleskelulupapäätöksen saaneiden palautukset eivät täysin toimi tällä hetkellä. Palautuksia on kaikkein vaikein tehdä Irakiin, se ottaa vastaan lähinnä rikoksista tuomittuja ja vapaaehtoisesti palaavia ihmisiä. Afganistaniin ja Somaliaan tehdään palautuksia, mutta harvakseltaan ja vain muutamia ihmisiä kerralla.
Noista kolmesta maasta on tullut viime vuosina eniten turvapaikanhakijoita Suomeen. Sisäministeriön mukaan myös koronarajoitukset aiheuttavat hidastuksia niin vapaaehtoiseen paluuseen kuin palautuksiinkin.
Paperittomien määrä näkyy siinäkin, että pääkaupunkiseudun sosiaalihuoltoon on käytännössä syntynyt uusi paperittomien asiakasryhmä. Nykylain mukaan turvapaikanhakijan vastaanottopalvelut lakkautetaan niiltä, jotka ovat saaneet kielteisen turvapaikkapäätöksen, mutta joita poliisi ei voi käännyttää maasta.
– Tällä hetkellä ydinongelma on, että meille tulee asiakkaaksi henkilöitä, jotka saavat ilmoituksen vastaanottopalveluiden päättymisestä. Samalla siinä todetaan, että heitä ei voi viranomaistoimin käännyttää. Silloin ajatus on, että he turvautuisivat avustettuun vapaaehtoiseen paluuseen, koska he mitä luultavimmin pääsisivät Suomesta palaamaan kotimaahansa, jos he lähtisivät. Mutta meidän asiakaskunnassamme suurin osa on sitä mieltä, että he eivät voi palata ja että he ovat vaarassa, sanoo johtava sosiaalityöntekijä Eeva Ström Espoosta.
Vuonna 2015 voimaan tullut lakimuutos toi vapaaehtoisen paluun osaksi Migrin ja vastaanottokeskusten toimintaa.
– Nyt näyttää siltä, että avustettuun vapaaehtoiseen paluuseen ei isoissa määrin tartuta, Ström sanoo.
Ström korostaa, että sosiaalihuollossa hoidetaan paperittomuuden oiretta, muttei pystytä korjaamaan tilannetta. Esimerkiksi Espoossa sosiaalihuollon virka-aikaisessa päivystyksessä on kuukausittain noin 80 paperitonta asiakasta. Lain mukaan heille on taattava tarpeen mukaan majoitus, niin sanottu ruokaminimi ja lääkkeet.
Päiväkeskuksen asiakkaat ovat tehneet yhteisen toivekartan, joka on ripustettu käytävän seinälle.

Paperittomana ei voi tehdä mitään

Al Amalin yhteisötilaan tulee eloa, kun paikalle saapuu 25-vuotias irakilainen, Ali. Epäröinnin jälkeen Ali päätyy siihen, että hän voisi kertoa Avulle tilanteestaan etunimellään.
– Minulla on niin huono olo. Paperittomana ei voi tehdä mitään, hän sanoo ryhmähuoneessa englanniksi.
Alin mielestä kukaan ei halua ystävystyä hänen kanssaan, koska hän on paperiton. Tyttöystävän kanssa suhde ei kestänyt.
Ali kertoo yöpyvänsä niin sanotussa patjamajoituksessa: helsinkiläisessä kaksiossa, jota oleskeluluvan saanut turvapaikanhakija vuokraa Alin lisäksi kolmelle ihmiselle. Ystäviä he eivät keskenään ole, mutta toistaiseksi patjapaikka on ainoa mahdollinen tapa saada yösija jostakin.
– Olen koko ajan surullinen. En unelmoi enää mistään, Ali sanoo.
Alun perin Ali saapui Suomeen Irakista vuonna 2015. Lähdön syynä oli jihadistijärjestö Isisin nousu. Ali kertoo, että Isisin vahvistuttua vuonna 2014 hän yritti muuttaa äitinsä ja sisarustensa kanssa Tikritistä shiiaenemmistöiseen pääkaupunkiin Bagdadiin. Sunnalaisena hän ei tuntenut oloaan tervetulleeksi kaupungissa.
– Minulle sanottiin, että mene takaisin kotikaupunkiisi.
Migri ei katsonut Alin olevan kansainvälisen suojelun tarpeessa. Hän on saanut kielteisen oleskelulupapäätöksen kahdesti. Tällä hetkellä hän odottaa, myöntääkö hallinto-oikeus hänelle valitusluvan. Asianajaja on sanonut Alille, että se voisi tapahtua joskus ensi vuonna.
Irakilainen Ali, 25, sanoo, ettei hän uskalla mennä takaisin kotimaahansa

Kuntalaisia vai ei?

Tyypillisesti juuri lounasaikaan päiväkeskuksessa käy puheensorina. Kaupunki tuo keskukseen kolme kertaa viikossa ruokaa jaettavaksi asiakkaille. Jotkut hakevat ruokaa myös perheilleen kotiin.
Nyt paikalla on vain muutamia miehiä, muttei yhtään naista tai lasta, vaikka heitäkin on vuosi vuodelta ollut enemmän.
Diakonissalaitos ei ole tilastoinut Al Amalin kautta tavoitettujen paperittomien lasten tarkkaa määrää. Se tiedetään, että Suojattomat-hankkeessa on tänä vuonna oltu yhteydessä lapsiin 395 kertaa. Kyse ei ole yksittäisistä lapsista vaan kohtaamiskerroista. Viime vuonna vastaava luku oli 211, sitä edeltävänä 51.
Anne Hammadin mukaan asiakkaina on myös ”muutamia kymmeniä perheitä”, joiden lapset käyvät Helsingissä koulua ja jotka asuvat kaupungin vuokra-asunnossa. He ovat kuntalaisia – mutta eivät aivan sittenkään.
"Meidän asiakaskunnassamme suurin osa on sitä mieltä, että he eivät voi palata ja että he ovat vaarassa."
Eeva Ström, johtava sosiaalityöntekijä, Espoo

Moni työskentelee matalapalkka-alalla

Diakonissalaitoksella katsotaan, että tilanne johtuu erityisesti kahdesta lakimuutoksesta. Juha Sipilän (kesk) hallitus kiristi turvapaikanhakijoiden oleskelulupien edellytyksiä vuonna 2016 siten, että niin sanottua humanitaarista suojelua ei ole enää sen jälkeen myönnetty. Tuosta oleskelulupakategoriasta pois pudonneista perheistä osasta tuli lakimuutoksen vuoksi paperittomia, kun he yrittivät hakea jatkolupaa aikaisemmin voimassa ollein perustein.
Toinen selittävä tekijä Hammadin mukaan on vuonna 2016 voimaan tullut lakimuutos toimeentuloedellytyksestä. Se koskee nykyään myös esimerkiksi kansainvälistä suojelua saavien ihmisten perheenjäseniä, jos hakemus perheen yhdistämiseksi tehdään yli kolme kuukautta turvapaikkapäätöksen saamisen jälkeen.
Migrin esimerkkitaulukon mukaan kahden aikuisen ja kahden lapsen perheen toimeentuloksi edellytetään 2600 euroa kuukaudessa.
– Saa olla ammattikorkeakoulututkinto, että tuollaiset toimeentulot täyttyvät, Hammad sanoo ja viittaa siihen, että moni turvapaikanhakija työskentelee matalapalkka-alalla.
Nykyiseen hallitusohjelmaan on kirjattu, että perheenyhdistämisten toimeentuloedellytyksen tulorajojen kohtuullisuutta selvitetään. Hallitus haluaa myös lopettaa toimeentuloedellytyksen soveltamisen alaikäisiin perheenkokoajiin, jotka ovat saaneet oleskeluluvan kansainvälisen suojelun perusteella.
Hallitus haluaa lainsäädäntöä myös siihen, että töissä käyvät, kielteisen turvapaikkapäätöksen saaneet voisivat nykyistä joustavammin saada oleskeluluvan työn perusteella. Perussuomalaiset vastustaa suunnitelmia.
Yhteisötyöntekijä Nadia Hellsten tekee töitä arabian ja suomen kielellä. Häneltä kysytään usein, miten Suomesta voi saada oleskeluluvan.

Paperittomat vaarassa joutua hyväksikäytetyiksi

Biljardipöydän takana sohvalla istuu mies, joka vaikuttaa väsyneeltä. Hän katsoo eteensä ilmeettömänä.
Anne Hammad huomaa sen ja pohtii, pitäisikö miehelle tarjota mahdollisuutta vetäytyä nukkumaan lepohuoneeseen. Mies nousee ja kävelee ulos, kenties tupakalle.
Hammad kertoo, että miehellä on mielialalääkitys. Kerran tämä pyysi Al Amalin työntekijöitä takavarikoimaan lääkkeet.
– Hän sanoi, että pitäkää nämä täällä sen aikaa, että mä en ota niitä liikaa, Hammad sanoo.
Hammadin mukaan suurimmalla osalla Al Amalin asiakkaista on jonkinasteisia mielenterveysongelmia, usein masennusta tai yleistä ahdistuneisuutta. Myös toivottomuuden tunne on yleistä. Osalla heistä on lääkitys.
Sisäministeriö katsoo, että paperittomat ovat vaarassa syrjäytyä joko rikoksentekijöiksi tai hyväksikäytettäviksi.
Ilmiö on tunnistettu myös ihmiskaupan uhrien auttamisjärjestelmässä. Joulukuun alkuun mennessä auttamisjärjestelmän asiakkaiksi oli tämän vuoden aikana otettu 22 mahdollista ihmiskaupan uhria, jotka ovat olleet Suomessa paperittomina. Heidän lisäkseen auttamisjärjestelmään on otettu noiden henkilöiden 11 alaikäistä lasta, joiden katsotaan olevan niin ikään paperittomia.
Kun paperittomasta henkilöstä tulee ihmiskaupan uhrien auttamisjärjestelmän asiakas, järjestelmä voi myöntää hänelle ihmiskaupan uhrin harkinta-ajan. Se laillistaa oleskelun Suomessa 1–6 kuukaudeksi.
Harkinta-aika on ikään kuin uhria suojaava palomuuri, jonka turvin uhri voi jättää oleskelulupahakemuksen ja ilmoittaa poliisille häneen kohdistuneista rikoksista ilman pelkoa siitä, että hänet otettaisiin säilöön tai käännytettäisiin pois Suomesta.
"Rasismia on paljon. Junassa, metrossa, bussissa… Minulle on ok, jos käyttää vain sanoja. Kunhan ei lyö. Irakissa minut tapetaan."
Ali

Haaveissa uusi elämä Suomessa

Djo haluaa vaihtaa haastattelun aikana kielen englannista suomeen. Käy selväksi, että hän osaa suomea ymmärrettävästi, vaikka on opiskellut sitä vasta vuoden.
Tarkemmin ajateltuna Djo ei muuta teekään kuin opiskelee suomea, lähinnä kirjastossa ja kahviloissa. Hänellä on tietokone, jonka avulla hän pystyy opintojaan tekemään.
Koronavirus on tehnyt päivittäisestä elämästä tylsää ja entistä näköalattomampaa. Ennen koronaa Djo kävi Punaisen Ristin järjestämällä suomen kielen kurssilla, mutta nyt kurssia ei ole.
Tulevaisuudelta hän ei oikeastaan odota muuta kuin työntekoa.
– Toivottavasti minulla on opiskelulupa ja työlupa, ja alkaa uusi elämä Suomessa, hän sanoo.
Irakilainen Ali nostaa esiin myös rasismin, jota hän on kohdannut Suomessa.
– Sitä on paljon. Junassa, metrossa, bussissa… Minulle on ok, jos käyttää vain sanoja. Kunhan ei lyö. Irakissa minut tapetaan, Ali sanoo.
Alin unelmat ja elämä ovat tauolla. Hän ”jatkaisi elämäänsä”, jos hänelle myönnettäisiin oleskelulupa.
– Voisin tehdä mitä vain työtä. Siivousta, mitä vain, Ali sanoo.
Al Amal -keskukseen Ali tulee päivittäin. Viikonloppuna keskus on kiinni. Lauantait ja sunnuntait ovat erityisen raskaita.
– En tee yhtään mitään. Mitä voisin tehdä? ●
Päivitetty 4.1.2021 – Ilmestynyt 15.12.2020
4 kommenttia