Paavo Lipposella on hallussaan Suomen ennätys, jota tuskin rikotaan – 2 928 päivää peräjälkeen pääministerinä
Lipposen yllätysnousu oppositiopuolue-SDP:n puheenjohtajaksi 1993 tapahtui tilanteessa, jossa pääopposition suosio oli tapissaan. Äänestäjät olivat kyllästyneitä Esko Ahoon, Iiro Viinaseen ja heihin henkilöityneeseen leikkauspolitiikkaan, kirjoittaa päätoimittaja Ville Pernaa.
Valtiotieteiden maisteri Paavo Lipponen nimitettiin pääministeriksi 13.4.1995. Uskoisin, että vanha sanonta siitä, että taikuri itsekin oli hämmästynyt, kuvaa hyvin tuota hetkeä.
Kahdeksan vuotta aiemmin tunnelmat olivat päinvastaiset. Lipponen oli juuri pudonnut eduskunnasta. Saattoi tuntua siltä, että politiikalle ja SDP:lle ei olisi enää annettavaa, koska niin paljon oli jo annettu.
Julkisista varoista maksettava puoluetuki oli aloitettu 1960-luvun lopulla. Puoluetukea maksetaan siinä suhteessa kuin puolueella on paikkoja eduskunnassa. Se johti puoluetoimistojen paisumisen. Vakansseja riitti ja uusia perustettiin.
Lipponen työskenteli puoluetoimistossa lähestulkoon koko 1970-luvun. Tehtävät vaihtuivat, vastuu kasvoi ja työtä riitti. Vuosikymmen oli puolueiden ohjelmatyön kulta-aikaa: tehtiin periaateohjelmia, ulkopoliittisia ohjelmia, vaaliohjelmia.
”Pettymys oli niin kova, että Lipponen päätti luopua politiikasta ja ryhtyä tutkijaksi.”
Ensimmäistä kertaa suuren yleisön tietoisuuteen Lipponen nousi ”vara-Manuna”. Hän oli keskeisesti mukana Mauno Koiviston euforisessa vaalikamppailussa vuosina 1981–1982. Koivistolla oli niin kova kysyntä, että yhdessä paneelikeskustelussa häntä tuurasi Lipponen. Ehkä lempinimi tuli myös siitä, että ehdokkaan ja hänen avustajansa ulkonäössä oli jotain samaa.
”Vara-Manu” valittiin eduskuntaan vuotta myöhemmin pudotakseen sieltä yhden kauden jälkeen. Pettymys oli niin kova, että Lipponen päätti luopua politiikasta ja ryhtyä tutkijaksi. Puolueen uskollinen soturi lähti kuitenkin vuoden 1991 eduskuntavaaleihin ehdolle ja pääsi yllättäen Helsingistä viimeisenä läpi.
Lipposen yllätysnousu oppositiopuolue-SDP:n puheenjohtajaksi vuonna 1993 tapahtui tilanteessa, jossa pääopposition suosio oli tapissaan. Äänestäjät olivat kyllästyneitä Esko Ahoon, Iiro Viinaseen ja heihin henkilöityneeseen leikkauspolitiikkaan. Kevään 1995 vaalikamppailussa kohtasivat sulava ja nopea Esko ”Kannuksen Kennedy” ja hänen täydellinen vastakohtansa Paavo ”Mooses” Lipponen.
Loppu onkin historiaa: 2 928 päivää peräjälkeen pääministerinä. Se on Suomen ennätys, jota tuskin rikotaan. Haastattelussamme Lipponen kertoo, mitä hän nyt ajattelee politiikasta ja urastaan.
