Päärautatieasema palaa loistoonsa – mutta puhuuko se jatkossa enää suomea?

Gateau, Jungle Juice Bar, Olivia Central Station, Picnic, Pronto, Starbucks, Burger King, Subway, Super Bowl, Upper Crust, Café Eliel, Bröner…

Ranskaa, englantia, italiaa, väännettyä sekakieltä.

Helsingin päärautatieasemalla ravintola, lounaspaikka ja kahvila on yksi toisensa jälkeen siirtynyt suomen kielen tuolle puolen.

Grab and go, siinä ovat päivän sanat.

Kaukana ovat ajat, jolloin täällä syötiin ja juotiin ensimmäisen, toisen ja kolmannen luokan asemaravintoloissa ja ahmittiin junailijan pillin jo viheltäessä Matkaravinto Oy:n tuotteita, ehkäpä Aseman Möttösiä (os. Rautatiepiirakka).

Puhuvatko kansallisen päärautatieasemamme ja sen ravitsemusliikkeet tänään ja huomenna suomea?

Maailma muuttuu, so what, joku kysyy.

Ja onhan asema luonteeltaan solmukohta, kulttuurien ja kielten sulatusuuni, jossa täytyykin olla international.

Ehkä näinkin, mutta kun kansallisen päärautatieaseman ravintolayritysten nimikylteissä ei juuri suomea näy, on vähäisemmistäkin syistä huolestuttu suomen kielen häviämisen puolesta.

Siitä on enää pieni askel siihen, että palvelua saadakseen on asiakkaan osattava myös tilata ruokansa englanniksi.

Tietysti ajat ja ihmisten tarpeet muuttuvat.

Niin muuttuvat myös kulutustottumukset ja yritysten kohderyhmät.

Ja kieli kehittyy ja sekoittuu.

On myös on tärkeää palvella yhä monikulttuurisempaa ja kansainvälisempää matkustajaa.

Pääkaupunkiseudulla ja muualla Suomessa asuu myös yhä enemmän muualta tänne saapuneita.

Helsingin päärautatieasema on kuitenkin paljon muutakin kuin rautatieasema.

Se on kansallinen merkkiteos, arkkitehti Eliel Saarisen jo 1900-alussa suunnittelema nerokas rakennus, joka vie Suomi-kuvaa maailmalle. Se on valittu jopa maailman kauneimpiin kuuluvaksi rautatieasemaksi.

Asemaa onkin parannettu ja saneerattu viimeisen vuosikymmenen aikana pala palalta. 60 miljoonan euron kehityshankkeen on määrä valmistua vuonna 2026. VR:n omistamalla asemalla on uusittu museoviraston valvovan silmän alla talotekniikkaa ja tiloja, jotta historiallinen arkkitehtuuri ja uudet käyttötarkoitukset voidaan sovittaa yhteen.

Pitkä työ aseman saneerauksessa ja muutoksessa on tulossa päätökseen, kun asemahallin viimeistely päättää ensi vuonna aseman kasvojenkohotuksen.

Ja lopputuloksesta on tulossa erittäin hieno.

Arvokas rakennus on säilyttänyt museoviraston ohjauksessa säilyttänyt historiallisen arvonsa ja erityispiirteensä, mutta pystynyt uudistumaan ja vastaamaan tämän päivän vaatimuksia.

Helsingin päärautatieasema on herkkä paikka. Se on kansallinen symboli, minkä pyhiin paikkoihin ei saisi koskea.

Jopa asemahallista raiteille johtavien tammiovien vaihtaminen paljon kätevämpään liukuoviratkaisuun sai pari viikkoa sitten aikaan myrskyn, vaikka ovet olivatkin vain 25 vuotta vanhoja.

Helsingin päärautatieasema on myös Suomen vilkkain liikenteen solmukohta.

Aseman läpi kulkee päivittäin jopa neljännesmiljoona ihmistä.

Tänne päättyvät valtiolliset ja paikalliset rautatiet, tästä menee alta metro, sen sivulta kulkevat bussit, raitiovaunut ja taksit.

Lähellä on parkkihallien ja -luolien keskittymä.Ei ole yhdentekevää, millaista maailmaa Helsingin päärautatieasemalle luodaan.

Itsenäisyyspäivän alla, suomen kielen ja kulttuurin kamppaillessa tilastaan kaikkialle hiipivän englannin kielen ja globaalin kulttuurivyöryn alla, on tärkeää, että päärautatieaseman yhteydessä keskustellaan myös kielestä, kulttuurista ja kulttuuriperinnöstä.

Ja miten niitä puolustetaan, kehitetään ja ylläpidetään.

Jos me emme pidä kulttuuriperinnöstämme ja kielestämme huolta ja puolusta sitä, kuka puolustaa?

Viime viikkoina tilanne on asemalla ilahduttavasti tasoittumassa suomen suuntaan.

Marraskuun alussa asemalle avautui Ravintola Kellotorni, joka toi asemalle jo sen perustamisen aikaan suunnitellun panimoravintolan ja avasi yleisölle reitin päästä kokemaan itse aseman kuuluisa kellotorni, aina sen huipulle asti.

Näinä hetkinä asemalla avautuu myös kauan odotettu Taulu, jonka komean kaarihallin päässä loistaa Suomen nähdyin maisemamaalaus.

Siinä on kansallishenki kohdillaan, kun matkalainen maistelee käristyspataa Taulun pöydässä ja katselee takaseinälle, jossa Eero Järnefeltin, A.W. Finchin ja Ilmari Aallon Maisema Kolilta -jättimaalaus loistelee konservoituna ja puhdistettuna. Se tuo suomalaisen kesän keskelle Helsinkiä.