Q-teatterin Joitakin keskusteluja merkityksestä on elämän mikrokosmos, paikoin ennalta-arvaamaton ja kaoottinen. Lopulta lähdön hetki yllättää, kuten usein elämässäkin.

Kolme avustajaa odottaa kohtaustaan kuvauksissa kuin Godot'ta konsanaan. Heidän kokemustensa kautta käydään hienovaraisesti, kuin rivien välissä läpi myös elämää itsessään. Loputonta kilpailua. Ulkopuolelle jäämisen pelkoa, hyväksynnän ja yhteenkuulumisen tarvetta, vanhenemista, ahneutta. Yksi jää ilman vettä ja toinen juo sitä niin, että sairastuu. Olisiko siinä sattuva allegoria nykymaailmalle?

Joitakin keskusteluja merkityksestä on juuri sitä, mitä nimi sanoo. Monia aiheita raapaistaan, mutta harvaa tutkiskellaan kovin syvälle. Se on myös näytelmä, josta tulee heti aplodien jälkeen olo, että se olisi kiinnostavaa nähdä uudestaan. Hitaasti avautuva teos yhdistelee lopussa punaisia pisteitä siihen malliin, että se näyttää kohtaukset ja koko näytelmän uudessa valossa.

Teos on kreditoitu sen ohjaajalle Akse Petterssonille ja työryhmälle, ja monesta kohtauksesta välittyy tunne, että ne ovat syntyneet porukalla ideoiden ja improvisoiden. Joitakin keskusteluja merkityksestä onkin ennen kaikkea hienojen näyttelijöiden ponnistus. Elina Knihtilä, Tommi Korpela ja Pirjo Lonka ovat ylivertaisen luontevia, mikä on näytelmän kivijalka. Mahdollisesti näytelmän synnytystavasta johtuen heillä on kohtauksissaan tiettyä omistajuutta.

Näyttelijöitä täydentävät Jyrki Karttusen tanssi ja muun muassa Ruusut-yhtyeestä tutun Ringa Mannerin musiikki.