Opel Astra Sports Tourer – 32 000 eurolla saa farkku-hybridin, jolle voidaan myöntää monien tavoittelema arjen sankarin arvonimi

Joskus on hyvä palata perusasioiden äärelle. Miten olisi juustolla päällystetty ruisleipä, ja kupponen kahvia? Niin normaalia että sattuu, mutta juuri siksi maistuvaa, tuttua ja turvallista. Autojen maailmassa osuva vastinpari ruisleivälle voisi olla vaikkapa keskiluokan farkku. Juuri sellainen kuin Opel Astra ST. ST on lyhenne sanoista Sports Tourer. Termi on vähän hassu, sillä ei tästä Astrasta saa sporttia oikein millään.

Farkku-Astralla on mittaa reilut 4,6 metriä, eli se ei ole iso eikä pieni, vaan juuri passelin kokoinen. Edessä on todella hyvin tilaa, ja kuljettajaa hemmotellaan ergonomisella AGR-istuimella. Siinä on normitoimintojen lisäksi istuinosan pituussäätö ja sähköinen ristiseläntuensäätö. Pienen viilaamisen jälkeen pitkälläkin kuljettajalla on ratin takana oikein mukavat oltavat.

Takatilat tuottavat pienen pettymyksen, sillä jos etuistuimet ovat taka-asennossaan, kutistuu polvitila aika vaatimattomaksi. Tavaratilaa on miltei 600 litraa. Kun takaistuimen taittaa eteen, kasvaa ruuma tuhannella litralla. Koeajon aluksi testasimme laajennetun tavaratilan vetoisuuden kuormaamalla sinne kaksi melkein täyttä jättisäkillistä risuja ja syksyn lehtiä. Kuorma sujahti kyytiin vaivatta, ja veimme sen kaatopaikalle.

Rahtarihommien jälkeen lähdimme pitkälle maantielenkille. Päätimme yrittää oikein kunnon taloudellisuusajoa, joten kiersimme moottoritiet kaukaa. Astramme oli itselataava hybridi, eli pihistelylle oli olemassa hyvät edellytykset. Kun saimme Astran ajoon, sen ajotietokone näytti lukemaa 5,5 l/100 km. Tuokin on ihan asiallinen tulos, mutta me lähdimme tavoittelemaan nelosella alkavia lukemia. Nollasimme tietokoneen, ja kävimme ekomiesten hommiin. Ajotilavalikosta nappasimme käyttöön Eco-asetukset. Niiden myötä mittariston taustaväri vaihtui sinisestä vihreäksi.

Alkuun kulutus pyöri välillä 5,2–5,4 l/100 km. Kun pääsimme maaseudun tyhjille teille, olimme nopeasti viiden litran tasolla. Sitkeä hissuttelu toi tulosta sadan kilometrin jälkeen. Ensin ruutuun tuli 4,9 ja sitten 4,8 l/100 km. Tuon alemmaksi emme 225 kilometrin taipaleella päässeet. Kesäkelillä olisi kymmenys tai kaksi ehkä pudonnut vielä pois, mutta me jouduimme taittamaan matkaa osittain räntä- ja lumipöperössä. Matkanteko oli aikamoista rämpimistä. Jos tarkempi kuvaus seikkailustamme kiinnostaa, niin matkaraportin voi lukea tämän lehden viimeiseltä aukeamalta.