Onnellisen elämän salaisuus piilee siinä, että kääntää katseen omasta navasta muihin ihmisiin
Elämme yksilökeskeistä aikaa, mutta se ei tee meistä onnellisia, kirjoittaa päätoimittaja Marja Aarnipuro.
Harmittaa, väsyttää, kiukuttaa ja ärsyttää. Elämä on raskasta, toiset toimivat tyhmästi, kaikille muille tapahtuu kivoja asioita, mutta minulla vain on paha olo. Jos tällainen kela pyörii mielessä, kannattaa pysähtyä miettimään, olisiko aika vaihtaa näkökulmaa.
Yksilöllisyyttä on aikojen saatossa korostettu aina vain vahvemmin, ja nyt elämme vaihetta, jossa jokainen saa toteuttaa itseään ja kaikki kaipaavat yhä enemmän omaa aikaa. Ihminen ei enää kysy itseltään, elääkö hän oikein tai mitkä ovat hänen velvollisuutensa, vaan: mitä minä itse elämältä haluan?
”Paras tapa tulla onnelliseksi on auttaa toisia. Onnelliset ihmiset ovat auttavaisia ja auttavaiset onnellisia.”
Tutkimusten mukaan yksilökeskeisissä maissa esiintyy huomattavasti enemmän uupumusta kuin yhteisöllisissä maissa. On osoitettu, ettei minäkeskeisyys ei tuo onnea. Mikä sitten toisi?
Onnellisen elämän salaisuus piilee siinä, että kääntää katseen omasta navasta muihin ihmisiin. Paras tapa tulla onnelliseksi on auttaa toisia. Onnelliset ihmiset ovat auttavaisia ja auttavaiset onnellisia. Auttaminen lisää tutkitusti onnellisuushormonien tuotantoa, ja auttajat jopa elävät pidempään kuin omaan napaan tuijottajat!
Omien tuntemusten liiallinen analysointi ei tee kenellekään hyvää. Kun huomaa miettivänsä vain itseään, on aika vaihtaa näkökulmaa. Sen sijaan, että ajattelee, miltä minusta tuntuu, kannattaa mieluummin miettiä, mitä voisi tehdä toisten hyväksi. Minä-sanan voisi korvata yhä useammin sanalla sinä.
