Onko tässä tulevaisuuden sähkösopimus? Kiinteä hinta on arkea jo puhelinliittymissä – näin se muuttaisi sähköauton omistajien elämää
Pientuotannon, sähköautojen ja akkuenergia-varastojen yleistyminen voi johtaa tilanteeseen, jossa sähkön tuotanto ja siirtäminen ei ole itsessään ongelma, mutta huipputeho on, kirjoittaa Vesa Linja-aho.
Me yli nelikymppiset muistamme ajan, jolloin internetiin päästäkseen piti soittaa modeemilla Telen kiskurihintaiseen numeroon, ellei sattunut olemaan töissä yliopistolla tai suuryrityksessä. Jokainen netissä roikuttu minuutti maksoi markan – ja paikallispuhelumaksun päälle. Nykyrahaksi muunnettuna tunnin nettisurffailulle koitui hintaa parisenkymmentä euroa.
Nyt kaikilla on taskussa nopea nettiyhteys, jossa ei käyttörajoja tunneta – ellei sitten matkusta ulkomailla EU:n ulkopuolella. Teleoperaattori rokottaa kuukaudessa saman summan kuin tunti nettisurffailua maksoi ysärin alkupuolella. Datansiirto on nykyään oikeasti halpaa.
Ilmiö tunnetaan taloustieteessä nimellä Too cheap to meter, liian halpaa mittaroitavaksi. Jos hyödyke on erittäin edullista, sen kulutusperustainen laskuttaminen mittaamisineen ja byrokratioineen maksaisi enemmän kuin itse hyödyke, joten hyödykettä kannattaa tarjota tasahintaan. Esimerkkejä on netti- ja puhelinliittymän lisäksi muitakin: vaikkapa lounasbuffet, jossa maksat ruokailukerrasta – tai asukasmäärään perustuva vesimaksu vanhemmissa kerrostalossa.
”Uusiutuvan energian tuotanto on niin halpaa, että ydinvoimaa ei kannata enää taloudellisin perustein rakentaa.”
Harva muistaa, että puhe liian halvasta mittaroitavasta liittyi alun perin sähköön. Sanonnan isä on Yhdysvaltain atomienergiakomission puheenjohtaja Lewis Strauss, joka visioi vuonna 1954, että tulevat sukupolvet nauttivat sähköstä, joka on niin halpaa, ettei sitä kannata mittaroida. Tämä on toteutumassa, mutta hieman eri tavalla kuin Strauss visioi: uusiutuvan energian tuotanto on niin halpaa, että ydinvoimaa ei kannata enää taloudellisin perustein rakentaa. Muita perusteluja, kuten huoltovarmuus, voi toki olla.
Tätä kirjoitettaessa sähkön pörssihinta on 0,13 senttiä kilowattitunnilta. Sähköä ei kuitenkaan kannata tuhlata, sillä siirto veroineen maksaa kotonani 3,95 senttiä kilowattitunnilta. Tuulisina päivinä sähkömittariin voisikin kiinnittää takavuosien bensapumpuista tutun tarran, jonka mukaan tuotteen hinnasta suurin osa on veroa.
Sähkön pientuotannon, sähköautojen ja akkuenergiavarastojen yleistyminen voi johtaa tilanteeseen, jossa sähkön tuotanto ja siirtäminen ei ole itsessään ongelma, mutta huipputeho on. Onko meillä 2030-luvulla sähköliittymiä kuin puhelinliittymiä niin, että tyypillisen 3 x 25 ampeerin sähköliittymän sijaan omakotiasukas ostaa 3 x 6 A -liittymän kuukausimaksulla, ja pyrkii akun ja energianhallintajärjestelmän kanssa ottamaan siitä kaiken hyödyn irti? Nähtäväksi jää. Kiinteä sähkömaksu ei ole tuulesta temmattu (!) ajatus: sitä on käytetty vuosikymmeniä mainosvaloissa ja vastaavissa pienitehoisissa kohteissa, ja paikallisesti vaikkapa autonlämmitystolpissa.
