Onko Miika Nuutinen vain HJK:n tilapäinen päävalmentaja? – on tai ei, näin pelasi Miika Nuutisen TPS

Miika Nuutinen nimettiin viikonloppuna HJK:n väliaikaiseksi päävalmentajaksi. Sen jälkeen on todettu HJK:n puheenjohtaja Olli-Pekka Lyytikäisen suulla Helsingin Sanomissa, että HJK:lla on nyt ”toivon mukaan” näköpiirissä päävalmentajaehdokas, joka tulee pitkäaikaiseksi valmentajaksi.

Artikkelin kirjoittanut Hesarin Ari Virtanen spekuloi aiemmin HJK:n toimintaa tunteviin lähteisiinsä vedoten, ettei HJK antaisi potkuja, ellei seuraavaa päävalmentajaa olisi jo alustavasti kiinnitetty.

Urheilujohtaja Petri Vuorinen taas sanoi SuomiFutiksen haastattelussa, että Nuutinen on vaihtoehto seuraavaksi pysyväksi päävalmentajaksi. Samassa Haastattelussa Vuorinen muotoili muista vaihtoehdoista:

– Vaihtoehtoja on aina. On tietysti työsopimuksia, jotka loppuvat valmennuksella. Ihan sama kuin pelaajien kohdalla. On listaa pelaajista, jotka ovat mahdollisia vaikka kesän siirtoikkunassa tänne. Samalla tavalla on listaa valmentajista.

Nuutisen pestin pituudesta ei siis ole tätä kirjoitettaessa tarkkaa tietoa. HJK-päälliköiden kommenttien tulkinta vaatii ainakin jonkinlaisia kädestä povaajan taitoja, ja oma kristallipalloni päätyy seuraavaan tulkintaan: Nuutinen on väliaikainen valmentaja, kunnes varsinainen seuraava pitkäaikainen valmentaja, jonka nimi on Vuorisen ja Lyytikäisen tiedossa, vapautuu Klubin käytettäviin. Vapautumiseen kuluvan ajan kestoa voi nimiä pyörittelemällä vain arvailla, mutta kaikki viikosta kuukausien kautta loppukauden mittaiseen ajanjaksoon lienevät toistaiseksi mahdollisia.

Joka tapauksessa ajanjakso, joka Nuutisen vastuulle lankesi, on tärkeä, sillä HJK:n on kyettävä kääntämään kurssinsa ja parantamaan peliään tässä ja nyt. Siksi on syytä kääntää katse siihen, mitä tiedämme päävalmentaja Miika Nuutisesta. Katse kohti Turkua, siis.

Nuutinen tuli Turkuun yhtenä Suomen halutuimmista nousevista valmentajanimistä. Klubi 04:aa kaksi edellistä kautta valmentaneelle Nuutiselle lyötiin käteen kolmen vuoden sopimus. Kolmen vuoden päätteeksi TPS:n piti olla vakiintunut liigaseura. Se, mitä projektille kentän ulkopuolella tapahtuu, selviää tammikuun alussa Aitiossa julkaistusta kattavasta artikkelista. Tässä artikkelissa pysytään kalkkiviivojen sisäpuolella, tai ainakin urheilutoiminnan liepeillä.

Kuten Nuutinen joukkueelle pitämässä ensimmäisessä puheessa – jonka TPS julkaisi somekanavissaan – sanoi, hänet palkattiin tuomaan muutos. Muutos näkyi mm. kovempana vaatimustasona sitoutumisen suhteen. Pelaajien työpäivä alkoi yhteisellä lounaalla, jatkui palavereilla ja päättyi treenikentälle.

Pelaamisen suhteen muutos tarkoitti periaatteiden kautta valmentamista. Tällä tarkoitetaan joukkoa sääntöjä, jotka saavat pelaajat tunnistamaan eri tilanteet samalla tavalla, ja toimimaan niissä yhdessä sovitulla tavalla. Ennalta sovittujen syöttökuvioiden tai liikesuuntien sijaan oli siis sovittu, miten joukkueen odotetaan yhdessä toimivan, kun pallo on esimerkiksi tietyllä alueella oman joukkueen pelaajan hallussa.

Puolustuspeli

Jos haluaa vetää Nuutisen TPS:stä kaudella 2024 todella suoria viivoja, ne menevät näin: puolustuspeli oli riittävän hyvää vaikka sarjan voittoon asti, hyökkäyspeli oli se, joka tökki. Tästä voi kukin HJK:n tilanteeseen peilaten nähdä puolitäyden tai -tyhjän lasin.

Nuutisen TPS prässäsi korkealta käytännössä aina, kun sillä oli mahdollisuus. Joukkue ryhmittyi 4-3-3 -muotoon, josta se toi laitahyökkääjät puolustettaessa sisään, valmiiksi prässäämään toppareita. Lähtökohtaisesti vapaaksi jääneisiin vastustajan laitapuolustajiin prässäämään liukuivat keskikentän kolmikon ”kasipaikan” pelaajat.

HJK:n keskikenttäpelaajien, esimerkiksi Alexander Ringin ja Lucas Lingmanin parhaat puolustuspelitaidot eivät välttämättä tule esiin juostessa pitkiä täysvauhtisia prässijuoksuja laitakaistalle. Toki HJK:n kohdalla korkea prässi on pelin osa-alueista se, jonka korjaaminen vaatii pienimpiä viilauksia. Nuutinen osaa varmasti myös organisoida prässin monella muullakin

tavalla, pelaajatyypeistä ja heidän vahvuuksistaan riippuen, tärkeintä on Nuutisen periaate pyrkiä prässäämään vastustajaa kaikilla kentän alueilla. Se sopii Nuutisen Ylellä mainitsemaan tavoitteeseen olla ”kuskin paikalla ensimmäisestä minuutista viimeiseen”, sekä yleisesti HJK:n kohdalla usein mainittuun suurseurajalkapalloon.

Toinen puolustuspeliperiaate Nuutisen TPS:ssä liittyi Aition haastatteleman, viime vuonna joukkueen sisäpiiriin kuuluneen henkilön mukaan siihen, miten joukkueen pelaajat käyttäytyvät, kun pallo on pelattu heidän ohitseen. Nuutisen tinkimätön vaade oli, että koko joukkue jahtaa palloa alaspäin. TPS:ssä koko joukkueen piti osallistua välittömästi puolustamiseen, jotta se pääsi taas paineistamaan vastustajaa ja työntämään tätä kauemmas omalta maaliltaan.

Puolustuspelaaminen oli, kuten mainittua, kokonaisuudessaan toimivaa. Boksipuolustaminen oli selkeää, ja TPS ei ollut kovin usein samalla tavalla köysissä omalla alueellaan, kuin mitä HJK on alkukaudesta ollut. Se päästi Ykkösliigassa toiseksi vähiten maaleja, ja pelasi toistakymmentä nollapeliä kauden aikana. Pelkästään puolustuspelaamista kehittämällä, yhdistettynä henkisen puolen new manager bounce -ilmiöön, on Nuutisen mahdollista saada HJK:ssa merkittävä muutos nopeahkosti aikaan, ja tähän hänellä on myös TPS-vuoden perusteella hyvät edellytykset.

Tilanteenvaihdot

Nuutinen puhui julkisesti, esimerkiksi TPS:n kannattajapodcastin Vartti ja Forteen haastattelussa siitä, kuinka tietää kyllä, minkälaiseen seuraan kulttuurisesti tulee. Siksi Nuutinen halusi tuoda pelaamiseen myös ”tepsiläisyyttä”, jota on määritelty nopeaa ja suoraviivaista etenemistä sisältäväksi hyökkäyspelaamiseksi.

Pelaamisessaan Nuutisen TPS etsi ”Tepsi-hetkiä”, eli yritti tunnistaa yhdessä tilanteita, joissa mainitun kaltaiset nopeat etenemiset olisivat mahdollisia ja järkeviä ratkaisuja. Näitä hetkiä Nuutisen TPS tuotti varsinkin talvikaudella, jolloin se teki useita maaleja nopeasti vaarallisiksi kääntyneiden hyökkäysten jälkeen. Suuri osa näistä oli toki tilanteita, joissa TPS loi vastahyökkäyksenomaiset olosuhteet tulemalla prässistä läpi, ja päästyään sen jälkeen hyökkäämään avoimeen kenttään ja isoihin tiloihin. Varsinaisella sarjakaudella pelien kuvat TPS:n otteluissa muodostuivat sellaisiksi, että ”Tepsi-hetkiä” löytyi vähemmän.

Pallonmenetyksen jälkeen Nuutisen joukkue pyrki usein toteuttamaan jahtaamisen ja prässäämisen periaatteita, ja mieluummin yritti välittömästi menetyksen jälkeen riistää pallon takaisin, kuin vetäytyä. Tasapainoa hyökätessä se piti toppareiden, keskikentän pohjapelaajan ja painottoman puolen laitapakin voimin. Painottoman puolen laitapakki nosti keskikentälle ”kutosen” viereen, jolloin tasapainoa ylläpidettiin muodossa 2-2. Tämä avasi joissain otteluissa suuria tiloja laitoihin, ja TPS:n topparit joutuivat ajoittain irtoamaan myös laitakaistoille puolustamaan.

Hyökkäyspeli

Tehoton hyökkäyspeli oli siis se, johon TPS:n haaveet kärkipään sijoituksesta Nuutisen alaisuudessa kompastuivat. Turkulaiset tekivät alle 1,5 maalia per peli Ykkösliigassa, vähemmän kuin esimerkiksi toiseksi viimeiseksi sarjassa sijoittunut KäPa. 4-3-3 muodossa hyökänneet mustavalkoiset eivät löytäneet keinoja olla tasaisen vaarallisia erilaisia puolustuksia vastaan.

Hiukan ilkeästi voisi sanoa, että parasta hyökkäämistä Nuutisen alaisuudessa nähtiin maaliskuussa. Tuolloin löi harjoitusotteluissa sarjatasoa ylempää pelaavat IFK Mariehamnin ja Gnistanin. Parhaimmillaan TPS oli vastustajan prässätessä korkealta usealla miehellä. Se pystyi vastustamaan prässiä hyvin, ja jopa etenemään prässin alta kontrolloidusti tilanteisiin, jossa joukkue pääsi kuljettamaan ja syöttämään palloa täydellä vauhdilla eteenpäin. Näitä hyökkäyksen kiihdyttämisen hetkiä Nuutisen TPS osasi etsiä, löytää ja tuottaa.

Pisteistä pelatessa harva joukkue lähti prässäämään TPS:ää korkealta. Peliä avatessa Nuutisen TPS oli hyvin organisoitu joukkue. Se täytti kenttää fiksusti ja tasapainoisesti, liikutti laitapuolustajia keskikaistoille ja oli valmis purkamaan erityyppisiä, esimerkiksi pelaajaorientoituneita prässejä erilaisin rotaatioin. Useammin se kohtasi kuitenkin alemmas kentälle tiiviiseen muotoon ryhmittyneen vastustajan. Kun vastustaja prässäsi ylhäältä, kuten

KTP kauden ensimmäisessä kohtaamisessa Turussa, pystyi TPS sarjassakin tuottamaan vauhdikkaita monelta kaistalta vyöryviä hyökkäyksiä.

Hyökkäyspelin kulmakivenä oli ottelukohtaisesti valitun laidan ylimiehittäminen. Laidalle, vaikka vasemmalle, tuotiin vasen pakki ja laituri, vasemmanpuoleinen kasipaikan pelaaja sekä keskushyökkääjä. Pakin tehtävä oli huolehtia leveydestä. Tarkoitus oli murtautua laidalta boksiin ja sen sisälle, alueille, jossa nykyfutiksessa maaleja paljon syötetään. Nuutisen kuuli monesti ohjailevan pallollista peliä juuri tuolle ylimiehitetylle laidalle. Muutenkin 33-vuotias luotsi oli kentänlaidalla paljon äänessä, ja jakeli jatkuvasti ohjeita pelaajilleen.

Mikäli murtautuminen ei miehitetyltä laidalta onnistuisi, tarkoitus oli kombinaatioin päästä vaihtamaan kaistaa joutumatta kierrättämään palloa keskikentän pohjan tai puolustuslinjan kautta. Painottoman puolen ylätaskuun sijoittunut toinen kasipaikan pelaaja oli ensisijainen kohde tälle kaistanvaihdolle, leveydessä pelaava vastakkaisen puolen laituri toinen vaihtoehto. Jonkin verran paikat myös vaihtuivat pitkien hyökkäyksien aikana, eikä ollut tavatonta nähdä esimerkiksi molempia TPS-laitureita samalla laidalla murtautumassa hyökkäyksen aikana.

Kentällä TPS:llä oli hankaluuksia murtaa matalalla puolustavia vastustajia. Palloa saatiin liikuteltua usein boksin liepeille, mutta sen sisään murtautuminen ja maalipaikkojen luominen osoittautui satunnaiseksi. Hyökkäykset ikään kuin tukahtuivat.

Kentän täyttäminen ja sen myötä alueet, joilta murtautumista haetaan, ovat jälleen kerran riippuvaisia siitä, keitä ja minkälaisia pelaajia valmentajalla on käytössään. On siis turha odottaa, että Nuutinen yrittäisi tunkea neliönmallista palikkaa pyöreään aukkoon HJK:n kanssa. Hyökkäyspelin periaatteet pysynevät kuitenkin samana, Nuutisen joukkue pyrkii jatkuvaan liikkeeseen hyökkäyksessä, se haluaa etsiä ja luoda hetkiä, jolloin kiihdyttää ja edetä nopeasti, ja perustaa pidemmissä hyökkäyksissä murtautumisensa jonkin valitun alueen ylimiehittämiseen.

Nuutisen TPS kaatui lopulta enemmän toimistolla kuin kentällä. Suurimpaan osaan toimiston asioista Nuutinen oli luonnollisesti täysin syytön. Ei kuitenkaan kaikkiin. Joukkueenrakennuksessa Nuutinen epäonnistui. Avauksen toppariksi hankittu Baba Mensah pelasi vain 435 minuuttia, ykköshyökkääjäksi tuotu Antti Ulmanen osui kerran. Laitapakeiksi hyvissä ajoissa hankitut Oscar Häggström ja Elias Collin viettivät pitkiä aikoja penkillä, välillä jopa katsomossa. Mikäli Nuutisen väliaikaispesti sisältää siirtoikkunan, pääsee hän tällä kertaa toimimaan osana isompaa pelaajahankintatiimiä.

Mitä Nuutisen HJK:lta voi odottaa?

Miika Nuutisen tulikaste on edessä sunnuntaina, kun hän vie joukkonsa Pietarsaareen Jaron vieraaksi. Jaro-ottelussa kyse on pelkästään tuloksesta, sillä Pietarsaaren keskuskentän kasvimaa ei anna mahdollisuutta arvioida esimerkiksi hyökkäyspelin kehitystä. Pohjanmaan reissun jälkeen HJK saa Töölöön KTP:n ja SJK:n, käy välissä saarella ja kohtaa sen jälkeen kotonaan KuPS:n.

KTP-ottelun lähtiessä liikkeelle Nuutinen on ollut HJK:n vastuuvalmentajana kaksi viikkoa. Tuolloin kädenjälki pitäisi jo näkyä. Tosin perustellusti voidaan kysyä, miksei se ole näkynyt jo tähän mennessä, kun Nuutinen iso osa HJK:n valmennustiimiä jo entuudestaan oli. Nostan loppuun kolmen kohdan tarkistuslistan siitä, mitä voimme odottaa näkevämme:

1) Aktiivisempaa puolustuspeliä. HJK on alkukaudesta ollut sarjan heikoimpia ottamaan pallolliselta pelaajalta tilaa ja aikaa pois. Nuutisen periaatteet Turussa olivat prässätä korkealta ja jahdata koko joukkueen toimin palloa. Nämä yhdistettynä valmentajan potkujen tuomaan säväriin HJK-pelaajille, näytön haluun uudelle valmentajalle, sekä Nuutisen tartuttamaan intoon ja paloon näkyvät kentällä.

2) HJK sietää prässiä paremmin. HJK on pystytty painamaan omalle kenttäpuoliskolleen pitkiksi ajoiksi. Kyse on myös matalalla puolustamisen ja tilanteenvaihtopelaamisen ongelmasta, mutta peleissä on tullut jaksoja, joiden aikana HJK ei ole kyennyt etenemään prässin alta aina kontrolloidusti edes vastustajan kenttäpuoliskolle. Nuutisella on osaaminen parantaa joukkueensa suoriutumista tässä.

3) Liikkeen määrä lisääntyy pitkissä hyökkäyksissä. Riippumatta muodosta, HJK:n hyökkäyspelaamisessa tullaan näkemään useampia pystysuuntaisia liikkeitä useammilta pelaajilta, pelipaikanvaihtoja sekä pelaajia, jotka liikkuvat hyökkäyksen aikana leveyssuunnassa useamman kaistan yli.