Onko 17 800 euroa kuussa sopiva palkka, kun pelissä on suomalaisten terveys? Apu selvitti, mitä oman hyvinvointialueesi pomo tienaa
Hyvinvointialueet maksavat johtajilleen 12 500–17 800 euron kuukausipalkat. Helsingissä palveluista vastaava johtaja jää vertailun häntäpäähän. Avun selvitys näyttää myös, että moni sairaanhoitopiirien johdossa ollut sai aiempaa suuremman palkan, jos hänet valittiin hyvinvointialuepomoksi.
483 477 asiakasta, 1,9 miljardin euron rahoitus, 17 800 euron kuukausipalkka. Näillä luvuilla hyvinvointialuejohtaja Tarmo Martikainen luotsaa Varsinais-Suomen hyvinvointialuetta.
Kaikki ensi vuoden alussa toimintansa aloittavat hyvinvointialueet ovat nyt valinneet isoimman pomonsa eli hyvinvointialuejohtajan, joka saa vetovastuulleen alueen sosiaali-, terveys- ja pelastuspalvelut. Apu selvitti, paljonko uudet hyvinvointialuejohtajat tienaavat. Martikainen nousi vertailussa palkkakuninkaaksi.
Toiseksi suurinta palkkaa saa Pirkanmaan hyvinvointialueen johtoon valittu Marina Erhola: 17 500 euroa kuussa. Kolmanneksi eniten ansaitsee Pohjois-Pohjanmaa hyvinvointialuepomo Ilkka Luoma, jonka palkka on 17 400 euroa kuussa.
Apu julkaisee palkkatiedot, sillä kyseessä on yksi viime vuosikymmenten merkittävimpiä uudistuksia ja hyvinvointialueiden rahoitus ja sen riittävyys on herättänyt laajaa keskustelua.
Tällaiset palkat ovat julkisella puolella suuria. Esimerkiksi pääministerille maksettava palkkio on 13 390 euroa kuussa. Lisäksi pääministeri saa kansanedustajan palkkion ja kulukorvauksen, josta eduskunta kuitenkin pidättää puolet.
Tilastokeskuksen mukaan suomalaisten kokoaikatyössä olevien palkansaajien mediaaniansio oli 3 314 euroa kuussa vuonna 2021. Luvussa ovat mukana kuukausipalkka ja lisät. Mediaani tarkoittaa keskimmäistä lukua: puolet saa sitä enemmän ja puolet vähemmän.
Hyvinvointialuejohtajien palkkahaitari on verrattain suuri, sillä matalin palkka on 12 500 euroa kuussa. Sen saa Etelä-Savon hyvinvointialueen johtoon valittu Santeri Seppälä. Muut palkat asettuvat melko tasaisesti tälle välille. Johtajasopimuksiin kuuluu puhelinetu ja monilla myös autoetu.
Uudenmaan tilanne poikkeaa muusta Suomesta. Uusimaa on jaettu neljään hyvinvointialueeseen. Helsinki ei kuulu mihinkään näistä, vaan vastaa jatkossakin itse kuntana sote-palveluista ja pelastustoimesta. Kaikki ostavat Husilta erikoissairaanhoidon palvelut.
Helsingissä palvelut järjestää vuoden alusta alkaen uusi sosiaali-, terveys- ja pelastustoimiala, jota tulee johtamaan kaupungin nykyinen sosiaali- ja terveystoimialan johtaja Juha Jolkkonen. Hänen palkkansa on tällä hetkellä 13 800 euroa kuussa. Hyvinvointialuejohtajien vertailussa se on häntäpäässä.
Naapurissa palkat ovat selvästi suuremmat. Länsi-Uudenmaan hyvinvointialuejohtajan Sanna Svahnin kuukausipalkka on 17 000 euroa. Vantaan ja Keravan hyvinvointialuetta johtava Timo Aronkytö saa puolestaan 15 500 euron kuukausipalkan.
Vastaako palkka työn vastuuta ja vaativuutta?
Vastaavatko tällaiset palkat työn vastuuta ja vaativuutta? Ainakin kyseessä on hyvin laaja-alainen tehtävä yhdessä Suomen lähivuosikymmenten merkittävimmistä hallinnollisista uudistuksista.
– Hyvinvointialuejohtajan vastuulle kuuluvat perusterveydenhuolto, erikoissairaanhoito, sosiaalipalvelut ja pelastustoimi. Tehtävä on hirveän laaja, sanoo terveydenhuollon ja sote-uudistuksen tutkija Liina-Kaisa Tynkkynen THL:stä.
Jos vertaa esimerkiksi erikoissairaanhoidosta nyt vastaavien sairaanhoitopiirien johtajien työhön, hyvinvointialuejohtajien tehtävä on selvästi laveampi. Sairaanhoitopiirien toiminta päättyy vuodenvaihteessa, kun hyvinvointialueet aloittavat.
Hyvinvointialueet ovat myös isoja työnantajia, alueidensa suurimpia. Ne työllistävät useita tuhansia ihmisiä: alueista pienin eli Keski-Pohjanmaa noin 4 000 ihmistä ja suurin eli Pirkanmaa noin 18 000 ihmistä.
Hyvinvointialuejohtaja on alueen ylin virkavastuulla toimiva johtaja.
– Varsinkin alkuvaiheessa hyvinvointialuejohtajat ovat myös muutosjohtajia. Heidän tehtävänään on rakentaa uusi organisaatio alalla, jossa on isoja toimintakulttuurieroja ja paljon yhteensovittamista, Tynkkynen sanoo.
Kyseessä on suuri organisaatiouudistus etenkin niillä alueilla, joilla ei ole ollut pohjaksi kuntayhtymärakennetta. Joillakin alueilla kunnat ovat jo aiemmin muodostaneet kuntayhtymiä, jotka ovat vastanneet kaikista sote-palveluista. Tällaisia ovat esimerkiksi Etelä-Karjalan Eksote, Pohjois-Karjalan Siun sote ja Pohjanmaan hyvinvointialueen kuntayhtymä. Näillä alueilla päästään siis lähtemään etumatkalta hyvinvointialueen rakentamistyöhön.
– Lisäksi johtajat antavat hyvinvointialueelle kasvot. Julkisuudessa he ovat alueidensa keulakuvia, ja he ovatkin jo nostattaneet keskustelua rahoituksen riittävyydestä, Tynkkynen lisää.
Palkka nousi monilla valituilla
Hyvinvointialuepomoiksi haki odotetusti myös nykyisten sairaanhoitopiirien johtajia, johtajaylilääkäreitä ja terveyspalvelujohtajia sekä sote-palveluista vastanneiden kuntayhtymien johtajia. Apu selvitti myös heidän palkkansa ennen hyvinvointialuejohtajavalintoja viime keväänä. Ne, jotka valittiin hyvinvointialuejohtajiksi, onnistuivat nostamaan palkkaansa. Palkat nousivat pienimmillään satoja euroja ja suurimmillaan tuhansia euroja kuussa.
Esimerkiksi Kanta-Hämeen sairaanhoitopiirin johtajaylilääkärinä työskennellyt Sally Leskinen sai peräti 5 000 euron ”palkankorotuksen”, kun hänet valittiin Etelä-Karjalan hyvinvointialuejohtajaksi. Uusi palkka on 16 000 euroa kuussa.
Varsinais-Suomen hyvinvointialuejohtajaksi valittu Tarmo Martikainen johti aiemmin Pirkanmaan sairaanhoitopiiriä. Tehtävänvaihto toi liki 2 000 euron korotuksen kuukausipalkkaan.
Aiemmin taas Varsinais-Suomen sairaanhoitopiirin vt. johtajana työskennellyt Petri Virolainen valittiin Päijät-Hämeen hyvinvointialuepomoksi ja hänen palkkansa nousi 900 eurolla 16 800 euroon kuussa.
Pitää kuitenkin muistaa, että kaikilla kyse on eri tehtävästä.
Osa hakijoista koki valinnassa tappion. Esimerkiksi Pohjois-Karjalassa kuntayhtymä Siun soten toimitusjohtaja Ilkka Pirskanen jäi äänestyksessä kakkossijalle, ja hyvinvointialuejohtajaksi valittiin Kirsi Leivonen. Nyt Pirskasen titteliksi tulee strategiajohtaja ja kuukausipalkka säilyy entisellään eli 14 269 eurossa.
Sama tapahtui Keski-Uudellamaalla. Keusoten kuntayhtymän johtaja ja väliaikaisena hyvinvointialuejohtajana toiminut Pirjo Laitinen-Parkkonen hävisi johtajaäänestyksen Mikko Komulaiselle. Laitinen-Parkkonen jatkaa hyvinvointialueen palveluksessa entisellä palkalla, joka on noin 12 800 euroa kuussa. Komulaisen palkasta neuvotellaan yhä.
Kyse on siitä, että työntekijät, myös johtajat, siirtyvät hyvinvointialueiden palvelukseen liikkeenluovutuksen periaattein. Se tarkoittaa, että palkat ja tehtävien vaativuustasot pysyvät entisellään. Näin on kaikkialla Suomessa. Hyvinvointialueet ovat uusi hallinnon taso, ja näyttääkin siltä, että tämä voi lisätä johtajien määrää.
Isoimmilla alueilla isoimmat palkat – poikkeuksena Helsinki
Riittävätkö rahat, on iso kysymys. Tähän asti kunnat ovat rahoittaneet sote- ja pelastuspalvelut. Jatkossa rahat tulevat valtiolta. Se on budjetoinut ensi vuodelle sitä varten noin 22,5 miljardia euroa.
Ylen tekemän selvityksen mukaan hyvinvointialueet kertovat tarvitsevansa jopa 1,2–1,5 miljardia euroa lisää rahaa ensi vuonna. Jokainen hyvinvointialue ilmoitti tarvitsevansa rahaa luvattua enemmän.
On ollut myös keskustelua siitä, ovatko hyvinvointialuejohtajien palkat kohtuulliset tällaisessa rahapulassa. Karkeasti laskettuna ne vievät kuitenkin vain 0,02 prosenttia rahoituksesta. Työnantajakuluja ei ole laskettu tähän mukaan.
Kaikkinensa hyvinvointialueet ovat isoja työnantajia, ja henkilöstön palkat ovat iso kuluerä. Ne ovat runsas puolet kaikista menoista.
Avun selvityksestä näkyy, että pääpiirteittäin asukasmäärältään ja budjeteiltaan isoimmilla alueilla hyvinvointialuejohtajien palkat ovat suurimpia ja pienimmillä alueilla pienimpiä.
Suurin hyvinvointialue on Pirkanmaa, jossa asukkaita on 527 478 ja ensi vuodelle määritelty rahoitus 2,1 miljardia euroa. Pienin on puolestaan Keski-Pohjanmaan hyvinvointialue, jossa asuu vain 67 915 asukasta ja joka saa ensi vuonna rahoitusta 291 miljoonaa euroa. Palkkavertailun hännille jäänyt Etelä-Savon Santeri Seppälä saa puolestaan vastuulleen 131 688 asukasta ja 668 miljoonan euron rahoituksen.
– Organisaation koko voi selittää palkkausta. Onhan se erilainen tehtävä vastata puolen miljoonan asukkaan palveluista kuin sadantuhannen asukkaan palveluista. Palkka kertoo osittain siitä, miten vaativaksi tehtävä arvotetaan, Liina-Kaisa Tynkkynen sanoo.
Kaikkein suurin on kuitenkin Helsingin kaupunki. Helsingissä on muita enemmän asukkaita ja toimialan rahoitukseksi on määritetty ensi vuonna 2,6 miljardin euroa – enemmän kuin yhdelläkään hyvinvointialueella.
Sote-uudistus ei koske Ahvenanmaata.
Osa alueista sai nimekkäitä hakijoita, Vaasassa hakemuksia tuli vain yksi
Osa hyvinvointialueista sai nimekkäitä hakijoita. Sosiaali- ja terveysministeriön kansliapäällikkönä työskennellyt, koronan hoidossa paljon julkisuudessa ollut Kirsi Varhila valittiin Satakunnan hyvinvointialueen johtoon. Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen pääjohtaja Markku Tervahauta haki Pohjois-Savon hyvinvointialuejohtajaksi, mutta ei tullut valituksi. Tehtävän sai Pohjois-Savon maakuntajohtajana toiminut Marko Korhonen.
Jonkinmoista kilpaa alueet joutuivat hyvistä hakijoista käymään. Esimerkiksi Päijät-Sotea eli Päijät-Hämeen hyvinvointiyhtymää toimitusjohtajana luotsannut Marina Erhola valittiin sekä Pirkanmaan että Päijät-Hämeen hyvinvointialueen johtoon. Erhola valitsi Pirkanmaan.
Osa alueista sai vain vähän hakijoita. Vaasassa tehtävää haki vain yksi ihminen, alueella jo toimineen kuntayhtymän johtaja Marina Kinnunen, joka myös valittiin. Pohjois-Karjalassa pestiin tuli alun perin vain neljä hakemusta. Haku avattiin uudelleen, ja lopulta hakijoita saatiin yhteensä 11.
– Jossain määrin oli yllättävää, ettei johtajan tehtäviin ollut mitään hakijaryntäystä. Toisaalta voi kysyä, kuinka paljon Suomessa on ihmisiä, jotka täyttävät kaikki hyvinvointialuejohtajille esitetyt vaateet. Tehtävä ei tule olemaan helppo, tutkija Liina-Kaisa Tynkkynen sanoo.
Hän huomauttaa, että valinnoissa on arvostettu kokemusta koko sote-järjestelmästä, ei vain erikoissairaanhoidosta.
Hyvinvointialuejohtajiksi valituista miehiä on 15 ja naisia 7. Lisäksi Helsingissä toimialaa luotsaa mies.
Edessä monia vaikeita päätöksiä
Hyvinvointialuejohtajien työpöydillä on heti isoja asioita. Toiminta pitää saada käyntiin 1. tammikuuta.
– Lähestulkoon kaikki hyvinvointialueet kamppailevat siitä, että uudistus saadaan käyntiin turvallisesti vuodenvaihteessa. Tuntumani on, että monella alueella on tehty välttämätön työ, jotta toiminta saadaan käynnistettyä, ja varsinainen strateginen muutostyö alkaa vasta sen jälkeen, Liina-Kaisa Tynkkynen arvioi.
Yksi uudistuksen tavoite on, että suomalaiset pääsevät hoitoon entistä paremmin. Suomalaisen terveydenhuollon ongelma on, että vaikka erikoissairaanhoito on maailman huippua, peruspalvelut sakkaavat. Tavoite onkin siirtää painopistettä peruspalveluihin ja ehkäisevään työhön ja samalla jarruttaa kustannusten kasvua. Lisäksi siilomaisesta ajattelusta pitää päästä siihen, että sote-palvelut nähdään yhtenä kokonaisuutena.
– Johtajien iso haaste on, miten toimintaa kehitetään strategisesti niin, että asiat muuttuvat nykyisestä. Se on koko jutun juju. Muuten uudistus jää puolitiehen.
Alueilla on odotettavissa myös poliittista vääntöä siitä, miten järjestelmää uudistetaan. Hyvinvointialueilla ylintä valtaa käyttää aluevaltuusto. Niissä istuu valtuutettuja, jotka tulevat eri puolueista ja kunnista ja joilla on erilaisia näkemyksiä. He ovat päättämässä, miten palveluiden verkko tulevaisuudessa kudotaan. Keskittyvätkö palvelut isoihin keskuksiin? Miten reuna-alueet pärjäävät?
Uusi rahoitusmalli jakaa rahoitusta hyvinvointialueille lasketun tarpeen mukaan, minkä vuoksi osa alueista saa käyttöönsä vähemmän euroja kuin mitä niillä olisi ollut ilman uudistusta.
– On hyvä kysymys, kuinka hyvin erilaiset muutoskustannukset on pystytty arvioimaan. Tämänkaltaiseen isoon uudistukseen liittyy paljon erilaisia kustannuksia, joista osa voi olla myös sellaisia, joita ei ole osattu ennakoida, Tynkkynen sanoo.
Hyvinvointialueilla pitää tehdä palkkaharmonisaatio. Se tarkoittaa, että tehtäväkohtaiset palkat yhdenmukaistetaan nostamalla matalampia palkkoja. Vaikka tarkasta toteutustavasta ei vielä ole tietoa, varmaa on, että tämä maksaa.
Kaiken lisäksi tuleva talvi saattaa olla hyytävä myös hyvinvointialueiden palveluissa. Inflaatio ja korkea sähkön hinta voivat vaikuttaa ihmisten toimeentuloon, ja korona saattaa kuormittaa edelleen terveydenhoitoa. Hoitajien työtaistelu ratkesi, mutta jääkö pitkästä ja repivästä kiistasta vaikutuksia arkeen ja ilmapiiriin työpaikoilla?
– Uudistus tapahtuu hyvin haastavana ajankohtana, mikä todennäköisesti lisää johtajien työn vaikeuskerrointa ja hankaloittaa tilanteiden ennakointia. Maailmassa on aina, mutta nyt vielä erityisesti, kaikkea muutakin, mikä voi vaikuttaa siihen, miten paljon päänvaivaa näillä johtajilla on.
Tiedot keräsi työryhmä: Sammeli Heikkinen, Laura Myllymäki ja Milka Sauvala.
Kuvat: All Over Press, Mauri Ratilainen/All Over Press, Kimmo Brandt/All Over Press, Pyry Antero Pietiläinen, Kimmo Pallari/Roifoto, Riikka Silkala, Johanna Sjövall, Hanna Koikkalainen, Paivi Karjalainen, Antti Pitkäjärvi, Mikael Soininen, Pyry Antero, Tiina Mäki, Jetro Staven, Pia Hannula.
