Apu

1900-luvun alkupuoliskolla olympialaisissa oteltiin myös taiteessa – Aale Tynnin runo toi Suomelle kultaa 1948

1900-luvun alkupuoliskolla olympialaisissa oteltiin myös taiteessa – Aale Tynnin runo toi Suomelle kultaa 1948
Aale Tynni on ainut olympialaisten taidekilpailuissa kultaa saanut nainen. Hänen runonsa Hellaan laakeri voitti kultamitalin Lontoon taideolympialaisissa vuonna 1948.
Julkaistu: 10.6.2021

Olympialaisten ohjelmaan kuuluivat vuosina 1912–1948 taidekilpailut, joista Suomi saavutti yhteensä viisi mitalia kolmessa lajissa: kirjallisuudessa, arkkitehtuurissa ja musiikissa.

Neljä mitaleista tuli Lontoosta 1948. Tuolloin kultaan ylsivät runoilija Aale Tynni lyriikassa ja Helsingin olympiastadioninkin suunnitellut Yrjö Lindegren arkkitehtuurin asemakaavasarjassa. Taidelajien ideana oli ylevöittää olympia-aatetta ja yhdistää tasapainoisesti ruumista ja sielua.

– Ne nostivat olympialaisten pr-arvoa aikana, jolloin nykyaikainen urheilu oli vasta muotoutumassa ja olympialaiset haluttiin nostaa keskeisimmäksi urheilukilpailuksi, kertoo teatteritieteen dosentti ja Aale Tynnin tyttärenpoika Mikko-Olavi Seppälä Helsingin yliopistosta.

Tynni oli kirjoittanut voitokkaan runonsa Hellaan laakeri jo vuonna 1947, kun häntä pyydettiin osallistumaan SVUL:n järjestämiin Suomen Suurkisoihin, joiden ohjelmaan kulttuurikilpailut niin ikään kuuluivat. Koska osallistujia oli niukasti, Suomen Kirjailijaliitosta pyydettiin tunnettuja runoilijoita lähettämään töitään mukaan.

Teosten piti liittyä urheiluun

Tynnin runo voitti oman sarjansa Helsingissä. Seuraavana keväänä Lontoon olympialaisten taidelajeihin etsittiin osallistujia ja jälleen tasokkaista töistä oli pulaa. Silloin Suomesta päätettiin lähettää mukaan Suurkisojen voittajien teoksia, ja Hellaan laakerista tehtiin raakakäännös englanniksi.

Olympialaisten taidekilpailuihin osallistuvien töiden aiheiden oli liityttävä urheiluun, mutta yhteyttä moitittiin usein liian epämääräiseksi tai alleviivatuksi.

Hellaan laakeri kertoi laakeripuusta, jonka lehvillä olympiavoittaja kruunataan, mikä sitoi aiheen sopivasti antiikin Kreikkaan. Runossa viitattiin myös Thermopylain taisteluihin, johon talvi- ja jatkosotaa oli Suomessa verrattu.

– On vaikea sanoa, oliko olympialaisten raati hyväntahtoinen Suomea kohtaan sodan jälkeen tai tulevien Helsingin olympia­laisten takia, sanoo Mikko-Olavi Seppälä.

Voitto oli yllätys

Raati piti runoa tasokkaana ja ulkopuolisena asiantuntijana ollut, Oxfordin yliopistossa työskennellyt virolanen Ants Oras vakuutti arvioitsijat myös runon ansioista suomeksi. Voittajat julkistettiin jo ennen olympialaisten alkua.

– Voitto oli Tynnille täysi yllätys. Hän oli julkistuksen aikaan Lapissa matineakiertueella ja mitali teki hänestä julkkiksen, joka sai urheilusankarin vastaanoton kukkapuskineen viimeisillä paikkakunnilla. Tynnistä tämä oli hassua.

Runoilija matkusti Lontooseen muiden taidelajien mitalistien kanssa. Kisa-asutkin heille oli hankittu pika-aikataululla mittatilauksena. Laivalla Tynniä ja urheilijoita hauskuutti huvimestarina ollut Niilo Tarvajärvi. Lontoossa Tynnillä oli pari viikkoa aikaa tutustua kaupunkiin ja käydä kat­somassa kilpailuja ennen palkintojen­jakoa.

Helsingin olympialaisissa 1952 taide­lajeja ei enää nähty. Niiden järjestelyt olivat olleet irrallaan muista lajeista, eivätkä kilpailut houkutelleet nimekkäimpiä taiteilijoita. Ammattitaiteilijat eivät myöskään istuneet amatööriajan urheilu­ihanteeseen.

Kommentoi »