
Onko kiellettyä väistää ohituskaistalle, kun auto tulee liittymästä moottoritielle?
Moottoritietä ajavalla ei ole mitään tilanantamisvelvollisuutta, vaan väistämisvelvollisuus on yksiselitteisesti liittyjällä, kirjoittaa Vesa Linja-aho
Saako moottoritiellä väistää liittyjää ohituskaistalle? Tätä puidaan mediassa säännöllisesti, ja vastaukset vaihtelevat. Joskus väitetään, että siitä voi saada jopa sakot, joidenkin mielestä se ei ole suositeltavaa, toisten mielestä se sujuvoittaa liikennettä. Täysin varmaa on ainoastaan se, että mitään tilanantamisvelvollisuutta ei moottoritietä ajavalla ole, vaan väistämisvelvollisuus on yksiselitteisesti liittyjällä.
Väistämisestä etukäteen ei sanota mitään, mutta lakiin ei voida kirjata jokaista poikkeusta ja poikkeuksen poikkeusta, vaan tilaa on annettava myös järjenkäytölle. Viime kädessä tätä järjenkäyttöä suorittaa tuomioistuinlaitos.
Yleisin perustelu väitetylle "väistämiskiellolle" on se, että tällöin voi väistää vahingossa toisen eteen tai kylkeen. Perustelu on huono, koska sama pätee ihan mihin tahansa kaistanvaihtoon.
Väistämisessä kun on puolensa: liian moni arkailee kaasun käytössä liittyessään isommalle tielle ja tulla tupsahtaa eteen, jolloin joudut itsekin jarruttamaan tai vaihtamaan nopeasti ohituskaistalle – ja nopeasti tehtävät päätökset ne vasta vaarallisia ovatkin. Ja raskaasta ajoneuvosta tietää jo varmasti, että kaistaa joutuu vaihtamaan.
Paras veikkaukseni on, että kyseessä on yksittäisen poliisimiehen mielipide, joka on sitten jäänyt kummittelemaan yleisenä totuutena.
Yritin selvittää oletetun väistämiskiellon alkuperää eri arkistolähteistä, huonolla menestyksellä. Muuta mielenkiintoista kyllä löytyi: esimerkiksi Etelä-Suomen Sanomissa 23. maaliskuuta 1989 kerrotaan, että yksiajorataisilla teillä kiihdytyskaistallisia liittymiä ei uskallettu rakentaa, kun pelättiin, että perässätulija väistää paniikissa vastaantulijan kaistalle, kun toinen tupsahtaa eteen. Pelko osoittautui perättömäksi – ja ramppeja rakennettiin hyvin tuloksin.
Sitkeän oletetun väistämiskiellon alkuperä jäi siis omassa selvityksessäni hämärän peittoon. Paras veikkaukseni on, että kyseessä on yksittäisen poliisimiehen mielipide, joka on sitten jäänyt kummittelemaan yleisenä totuutena.
Yleisesti hyväksyttyjen totuuksien renkaita on hyvä potkia säännöllisesti. Varsinaisten liikennesääntöjen muuttaminen onkin sitten toinen juttu: autoa – muista menopeleistä puhumattakaan – saa ajaa suurin piirtein jokainen joka hengittää, näkee ja kykenee alkeelliseen järjenkäyttöön, ja muutoksen jälkeen on aina niitä, jotka pelaavat vanhoilla säännöillä.
Ja pienellekin ryhmälle voi olla vaikea kommunikoida muutoksia: esimerkiksi vuonna 1998 sattuneen ja 10 henkeä vaatineen Jyväskylän junaturman todennäköinen välitön syy oli se, että veturinkuljettaja tulkitsi uudistuneita opastimia väärin.
PS. Joustavuus tieliikenteessä on yleisesti ottaen erittäin suotavaa.