Mikä tekee Norjasta sähköautojen luvatun maan? Kaiken takana on raha – ja tästä siinä on kyse

Norja haluaa olla esimerkki siitä, kuinka fossiilisten polttoaineiden väheneminen pelastaa maailman. Toisaalta samaan aikaan Norja pumppaa muun maailman käyttöön valtavat määrät öljyä ja kaasua, ja lyö fossiilisilla rahoiksi. Jonkinlainen ristiriita tässä on.

Toki Norja ei mahdu edes maailman kymmenen suurimman öljyntuottajamaan joukkoon; sen tuotanto on vain reilu kymmenesosa maailman suurimman öljyntuottajamaan Yhdysvaltain tuotannosta. Silti öljyntuotannon ja sähköautoilun suhde arveluttaa monia ainakin Norjan ulkopuolella. Ikään kuin öljy pesisi norjalaisten vihreän omatunnon pois ja sähköautoilu paikkaisi sitä.

– Kovasti tätä ristiriitaa yritetään aina muissa maissa nostaa esiin. Mutta mitä muuta Norja voisi tehdä? Totta kai jokainen maa tekisi samalla tavalla, jos siellä olisi yhtä isot öljy- ja kaasuvarat. Ja nythän Eurooppa juuri tarvitsee Norjan öljyä ja kaasua, kun tässä on mennyt monenlaisia hanoja viime vuosina kiinni. Me sitä ostamme ja käytämme, turha tässä on Norjasta hakea minkäänlaista syyllistä. Sellainen on saivartelua ja kateellisten väyrystelyä. Ei se vähennä Norjan saavutuksia sähköautopuolella, sanoo Autotuojat ja -teollisuus ry:n toimitusjohtaja Tero Kallio.

Norjan öljyrahasto on käsittämättömän suuri, tähtitieteelliset 1,5 biljoonaa euroa (biljoona = 1000 miljardia). Rahasto tuotti jo viime vuoden ensimmäisellä puoliskolla voittoa 125 miljardia euroa. Norjan hallituksen budjettiehdotuksen mukaan tästä otetaan ensi vuonna valtion käyttöön 40 miljardia. Vertailun vuoksi, Suomen valtion koko budjetti ensi vuodelle on noin 88 miljardia euroa. Jos Suomella olisi Norjan öljy- ja kaasuvarat, ei Riikka Purran saksille olisi käyttöä. Raha on myös suurin ”syyllinen” siihen, että Norjasta on tullut sähköautoilun ykkösmaa maailmassa.

– Pelkästään tuo öljyrahaston 40 miljardia kattaisi meiltä sosiaali- ja terveysmenot sekä varmaan puolustusmenotkin päälle. Öljyrahastosta on tuettu paljon sähköautoilua ja jälleen kerran, mitä muuta he olisivat voineet tehdä? He ovat toimineet ihan oikein. Ja Norjalla on paljon lähes ilmaista omaa sähköä, jota riittää myös vientiin, Kallio sanoo.

EU jarruttaa sähköautojen kauppaa

Norjan sähköautoilubuumi ei kuitenkaan johdu pelkästään öljymiljardeista. Etumatka muihin maihin on peräisin siitä ratkaisusta, että Norja ei lähtenyt Euroopan Unioniin. Direktiivit, tiedättehän.

– EU-maissa hankintakannustimia on otettu pois, joten toimimme täysin eri tavalla kuin Norja. Niin on tapahtunut esimerkiksi Ruotsissa ja Saksassa. Kyllä tämä vääristää markkinaa. Norjassa täyssähköautolle ei ole autoveroa eikä arvonlisäveroa. Paitsi jos auto maksaa yli 500 000 Norjan kruunua (noin 42 700 euroa), niin siitä ylimenevästä osasta pitää maksaa alv. Autoveroa ei silloinkaan päälle tule. Onhan tuo kannustin edelleen ihan järjettömän hyvä. EU-mailla ei vastaavaa mahdollisuutta ole, koska EU määrää arvonlisäverosta, Kallio hymähtää.

Suomessa autojen arvonlisävero on tällä hetkellä 25,5 %. Verokannustimien lisäksi Norjassa sähköautoilijoiden ei tarvitse maksaa tietulleja valtaväylillä. Lautoilla saa alennusta ja monissa paikoissa sähköautojen pysäköinti on ilmaista tai halvempaa. Pelkästään Oslossa on yli 2000 ilmaista sähköauton latauspistettä. Ei ihme, että muu maailma laahaa perässä.

– Laskin joskus, että Norja tuki autokannan sähköistymistä miljardilla eurolla vuodessa, mutta silloin sähköautokanta oli siellä pienempi. Nyt kun uusista autoista jo liki 90 prosenttia on sähköisiä, sen tuen on oltava ainakin jossain 1,5 miljardin euron tasolla vuosittain, Tero Kallio sanoo.

Valtavat hintaerot

Norja onkin täysin ylivoimainen tilastossa, jossa mitataan sähköautojen määrää maan väkilukuun. Norjassa oli vuonna 2023 81 sähköautoa 1000 asukasta kohti. Esimerkiksi Kiinassa niitä oli kolme, Yhdysvalloissa viisi ja Saksassa kahdeksan. Norjan tavoite on, että jo tänä vuonna kaikki ensirekisteröidyt uudet autot olisivat sähköautoja. Vuonna 2022 niitä oli 80 %, viime vuoden elokuussa jo 94 %. Ihan utopistinen tavoite ei ole.

– Ei siellä mitään kieltoa ole rekisteröidä polttomoottoriautoja tai pistokehybridejä. Uskon, että he katsovat vuoden jälkeen olevansa tavoitteessa, vaikka totuus olisi esimerkiksi 95 %. Todennäköisesti 100 % vaatisi jonkinlaisen rekisteröintikiellon polttomoottoriautoille ja plugareille. Ja uskon, että norjalaiset saavuttavat tavoitteensa.

Katsotaanpa täyssähköautojen hintoja Norjassa ja Suomessa. Esimerkiksi Volkswagen ID.4 maksaa Norjassa 33 342 euroa, Suomessa sama auto maksaa 42 000 euroa. Vuonomaassa ei tarvitse kovin kauan miettiä, onko varaa hankkia sähköauto. Meillä Suomessa joudutaan ynnäilemään auton elinkaaren kannattavuuslaskelmia ja miettimään latauksen vaivaa. Norjassa on tällä hetkellä noin 27 000 julkista autojen latauspistettä, Suomessa noin 15 000.

– Onhan tuo todella kilpailukykyinen hinta. Tässä on se jo mainittu ongelma, että kaikissa EU-maissa on arvonlisäverodirektiivi, jota on noudatettava. Norjassa tämä ei ole ongelma. Usein kuulee, että poistetaan meiltäkin sähköautoilta autovero, niin alkaa kauppa käymään. Mutta emme me pääse kilpailukykyiseksi, ellemme eroa EU:sta, Kallio heittää pieni pilke silmäkulmassa.

Merkittävä ilmastoteko

Norjassa on myös poikkeuksellisen paljon vesivoimaa. Niinpä ladattavien autojen sähkö on 100-prosenttisesti tuotettu uusiutuvista energialähteistä. Norja on vain kiihdyttänyt öljyn ja kaasun tuotantoa. Kertyneillä varoilla se on pystynyt hankkimaan päästöoikeuksia muista maista. Näin ollen Norja on pystynyt asettamaan itselleen erittäin kunnianhimoiset päästötavoitteet.

Liikenteen osuus kasvihuonepäästöistä on noin 20 %, joten autokantaa sähköistämällä Norja tekee merkittäviä ilmastotekoja. Viime vuonna norjalaiset ostivat liki 115 000 täyssähköautoa. Suosituin automerkki oli Tesla, perässä Volkswagen ja Toyota.

Pohjoismaat sähköistävät autokantaansa tällä hetkellä muuta maailmaa nopeammin. Norjan jälkeen kakkosena on Tanska, missä viime vuonna täyssähköautojen osuus kokonaismyynnistä oli 50 %. Ruotsissa lukema oli 34 %, Suomessa 29,5 %.

Suomen sähköautokanta on tällä hetkellä noin 118 000 autoa, lukema on kymmenkertaistunut kymmenen vuoden aikana. Se on silti edelleen vain reilut 4 % Suomen 2,8 miljoonan henkilöauton autokannasta. Norjassa ollaan jo 33 prosentissa ja Norjan tieliikenteen tutkimuskeskuksen mukaan kestää enää pari vuotta, niin joka toinen norjalaisauto liikenteessä on täyssähköinen.

– Norjan autokanta on suunnilleen samankokoinen kuin Suomessa. Silti siellä on jo 800 000 täyssähköauto ja varmasti yli miljoona ladattavaa autoa. Ovathan nuo aika kadehdittavia lukemia, Tero Kallio sanoo.

EU tulee näillä näkymin kieltämään polttomoottoriautojen myynnin vuonna 2035. Norja ei ole kieltoja tarvinnut. Polttomoottoriautojen verotusta on siellä kiristetty, mikä on huimien sähköautotukien kanssa ohjannut kansalaisten kulutuskäyttäytymistä. EU:n nykyisellä veropolitiikalla muiden on erittäin vaikeaa kiriä Norjan etumatkaa umpeen.

– Ei tämä paljon autonvalmistajia lämmitä, koska niiden olisi päästävä päästötavoitteisiinsa. Kun isoissa maissa ei ole sähköautokannustimia, homma menee ihan väärään suuntaan.

Norjan huima buumi ei auta autonvalmistajia päästötavoitteiden saavuttamisessa lainkaan. Samankaltaista ilmiötä olisi saatava muuallekin, eikä se tapahdu helposti.

– Valmistajat eivät voi laske Norjaan myytyjä autoja mukaan, kun ynnätään niiden päästövaatimuksia. Norja ei ole EU-maa, joten sen hieno tilanne ei auta autonvalmistajia päästötalkoissa tippaakaan. Lisäksi Norjan markkina on pieni, vain noin 130 000 uutta myytyä autoa vuodessa, Saksassa se on vähän yli kolme miljoonaa, Tero Kallio pohtii.

Otetaanpa vielä yksi esimerkki autojen hinnoista Norjassa. Toyotan täyssähköisen bZ4X:n lähtöhinta siellä on 37 037 euroa, Corolla Touring Sports hybridin 42 705 euroa ja Yaris Cross hybridin 33 002 euroa.

Suomessa edellä mainittujen autojen hinnat ovat 43 520 euroa, 33 370 euroa ja 29 257 euroa. Sama täyssähköauto on siis meillä 6500 euroa kalliimpi, bensiinihybridit 9000 ja 4000 euroa halvempia kuin Norjassa. Tämä alleviivaa faktaa, että autoilun sähköistymisessä poliittisella ohjauksella on todellakin merkitystä. Se vaatisi kuitenkin EU:lta (ja Suomelta) melkoisia talouspoliittisia uudistuksia, eikä sellaisia ole näköpiirissä.