NBA:han sensaatiomaisesti tiensä raivannut Tuomas Iisalo on huima tarina valmentajasta, jonka merkitystä ja opetusta ei ole vielä täysin ymmärretty
BasketNewsin uutisoima koripallovalmentaja Tuomas Iisalon kolmevuotinen sopimus Memphis Grizzliesin apuvalmentajaksi kertoo tarinan valmentajasta, josta voidaan olla Suomessa ylpeitä – vaikka hänessä on valmentajana lopulta hyvin vähän suomalaista.
Se oli vain ajan kysymys. Tuomas Iisalon nimi oli vilkkunut NBA:n valmentajaspekulaatioissa jo useamman viikon. Lauantaina 6. heinäkuuta BasketNews uutisoi Memphies Grizzliesin pestanneen Iisalon uudeksi top assistant coachiksi, eli ykkösapuvalmentajakseen. Se tarkoittaa erittäin suurta roolia Iisalolle. Se – ja myös aiemmin raportoitu useamman muun NBA-seuran kiinnostus – kertoo myös siitä, millaisen arvostuksen Iisalo on koripalloilevan maailman huipulla saanut. Memphis Grizzlies vahvisti myös Iisalon liittymisen valmennustiimiin tuoreeltaan. Samalla Iisalosta tuli ensimmäinen suomalaissyntyinen apuvalmentaja NBA:ssa.
Kolmevuotinen sopimus on myös oma tarinansa. Se kertoo myös seuran sitoutumisesta Iisaloon.
Vaikka hyppy NBA:n tähtikulttivetoiseen maailmaan on valmentajana suurin mahdollinen loikka, en suosittele lyömään vetoa Iisalon onnistumista vastaan.
Hänen matkansa maailman kirkkaimman eliitin huippuvalmentajien joukkoon on tapahtunut kahdeksan viime kauden aikana pitkäjänteisesti, mutta rakettimaisesti.
Siellä missä on ollut Iisalo, on tullut myös tulosta. Mestaruuksien, voittojen ja palkintojen määrä on hengästyttävän – ja suomalaisittain poikkeuksellisen – pitkä.
Iisalo nousi kaudella 2015-16 Saksan Bundesliigaan Tapiolan Hongan B-junioreiden valmentajan paikalta Crailsheim Merlinsin päävalmentajaksi. Crailsheim on Saksassa Badem-Württembergin osavaltiossa sijaitseva pieni 35 000 asukkaan pikkukaupunki. Haaste oli maksimaalinen, sillä Merlinsin pelaajabudjetti oli tuolle tasolle lilliputtiluokkaa.
Merlins putosi sarjasta, mutta nousi vuonna 2018 takaisin Bundesliigaan ja lopulta täysin kaikenlaisen pelaajabudjetti- ja resurssilogiikan vastaisesti sarjan kärkipaikoille ja europeleihin vaativille sijoituksille.
Edellisellä kaudella 2022-23 Iisalo luotsasi Telekom Baskets Bonnin Bundesliigan kolmannelle sijalle sekä FIBA Mestareiden Liigan mestaruuteen. Päättyneellä kaudella hän valmensi Paris Basketballin Ranskan liigassa toiseksi ja voitti EuroCupin sekä Ranskan Leaders Cupin.
Iisalo on palkittukin valmentaja. Vuosina Iisalo nappasi 2022 ja 2023 Saksan pääsarjan vuoden valmentajan tittelin. Viime vuonna hän nappasi myös Mestarien liigan parhaan valmentajan palkinnon ja aiemmin tänä vuonna EuroCupin vuoden valmentajan tittelin.
Suomessa Iisaloa ei ole kuitenkaan juuri meriittiensä mitassa noteerattu.
Hänestä on toki kirjoitettu tietyt sähkeet ja jutut, mutta ottaen huomioon hänen globaalit saavutuksensa, joiden vuoksi häntä voi pitää jopa merkittävimpänä suomalaisena palloiluvalmentajana, palstamillimetrit ovat olleet hämmentävän vähissä.
Ja tietysti kun Iisalon nimi yhdistettiin eri NBA-seuroihin, Ilta-Sanomissa kirjoitettiin miten Iisalo olisi astumassa katastrofaaliseen miinaan, vaikka artikkeli perustui pääosin siirtoon toiseen seuraan Washington Wizardsiin. Joku toinen voisi puolestaan ajatella, että vain kuolleet kalat uivat virran mukana ja että NBA ei tule kolkuttamaan ovelle ihan joka päivä.
Jos Iisalo olisi pelännyt urallaan maksimaalisia haasteita, hän ei olisi koskaan aikoinaan lähtenyt luomaan uraansa esimerkiksi Cralisheim Merlinsin kautta.
”Jo nyt voi sanoa, että kun laitetaan suomalaisia palloiluvalmentajia järjestykseen, ei ole väärässä, jos sanoo Iisalon vaikuttaneen globaalisti enemmän jo kansainvälisesti kuin monikaan – ellei yksikään toinen.”
Mikä tekee sitten Tuomas Iisalosta Tuomas Iisalon? Se on hyvä kysymys, ja siksi vuosien varrella urheilutoimittajan ominaisuudessa olen kerännyt hiljaista tietoa Iisaloa, poikkeuksellista suomalaisvalmentajaa, tuntevilta.
Iisaloa tietävät ja tuntevat kertovat, että suuri syy siihen on, että Iisalo yksinkertaisesti valmentaa huippu-urheilun sisällä huippu-urheilun ehdoilla. Se, mitä huippu-urheilu vaatii, Iisalo sen myös tekee. Kuulostaa yksinkertaiselta, mutta jo monia suomalaisia huippuvalmentajia seuraamalla ja kuuntelemalla, se ei ehkä niin yksinkertaista olekaan.
Vaikka sanoisi mitä tai toivoisi siitä toisenlaista, huippu-urheilu Euroopan tai maailman kärkitasoilla ei ole olemukseltaan pelkästään tervettä. Voisi jopa sanoa, että huippu-urheilu ylipäätään ei ole normaaleille tai ehkä tasapainoisillekaan ihmisille. Osa työstä on jopa epäinhimillistä, kun huippu-urheilun eetoksen mukaisesti etsitään äärirajoja. Sen sanominen ääneen ei tee kenestäkään julmaa ihmistä. Jos nouseminen maailman huipuksi olisi helppoa, hirvittävän moni haluaisi tehdä sen.
Muistan esimerkiksi keskustelutuokion erään Euroopassa työskentelevän huippuvalmentajan kanssa, joka kertoi osuvan tarinan. Hän oli lähtenyt puoli seitsemältä aamulla töihin ja tullut takaisin seitsemältä illalla kotiin. Tämän valmentajan vaimo oli pelästynyt, että oliko tämä huippuvalmentaja saanut potkut, sillä hän tuli kotiin aiemmin kuin oli luullut.
Tämä on tietysti omanlaisensa arkinen esimerkki, jota voi pitää ääriesimerkkinä, mutta useimmiten kun huippu-urheilun tarinoista kerrotaan, ne ovat ääriesimerkkien tarinoita.
Kilpailu maailman huipputasolla jyviä erottaessa akanoista vaatii täydellisen omistautumisen. Se vaatii myös läheisiltä ja kaikkein läheisimmiltä – perheeltäkin – paljon. Niin se on vaatinut myös Tuomas Iisalon läheisiltä.
Sen ohella Iisalo tuntuu myös ymmärtäneen väitteen, että on hulluuden määritelmä tehdä samoja asioita jatkuvasti ja odottaa erilaisia lopputuloksia.
Iisalo onkin valmentajana pyrkinyt tekemään asioita eri tavalla kuin muut. Ehkä juuri sen vuoksi hänen kintereillään oli paitsi Memphis Grizzlies myös muitakin NBA-seuroja. Iisalon näytöt oman joukkueensa potentiaalin maksimoimisessa ovat kiistattomia. Iisalon sanotaan vieneen aivan tappiin asti jo pelkästään vaatimustason.
Maailma on myös täynnä erilaisia somevalmentajia tai valmentajia, jotka höpisevät julkisuudessa kaikenlaisia suurta yleisöä kosiskelevia kauniita asioita. Jokainen taaplaa tyylillään, mutta kovin usein on käynyt niin, että valmentajien mainostamat asiat eivät ole näkyneet joukkueen arjessa, tuloksissa ja pelaamisessa juuri millään tavalla.
Iisalo on sillä tavalla toista maata, että se, mistä Iisalo puhuu, myös näkyy ja toteutuu.
Iisalo on myös siitä poikkeava valmentaja, että hän löytää suurimpia inspiraatioitaan valmennukseen käytännössä kaikkialta muualta kuin koripallosta ja urheilusta. Hän saattaa välillä olla kiinnostunut Yhdysvaltain laivaston Navy Seals -erikoisjoukoista, entropiasta – eli fysikaalisesta suureesta, joka ilmaisee epäjärjestyksen määrän ekosysteemissä – tai vaikkapa psykologisista tutkimuksista.
En ole koripallon asiantuntija – tai osaa selittää Iisalon pelitavan hienouksia. Sen kuitenkin osaan sanoa, että Iisalosta vielä poikkeavamman valmentajan tekee se, että hän saa kompleksiset ajatuksensa ja monimutkaisimmatkin teoriat siirtymään lopulta käytäntöön voittavaksi toiminnaksi.
Ja ehkä Suomessa Iisalon tarina on eräällä tavalla tylsäkin. Tarinassa ei ole kuin päämäärätietoa, osaamista ja voittamista. Se on tarina, jossa on vähemmän säröjä. Suomessa kun urheilukirjojen aiheina ovat kovin usein mieluummin tunnettujen urheiluhahmojen siviilielämän repsahdukset.
Iisalo on siitäkin poikkeava valmentaja, että menestyksestään huolimatta hän ei myöskään löydy julkisuudessa paistattelemassa naistenlehtien kannessa, kertomassa riipaisevia tarinoita yksityiselämästään tai muutenkaan brändäämässä itseään julkisuudessa joksikin mitä moni ei lopulta edes ole.
Kerron pienen tarinan kulisseista. Kun Aitiossa saimme pitkän taivuttelun jälkeen Iisalon kirjoittamaan kolumninsa – jouduimme Petteri Sihvosen kanssa maanittelemaan monet kerrat Iisaloa suostumaan julkaisemaan upean ja kiitellyn tekstinsä. Se teksti kannattaa muuten lukea.
Lopulta teksti kirvoitti ennennäkemättömän palautevyöryn ja jopa Susijengin päävalmentaja Lassi Tuovi kertoi haastattelun yhteydessä kääntäneensä kirjoituksen Virtus Bolognan joukkueen pukuhuoneen seinälle, koska koki sen antavan sellaisia oivalluksia urheilusta, mistä hänellä kulki selkäpiissä "kylmät väreet".
Sellaisen vaikutuksen Iisalo usein tekee, kun hän avaa suunsa. Mutta hän ei vain puhu, hän myös tekee.
Mutta kuinka usein Suomessa on pysähdytty ymmärtämään Iisalon menestyksen opetuksia?
Suomalaista urheilua on ajoittain syytetty urheiluajattelunkin takapajulaksi erityisesti joka vuosi, kun on Urheilugaala. Osin asiaan on varmasti syytä, osin ehkä ei.
Samalla silti voi ajatella, että kun suomalainen urheilutekijä kasvaa hurjimpiin mittoihin – hän kasvaa samalla mittoihin, jossa hänen arvoaan ja tarinaansa ei Suomessa enää osata hahmottaa tai ymmärtää.
On esimerkiksi posketonta, että suomalaisen moottoriurheilun suuri mies Keke Rosberg ei ole koskaan saanut paikkaa edes suomalaisen urheilun Hall of Fameen nyt lainkaan väheksymättä vaikka ratsastajia, keilailijoita tai salibandypelaajia.
Olen jo pitkään ollut sitä mieltä, että kaikki valinnat menettävät merkityksensä, mikäli Rosbergin kaltaista suurmiestä – joka voitti paitsi maailmanmestaruuden loi myös moottoriurheiluimperiumin ja muita kuljettajia auttaneena perinnön, joka poiki vielä kolme maailmanmestaruutta poikansa Nicon ja Mika Häkkisen myötä– ei osata valita kyseiseen kunniagalleriaan.
Jotain samaa on myös Iisalon tarinassa, sillä Iisaloakin ovat kotimaiset palkinnot kiertäneet kaukaa, vaikka kansainvälisesti hän on saanut uskomattoman määrän tunnustuksia, joista pesti Memphis Grizzliesiin on niistä jopa kaikkein suurin itsessään.
Iisaloa ei kuitenkaan tällaiset asiat kiinnosta, häntä kiinnostaa vain valmentaminen. Iisalon tuntevat kuvailevat häntä ihmiseksi, jolla ei ole rajoittavaa tarvetta saada tai hakea ympäristön hyväksyntää.
Dallas Cowboysin legendaarisen valmentajan Tom Landryn kuuluisa sitaatti kuuluu: Johtajuus on saamista jonkun tekemään asioita, joita he eivät halua tehdä, jotta he voivat saavuttaa, mitä he haluavat saavuttaa.
Se, jos mikä, pätee Tuomas Iisaloon. Iisalon tuntevat tietävät, että urheilussa ei ole helppoa päivää. Hän vaatii pelaajiltaan paljon, mutta samalla hän saa pelaajansa seuraamaan häntä. Iisalo on itsekin puhunut julkisuudessa, miten suurin osa hänen pelaajistaan todennäköisesti ovat kokeneet harjoitusten olleen erittäin epämiellyttäviä.
Lopulta esimerkiksi Paris Basketballin pelaajat EuroCupin voitettuaan "kidnappasivat" Iisalon lehdistötilaisuuden ja ryhtyivät Iisalo! Iisalo! -huutoihin ja ruiskivat hänen päälleen mestaruuskuohujuomia.
”Kuten Iisalo itse sanoo, on ehkä ajan kuvakin, että mieluummin tänä päivänä kerrotaan mukavia valheita kuin kohdataan epämiellyttävä totuus.”
Tuomas Iisalosta voidaan hyvällä syyllä olla Suomessa ylpeitä, mutta häntä on samalla hyvin vaikeaa pitää suomalaisen valmennusjärjestelmän tuotteena.
Se, miten Iisalo valmentaa, on nimittäin hyvin erilaista verrattuna siihen millainen valmentajakeskustelu Suomessa on tällä hetkellä valloillaan. Samalla, kun muotia on puhua ihmisläheisyydestä, Iisalolle suurinta ihmisläheisyyttä on osoittaa urheilijalle mitä voittaminen ja kehittyminen vaatii – ja edellyttää sitä päivästä toiseen. Joskus se vaatii konfliktinkin, rajoja ja rakkautta oikeassa suhteessa.
Vaikka vaatimustaso on ollut Iisalon joukkueissa tapissa, on joukkuehenki ollut tästä huolimatta selvästi hyvää, mistä osoituksena monet pelaajat ovat seuranneet häntä seurasta toiseen. Se on lopulta melko harvinaista.
Kuten Iisalo itse sanoo, on ehkä ajan kuvakin, että mieluummin tänä päivänä kerrotaan mukavia valheita kuin kohdataan epämiellyttävä totuus.
Onko niin käynyt myös suomalaisessa valmennuksessa, että valmentaja hakee nykyään valmennettaviensa hyväksyntää kompromisseilla, eikä toisinpäin?
Myöskään Iisalon kommunikaatio-, ihmisjohtamis- ja kielitaidot eivät viittaa suomalaiseen tyypilliseen valmentajaan – paitsi ehkä koripallopiireissä, joiden joukossa on ylipäätään osaavia valmentajia ympäri maailmaa. Ilmiö on jo itsessään huomionarvoinen.
Iisalo on suomalaisista koripallovalmentajista tällä hetkellä se suurin ja onnistunut voittamaan paitsi toisistaan poikkeavissa kulttuureissa Ranskassa ja Saksassa, samalla kun suurin osa suomalaisista huippuvalmentajista ei lajista riippumatta tunnu pärjäävän erityisen mainittavasti kotimaan kenttien ulkopuolella, vaikka poikkeuksiakin on.
Kun laittaa vaikkapa jääkiekon enemmän esillä olevia nykyisiä tai jo entisiä huippuvalmentajia Iisalon viereen riviin, voi eron nähdä nopeasti.
Jo nyt voi sanoa, että kun laitetaan suomalaisia palloiluvalmentajia järjestykseen, ei ole väärässä, jos sanoo Iisalon vaikuttaneen globaalisti enemmän jo kansainvälisesti kuin monikaan – ellei jopa yksikään toinen. Ja tarina on vasta alussa.
Siksi Tuomas Iisalon oven takana oli kuvainnollisesti NBA-seuroja rivissä. Sen äärelle kannattaa hetkeksi pysähtyä.
Siksi se, minne hän nyt uudessa tehtävään astuu, ei ole katastrofaalinen miina vaan suuri askel kohti mahdollisesti lopullista suuruutta. Tietysti NBA:ssakin edessä on maksimaalinen haaste, eikä vähiten tähtivetoisen kilpailukulttuurin vuoksi.
Iisaloa tuntevat kuitenkin tietävät, että hän on valmis tekemään jälleen lisää historiaa. Ja kuka tietää, mihin askeleet vielä vievät, mutta haasteita pelkäämällä hän ei olisi NBA:han koskaan päässyt.
Historiaa Iisalo on tehnyt aina ennenkin siellä missä hän on ollut.
Juttuun tehty lisäys Memphis Grizzliesin vahvistaneen Iisalon sopimuksen 8.7. kello 10.35
