Näitä pelaajia numerot rakastavat Veikkausliigassa! Alkukausi kertoo, ketkä saavat asioita tapahtumaan

Veikkausliigassa peli on “kivasti kontrollissa”. (---) Ongelma on vain siinä, ettei peleissä tapahdu hirveästi mitään.

Esimerkiksi näillä sanoilla vedettiin yhteen Veikkausliigan pelillistä suoritustasoa vuonna 2022 ilmestyneessä Henri Lehdon ja Mauri Heinosen laajassa kansainvälisen jalkapallon analyysiraportissa. Edellä nostamani lainaukset ovat saaneet paljon huomiota suomalaisessa jalkapallokentässä – ansaitusti. Tarkastellessamme maamme jalkapallon kehitystä joidenkin vuosien päästä, voimme huomata kyseisten johtopäätösten merkityksen olevan suuri.

Säälimättömään johtopäätökseen sisältyi kotimaisen jalkapallon ja pelaajakehityksemme kannalta kivulias totuus. Vaikka pelimme on kehittynyt teknistaktisesti, on pääsarjamme valtavasti jäljessä eurooppalaisessa vertailussa oleellisimmilla mittareilla tarkasteltuna. Näitä vertailtuja mittareita Lehdon ja Heinosen raportissa olivat esimerkiksi 1v1-haastoyritykset, etenemiset kriittisille hyökkäysalueille, laukaukset ja maalien määrä pallonhallinnan määrään nähden. Monen muunkin muuttujan tavoin, myös näissä Veikkausliiga jäi pahasti kansainvälisestä junasta.

Vaikka seurattavat mittarit olivat kollektiivisia, joukkueen toimintaa mittaavia, on niillä suora yhteys yksittäisten pelaajien markkina-arvoon. Ulkomaisten jalkapalloseurojen tarkkailijat seuraavat pelaajissa ennen kaikkea sitä, kuinka paljon heidän pelissään… tapahtuu.

Tapahtumisella tarkoitetaan ennen kaikkea kykyä luoda voittamisen kannalta oleellisia pelitekoja.

Onko pelaajalla riittävä nopeus pallon kanssa ja ilman ja kykeneekö hän tuottamaan sitä läpi ottelun? Kuinka paljon pelaaja luo laadullisia ylivoimia voittamalla 1v1-tilanteita laidallaan? Kuinka paljon ja tarkasti pelaaja syöttää palloa progressiivisesti, kentällä eteenpäin suuntautuvasti? Kuinka paljon pelaaja luo maali- tai maalisyöttöuhkaa?

Peliä “kivasti kontrolloivia” pelaajia maassamme riittää, asioita tapahtumaan saavia on vähemmän. Edelleen.

Silti, kauden 2024 Veikkausliiga-keskustelua on toistaiseksi leimannut toiveikkuus, jopa suoranainen positiivisuus. Sille on ollut aihetta. Monen joukkueen pelissä on ollut elementtejä, jossa viimeistä linjaa pyritään uhkaamaan systemaattisesti niin syöttämällä, kuljettamalla kuin ilman palloa juoksemallakin. Linjoja halutaan murtaa, kun siihen on paikka. Rangaistusaluetta täytetään täysvauhtisesti usean pelaajan voimin. Lupaavaa.

Niin sanotusti tieteellisesti pätevä vertailu Lehdon ja Heinosen kahden vuoden takaisen raportin löydöksiin ja nykyhetkeen on kuitenkin kahdesta syystä vaikeaa. Kyseisen raportin data on InStat-palveluntuottajalta, jota ei enää ole. Wyscout-data ei ole sen kanssa vertailukelpoista. Toisekseen, kautta on vielä sen verran vähän takana, että laajoihin johtopäätöksiin ei ole riittävää otoskokoa. Raportti tarjoaa kuitenkin erinomaisen viitekehyksen esimerkiksi juuri siihen, millaisia pelaajatyyppejä meidän olisi hyvä tarkastella.

Voimmekin kiinnittää katseemme pelaajiin, jotka näyttävät saavan asioita tapahtumaan. He myös nousevat tämän aspektin suhteen toistuvasti esiin pelin avainmuuttujissa Wyscout-datan kautta.

Tarkastelkaamme alkukauden 2024 Veikkausliigan merkittävimpiä muutoksentekijöitä - tässä jutussa pääsääntöisesti hyökkäyspelaamisen ja -uhkan näkökulmasta.

Muutaman, täsmennystä vaativan muuttujan Wyscoutilta saadut määritelmät löytyvät jutun lopusta. Määritelmät ovat oleellisia, koska eri palveluntarjoajat määrittävät eri peliteot hieman eri tavoin.

Edetään kentällä alhaalta ylöspäin. Maalivahtiosastolta nostan esiin SJK:n 21-vuotiaan Roope Paunion. Stevie Grieven ja Toni Lehtisen modernissa pelitavassa maalivahdilla on tärkeä rooli ekstrapelaajana. Paunio ei ole pelitavallisista syistä avannut pitkällä kovinkaan paljon, vain hieman alle kuudesti ottelua kohden, mutta laatu näissä on ollut todella korkea. Pitkien syöttöjen onnistumisprosentti on peräti 83,0 – koko sarjan korkein, kaikista pelaajista. Se kertoo toki paljon myös SJK:n kollektiivista; pitkäkin syöttö on usein tilanteeseen nähden järkevä valinta vapaana olevalle pelaajalle.

VPS:stä Ilvekseen kaapattu Juhani Pikkarainen voidaan hyvällä syyllä nimetä alkukauden tärkeimmäksi puolustuslinjan jakelukeskukseksi. Paimiolaissyntyisellä topparilla on valtava pallollinen vastuu Joonas Rantasen pelitavassa. Pikkaraisella on sarjan kaikista pelaajista eniten sekä progressiivisia että hyökkäyskolmannekselle suuntautuneita syöttöjä 90 minuuttia kohti. Edellä mainitut pallot toppari on nakutellut omille vakuuttavalla, sarjan toiseksi korkeimmalla, lähes 84 prosentin tarkkuudella. Yhteensä Pikkarainen on syöttänyt palloa lähes 70 kertaa ottelua kohti - sarjan toiseksi eniten.

Tähän peilaten, onkin mielenkiintoista seurata, kuinka Ilves ratkaisee väistämättömän esteen, joka sille tulee yhä useammin eteen: vastustajan prässin, joka pyrkii ohjaamaan pelinavaamisvastuun Tatu Miettusen puolelle.

Keskikentän keskustan pelaajista asioiden tapahtumisessa, pelin edistämisessä, erottuu kolme selkeää hallitsijaa: SJK:n Pyry Hannola, Ilveksen Anton Popovitch ja HJK:n Lucas Lingman.

Etenkin Hannola on ottanut tällä kaudella seuraavan askeleen todellista läpimurtoaan kohti. Hän on esimerkki pelaajasta, jonka valmennus on saanut ottamaan ison harppauksen ei tapahdu mitään -osastosta saa asioita tapahtumaan -puolelle. Toni Lehtinen sanoi jo ennen kauden alkua, että “tällä kaudella laitetaan Pyry ratkaisemaan pelejä”. Ja hyvältä näyttää.

Hannola on tällä hetkellä koko Veikkausliigan ykkönen maalisyötöissä (5) ja progressiivisten syöttöjen onnistumisprosentissa (94,1; James Maddison -tasoa). Keskitystarkkuudessa (55 %) Rovaniemen kasvatti on sarjan kolmantena ja avainsyötöissä ottelua kohti kaikista pelaajista viidentenä, keskikenttäpelaajista ykkösenä.

Lukemat kertovat Hannolan evoluutiosta. Miehestä on tullut elintärkeä pelaaja SJK:lle juurikin hyökkäysten päättämisessä, ratkaisevien pelitekojen toteuttajana. Keskitystarkkuus ja -määrä (sarjan 9. eniten) osoittavat myös SJK:n joustavan pelitavan, jossa keskikentän keskustan pelaajat operoivat paljon myös laitakaistoilla. Tällaisella Pyry Hannolalla on vielä kaikki portit auki Euroopan kentille, ikää miehellä on kuitenkin pelivuosiin nähden vähän, 22 vuotta.

Anton Popovitch on vahvassa lennossa olevan Ilveksen komentokeskuksen itseoikeutettu johtaja. Ilves haluaa täyttää alataskut, pelata muodon sisään ja murtaa linjoja maata pitkin nopealla syöttötempollaan. Popovitch on kuin luotu tähän rooliin. 66 syöttöä ottelua kohti (4. eniten sarjassa), läpisyöttöyritysten onnistumisprosentti 60 (3. paras sarjassa) ja progressiivisten 85,5 (3. paras). Hyökkäyskolmannekselle mies on syöttänyt palloa 12,4 kertaa ottelua kohti - sarjan 2. eniten. Popovitch haluaa palloon, ja Ilves haluaa hänet palloon. Liitto vaikuttaa kestävältä.

Lucas Lingman on pelannut alkukauden tasolla, jota mieheltä sopii odottaakin. Hän on ollut harvoja puhtaat paperit saaneita pelaajia HJK:n vaikeassa alkukaudessa. Honka-kasvatti sijoittuu sarjan kymmenen parhaan pelaajan joukkoon sekä progressiivisten syöttöjen määrässä että tarkkuudessa, ottelukohtaisissa läpisyötöissä, syötöissä hyökkäyskolmannekselle ja kaikissa syötöissä. Lingman tarjoaisi Klubille monipuolisen, pelin eri rytmejä ymmärtävän moottorin. Aika näyttää, kuinka se otetaan käyttöön.

Myös laituriosastolta nousee esiin kolme nimeä ylitse muiden. Suomalaisten jalkapalloystävien iloksi kaksi heistä on kotimaisia, joiden Huuhkajat-debyytti lähivuosina ei olisi yllätys. Tai no, toisen toistaiseksi enemmän kuin toisen.

Topi Keskisestä on sanottu jo varmasti kaikki oleellinen. Data vähemmän yllättäen vahvistaa Mikkelin miehen vahvan alkukauden, joskaan dominanssi ei ole enää ollut kauden avausotteluiden veroista. Saldo on jäänyt hieman pidemmäksi aikaa neljään maaliin ja yhteen maalisyöttöön.

Toki esimerkiksi progressiivisissa juoksuissa, edetyissä metreissä kuljettamalla ja 1v1-ohitusyrityksissä ottelua kohti mies on edelleen sarjan top5-kamaa. Muutama viikko sitten hän johti vielä näitä kategorioita selvästi. Yhtä kaikki, Keskinen on malliesimerkki muutoksentekijästä, jonka ominaisuudet riittävät ulkomaille: nopea, kestävä, osaa ohittaa pallon kanssa ja viimeistellä.

Keskisen rinnalla meidän tulisi keskustella paljon enemmän Oiva Jukkolasta. Todellista läpimurtokauttaan pelaava Ilveksen oma kasvatti on ollut fantastinen. Yhdeksään otteluun kolme maalia ja kolme maalisyöttöä. Sarjan toiseksi korkein ottelukohtainen lukema avainsyötöissä, progressiivisissa juoksuissa ja edetyissä metreissä kuljettamalla. 1v1-ohitusyrityksiä sarjan 6. eniten ottelua kohti ja keskitystarkkuus sarjan 7. paras. Jukkola on noussut kertaheitolla sarjan eliittipelaajien joukkoon.

On täysin selvää, ettei Topi Keskisen otteista saa enää kauaa nauttia kotimaan kentillä. Lisätään Oiva Jukkolan nimen perään sama ennakkovaroitus. Myös Jukkolan seurakaveri Vincent Ulundun otteet ovat olleet lupaavia ja hän menee pelaajatyyppinä kahden edellä mainitun kiiturin kastiin. Toistaiseksi Ulundu jää kuitenkin Keskisen ja Jukkolan numeroista.

Alfie Cicalesta kirjoitin jo VPS-analyysissäni. Kerrataan vielä. Englantilainen on Veikkausliigan ykkönen avainsyötöissä, keskityksissä, 1v1-haastoyrityksissä, edetyissä metreissä kuljettamalla ja progressiivisissa juoksuissa. Jos Cicalen suoritustaso ei jää pelkäksi alkukauden ihmeeksi, puhumme yhdestä kaikkien aikojen ulkomaalalaislöydöstä Veikkausliigaan.

Päätetään pelaajanostot kahteen ysipaikan pelaajaan. Santeri Haarala on tehnyt vasta yhden pelitilannemaalin, mutta pääsee silti todella paljon maalipaikoille. Aika näyttää, alkaako viimeistelyteho parantua. Joka tapauksessa, Ilveksen kärki tekee jatkuvasti asioita, joilla hän aiheuttaa suoraa maalintekouhkaa. Haaralan pelissä tapahtuu.

Sekä summa-xG:ssä että ottelukohtaisessa xG:ssä (0,80/ottelu) Haarala on sarjan ykkönen. Vaikka maaliodottamasta vähentää rangaistuspotkut, on se silti sarjan top 5 -tasoa. Haaralan oikeiden asioiden tekemisestä kertovat myös sarjan korkein lukema sekä ottelukohtaisissa rangaistusaluekosketuksissa, laukauksissa että xGi:ssä (yhteenlaskettu maali- ja maalisyöttöodottama). Potentiaalia Haaralalla on räjäyttää verkot isosti – myös pelitilanteista.

Olen edennyt pelaajanostoissa lähes loppuun, eikä yhtäkään sarjaa johtavan KuPSin pelaaja ole mainittu. Mitä kummaa?

Onkin mielenkiintoinen havainto, että tässä jutussa läpikäydyissä muuttujissa kuopiolaisten pelaajia ei juurikaan sarjan top 10 -listalla näy, mikä voi hyvin kertoa joukkueen vastuunjaon tasaisuudesta esimerkiksi avainsyöttöjen antamisessa. KuPS on myös pakottanut vastustajat toistuvasti matalaan blokkiin, minkä vuoksi tiloja hakea 1v1-kiihdytyksiä ei ole paljoa.

Yksi nimi KuPS:ista kuitenkin nousee esille. Jonathan Muzinga, 21-vuotias FC Kontun kasvatti, on esittänyt lupaavia otteita kuopiolaiskannattajien huoleenaiheen, laadukkaan ysipaikan pelaajan puuttumisen kannalta. Ainakin peräkkäiset maalit edellisissä otteluissa ovat antaneet vihiä siitä, että ysipaikalta voisi löytyä viimeistelijä. Vaikka maaleja on syntynyt vasta kaksi, on hän luonut maaliodottamaa 90 minuuttia kohti 0,56 – ilman rangaistuspotkuja. Lisäksi kosketuksia rangaistusalueella on 90 minuuttia kohti 5,0: sarjan kolmanneksi kovin lukema. Mikäli Muzinga onnistuu pitämään saman maaliuhkan jatkossakin, voivat verkot heilua tiuhaan.

Tilastodata on yksi lisätyökalu mahdolliseni eurokenttäpotentiaalin omaavien pelaajien tarkasteluun. On kuitenkin tärkeä tiedostaa, että se ei yksin riitä. Ja vaikka pelaajista muodostaisi käsityksiä pelkän datan avulla, tulisi pakettiin ottaa myös pallottoman pelaamisen dataa GPS-mittausten avulla. Täysvauhtiset ja korkean intensiteetin juoksut ja niiden määrä, kuljettu kokonaismatka, kiihdytykset… Varsinkin ensimmäinen ja viimeinen ovat muutoksentekijöiden arvioinnissa elintärkeitä.

On tärkeää, mitä pelaajissa katsomme. Tapahtui se sitten datan tai otteluiden näkemisen kautta. Toivottavasti molempien.

Mikäli Veikkausliigan lupaavat merkit murtautumisen ja pelinopeuden kehittymisen suhteen jatkuvat, voi siitä tulla huomattavasti parempi sarja myös ulkomaille tähyäville nuorille pelaajille.

Termistön määrittelyä (Wyscout)

Progressiivinen syöttö: Jos syötön vastaanotto- ja lähtöpisteen välisen etäisyyden ero vastustajan maaliin pienenee…

a) vähintään 30 metriä, jos syöttäjä ja vastaanottaja molemmat omalla kenttäpuoliskolla.

b) vähintään 15 metriä, jos syöttäjä omalla ja vastaanottaja vastustajan kenttäpuoliskolla.

c) vähintään 10 metriä, jos syöttäjä ja vastaanottaja molemmat vastustajan kenttäpuoliskolla.

Pitkä syöttö: Syöttö, joka on maata pitkin vähintään 45 tai ilmassa vähintään 25 metrin pituinen.

Läpisyöttö: Vastustajan viimeisen linjan taakse pelattava syöttö.

Avainsyöttö: Joukkuekaverin välittömään maalipaikkaan pelaava syöttö.

Progressiivinen juoksu: Pallon kanssa tehtävä juoksu, jossa sen lähtö- ja päätepisteen välisen etäisyyden ero vastustajan maaliin pienenee…

a) vähintään 30 metriä, jos lähtö- ja päätepiste molemmat omalla kenttäpuoliskolla.

b) vähintään 15 metriä, jos lähtöpiste omalla ja päätepiste vastustajan kenttäpuoliskolla.

c) vähintään 10 metriä, jos lähtö- ja päätepiste molemmat vastustajan kenttäpuoliskolla.