Image

Riikka Suominen: Vaarallisin hetki suomalaisen naisen elämässä on alkaa puhua erosta puolisolle

Riikka Suominen: Vaarallisin hetki suomalaisen naisen elämässä on alkaa puhua erosta puolisolle
Turvakodit ovat tärkeitä perheväkivallan uhreille, mutta hopealuoti ongelmaan ne eivät ole. Yhteiskunnan pitäisi puuttua väkivallan tekijöihin, kirjoittaa Riikka Suominen kolumnissaan.
Julkaistu: 30.3.2022

Pelkästään tänä talvena otsikoissa on näkynyt se karu tosiasia, että parisuhteen solmiminen lisää naisen riskiä kuolla väkivaltaisesti: Raumalla mies tappoi eroa halunneen vaimonsa monitoimityökalulla. Helsingin Maunulassa pidätettiin mies, jota epäillään aiemmin pahoinpitelemänsä naisen taposta. Loppuvuodesta Porvoossa oli perhesurma, jossa miehen epäillään ensin tappaneen puolisonsa ja lapsensa ja sitten itsensä. Lappeenrannassa miehen epäillään yrittäneen tammikuussa murhata puolisonsa…

Perinteisesti näissä uutisissa hyssytellään. Väkivallan sijaan puhutaan perhetilanteesta, myrskyisästä suhteesta, kiistasta, riistäytyneestä riidasta…

Kerrotaan, että rauhallisella alueella tapahtui tragedia. Tappoa pääsee kommentoimaan kauhistunut naapuri, joka kertoo että ”aivan tavallinen lapsiperhe”. Koskaan ei naapuri olisi tekijästä uskonut. Oli niin hiljainen ja mukava mies. Rakasti lapsiaan. Pihallakin tervehti aina kohteliaasti.

Iljettävimmissä tapauksissa naapuri pääsee kertomaan, että tekijä oli kiltti mutta uhri vaikutti kärkkäältä. Tekijän mukavuutta todistelemalla katse kääntyy uhriin. Pakko on ollut vaimon yllyttää, että niin leppoisan miehen on saanut hakkaamaan leipäveitsellä tai kuristamaan lapset sänkyihinsä.

Perinne siitä, että väkivallan yhteydessä syytetään naisen provosoineen, on pitkä, kirjoittaa Rachel Snyder perhesurmia käsittelevässä amerikkalaisessa tietokirjassa No Visible Bruises. Aikanaan tutkimuskin korosti, että kotien väkivalta johtui naisen manipuloinnista.

Snyderin mukaan on yhä tavallista, että ulkopuoliset pitävät pahoinpitelijää miellyttävämpänä kuin uhria. Koska perheväkivalta vaikuttaa uhriin enemmän kuin tekijään, on uhri uneton hermoraunio, joka taistelee säilyttääkseen mielenterveytensä, työpaikkansa, lastensa huoltajuuden – ja henkensä. Tekijät ovat ihan tavallisia mukavia miehiä. On harhakäsitys, että he olisivat jotenkin yleisesti vihaisia. Päin vastoin, he osaavat halutessaan hillitä itsensä ja kohdistavat raivon vain puolisoonsa.

Tekijät vetoavat äkkipikaistukseen, mutta ”ei ole sellaista ilmiötä kuin napsahdus”, kirjoittaa Snyder.

Kiltti perheenisä ei yhtäkkiä pimahda. Kyseessä on prosessi, joka alkaa kontrolloinnilla ja sorrolla. Perhesurmaa edeltää raaistuva väkivalta.

Ja tämä ilmiö pitää mediankin sisäistää. Puoliso tai ex-kumppani surmaa naisen Suomessa useammin kun kerran kuussa. Keskimäärin 15 naista tapetaan vuodessa, mikä on väkilukuun nähden kolmanneksi useimmin Euroopassa. Kun nämä tapot otsikoidaan yllättävinä tragedioina, hämärtyy se, että niitä voitaisiin estää.

Miksei se sitten lähde, kysytään naisista, jotka jäävät väkivaltaisiin suhteisiin. (Voisi kysyä, miksei pahoinpitelijä lähde.)

Ihmiset jäävät kehnoihinkin liittoihin, koska ”perhettä ei saa särkeä” ja ”lapsella on hyvä olla kaksi vanhempaa”. Mutta pahoinpitelijöiden luokse jäädään erityisesti, koska naiset pitävät sitä turvallisempana vaihtoehtona. He tietävät, että ero vain pahentaa uhkaa.

Riski, että jätetty puoliso kostaa, on todellinen. Siksi naisen pitää todennäköisesti paeta ja jättää taakseen paljon: koti, naapurusto, työpaikka ja lasten tuttu päiväkoti. Ja koska myös väkivaltaisilla miehillä on oikeus tavata lapsiaan, voi nainen ajatella, että lapsille on turvallisempaa, että hän on itse paikalla kun se tapahtuu.

Kun poliitikot Suomessa puhuvat perheväkivallasta, keskittyvät he usein puuttuviin ensi- ja turvakotipaikkoihin. Ne ovatkin tärkeitä, mutta hopealuoti ongelmaan ne eivät ole. Turvakoti on naisten ja lasten tallelokero. Se suojaa, mutta arkea pitää elää poikkeusoloissa: vierailut, yhteydenpito läheisiin ja sometus on säädeltyä, eikä lemmikkejä saa ottaa mukaan.

”Muissakaan rikoksissa vapauden riisto ei koske uhria”, huomauttaa Rachel Snyder.

Yhteiskunnan pitäisi puuttua väkivallan tekijöihin. Tutkimusten mukaan myös rutiininomainen väkivallasta kysyminen esimerkiksi päivystyksissä ja neuvoloissa on tehokasta.

Keinoja olisi syytä ottaa laajasti käyttöön. On nimittäin aika pysäyttävää tajuta, että suomalaisen naisen elämässä vaarallisin hetki ei enää ole synnyttäminen vaan se, kun hän alkaa puhua erosta puolisolle.

Riikka Suominen on helsinkiläinen toimittaja ja ilmastoaktivisti.

8 kommenttia