Tanssilattialla on tungos, kun musiikki Lähi-idästä ja Pohjois-Afrikasta soi – Yalla-kollektiivi piristää Helsingin öitä

Artikkelin kuunneltava versio on tehty tekoälyn avulla. Anna palautetta audiosta sähköpostilla apu360@a-lehdet.fi tai artikkelin lopussa olevalla lomakkeella.

Vuoden 2022 kesällä Nuura Naboulsi osallistui juhliin. Sisarukset Yasmin ja Wisam Abboud soittivat levyjä yhdessä ystävänsä Daniel Shayan kanssa. Lähi-idän musiikkia, sitä heiltä oli pyydetty. Kuunnellessaan, miten paikka täyttyi tutusta musiikista Naboulsi innostui ja lähestyi pian dj-kolmikkoa.

– Tungin siihen mun USB-tikun kanssa et voisinko soittaa pari biisiä, Naboulsi nauraa.

Tämä sopi ja lopulta nelikko soitti illan yhdessä. Samalla syntyi idea Yalla-nimisestä kollektiivista, dj-ryhmästä, joka soittaisi tyypillisen klubimusiikin lisäksi SWANA-musiikkia. Sanalla SWANA tarkoitetaan Lounais-Aasian ja Pohjois-Afrikan muodostamaa aluetta.

Kaikki kollektiivin jäsenet olivat soittaneet aiemminkin, Naboulsi enimmäkseen diskoa, hip hoppia ja housea. SWANA-musiikkia hän ei ollut juuri soittanut.

– Olin ehkä ollut sellaisten musanautiskelijoiden kanssa, joille se ei ollut yhtään tuttua musiikkia. En vaan kokenut silloin että voin niin vapaasti soittaa sitä.

Nykyään kollektiiviin kuuluvat alkuperäisten neljän lisäksi myös Saara Bouzoubaa ja Badr El Tokhy. Yasmin Abboud ei enää soita kokoonpanossa. Kollektiivi soittaa erilaisissa tapahtumissa, yksityistilaisuuksissa, klubeilla sekä Palestiina-aktivismiin liittyvissä tapahtumissa. Lisäksi joka kuukausi Yalla järjestää bileet Helsingin Kalliossa.

– Se on vähän kuin meidän toinen olohuone, Naboulsi kuvaa.

Kuukausittaiset bileet ravintola Tannerissa alkavat kello 23. Puoli tuntia yli yhdentoista tanssille raivattu alue ravintolasta alkaa olla täynnä. Samana päivänä on järjestetty Kallion kadut perinteisesti täyttänyt Kallio Block Party -festivaali, joten ihmiset ovat liikkeellä.

Tänään soittamassa ovat Shaya ja Bouzoubaa. Shaya aloittaa soittamalla habibi funkkia, SWANA-alueen diskofunkkia, niin kutsuttuja Hafla hittejä ja 2000-luvun arabipopin klassikkoja. Tanssilattialla on mukava, rento tunnelma, ihmiset ovat selvästi tulleet tanssimaan, eivät vain huojumaan tuopin kanssa lattialle.

Tannerissa työvuoroaan tekevä Isabel Hämäläinen kertoo, että on tehnyt Yallan juhlista saman huomion: ihmiset tulevat tanssimaan. Hämäläinen kokee tunnelman juhlissa olevan keskimääräisiä bileitä ystävällisempi. Silmiin pistää ainakin se, etteivät ihmiset vaikuta kovin päihtyneiltä. Tönimistä ja tuuppimista tapahtuu tanssilattialla keskivertoa vähemmän.

Samaa sanoo ulkona tuulettumassa oleva Aino Renko.

– Täällä tunnelma on kollektiivisempi, hän kuvaa.

Rengon seurassa oleva Adam Rajim taas kertoo olevansa iloinen siitä, että Helsingistä löytyy paikkoja joissa soitetaan arabimusiikkia.

Myös Sarah Ajlanille SWANA-kulttuurin näkyminen Helsingissä on tärkeää.

– Yalla on ollut siunaus, se edustaa SWANA-ihmisiä, hän sanoo.

Tanssilattia pysyy täynnä useamman tunnin peräkkäin. Erityisen hyvin tuntuu kolahtavan Arab Idolsin voittajan, gazalaisen Mohammed Assafin kappale Dammi Falastini.

Vaikka SWANAAN alueena ja kulttuuriperimänä liittyy paljon poliittista, Yallaa ei ole luotu poliittiseksi projektiksi.

– Se on luotu meille, sellaisella meiltä meille ajatuksella. Siinä on tosi paljon iloa ja merkitystä ilman että se olisi vastalause jollekin, Nuura Naboulsi sanoo.

SWANA sisältää tietenkin hyvin laajan alueen, monia kulttuuriperinteitä ja musiikillisia perinteitä. Myös yleisö on toiveiltaan ja taustoiltaan moninainen: osa on kuunnellut SWANA-musiikkia koko elämänsä, osa etsii yhteyttä johonkin tiettyyn musiikkikulttuuriin, osa ei ole koskaan kuullutkaan kyseistä musiikkia.

Yleisesti ottaen Naboulsi kokee, että osallistujat tietävät minne tulevat ja toivovat tiettyjä maita genren sisällä tai biisejä jotka sopivat illan teemaan. Eivät siis esimerkiksi Madonnaa ja Beyonceta, vaan ehkä Nancy Ajramia ja Amr Diabia. Dabkea, palestiinalaista kansantanssia, toivotaan usein.

Vaikka Yalla-kollektiivin kaltainen ryhmä on Suomessa vielä harvinainen, muualla Euroopassa ja Pohjois-Amerikassa ei niinkään. SWANA-klubit ja illat ovat viime vuosina yleistyneet etenkin isoissa kaupungeissa, Lontoossa, Pariisissa ja Berliinissä.

Taideyliopiston Sibelius-Akatemiaan tehty kandidaatintutkielma ”SWANA-soundeja Helsingin yössä” kuvaa Yallan kaltaisia klubeja paikkoina, joissa tapahtuu samanaikaisesti perinteiden ylläpitoa, esimerkiksi vanhojen arabiklassikkojen soittamista ja perinnetansseja, ja uuden kulttuuriperinteen luomista.

– Muistelua ja uuden luomista, Naboulsi tiivistää.

– Rakastan musiikkia ja sitä musiikkia, mitä me soitetaan ja sitä fiilistä siellä [juhlissa]. On aktiivinen teko ylläpitää yhteyttä kulttuuriin, juhlistaa sitä ja tarjota myös muille mahdollisuus siihen, hän sanoo.

Naboulsi kertoo, että libanonilainen kulttuuri on hänelle musiikillisesti läheisin. Identiteetiltään hän sanoo olevansa arabisuomalainen ja kertoo nauttivansa monenlaisesta kulttuurista Yalla-iltojen ulkopuolella.

Kysyttäessä SWANA-alueeseen, Pohjois-Afrikkaan ja Lähi-itään, liitetyistä negatiivisista stereotypioista Naboulsi sanoo:

– Jos uskaltautuu meidän bileisiin, siinä on sitten vastapainoa niille ennakkokäsityksille. Se on hyvä paikka tulla katsomaan miten ihmiset tanssii ja laulaa yhdessä ja miten siihen pääsee aika helposti mukaan jos vaan menee avoimin mielin.

– Itselle ne leimaavat stereotypiat on tosi kaukana meidän bileistä, Bouzoubaa lisää.

– Ne ei muistu mieleen kun on tanssimassa. Ehkä se on se pointti myös, että ne [stereotypiat] ei ole siellä, vaan tanssilattialla on tilaa vapautua ja mahdollisuus kokea yhteyttä ihmisiin ihmisinä, Naboulsi sanoo.

Klubikulttuuri Helsingissä ja laajemminkin on muuttunut 2010- ja 2020-lukujen aikana. Tähän ovat vaikuttaneet etenkin Me too, sekä muu antirasistinen ja feministinen liikehdintä.

Naboulsi ja Bouzoubaa kertovat, että nykyään useimmissa paikoissa joissa he soittavat on olemassa turvallisemman tilan periaatteet. Kollektiivi on laatinut myös omat sääntönsä, jotka postataan sosiaaliseen mediaan ennen iltaa.

Naboulsi ja Bouzoubaa uskovat klubikulttuurin muutoksen olevan yksi syy sille, miksi SWANA-klubit ovat yleistyneet Euroopassa.

– Klubikulttuuri uusiutuu koko ajan ja on raivattu tilaa uudenlaisille soundeille, Naboulsi sanoo.

Toisaalta ilmiöt leviävät ja kynnys madaltuu kun joku on kokeillut jotain ensin, Bouzoubaa lisää.

– Ja eihän me operoida irrallaan maailmanpolitiikasta, Naboulsi pohtii. Hän listaa viime vuosien laajoja kehityskulkuja ja merkittäviä tapahtumia, jotka ovat vaikuttaneet vähemmistökulttuurien kehitykseen: äärioikeiston ja rasismin nousu Euroopassa, Syyrian sota, Palestiinan tilanne, koronapandemia ja Black Lives Matter -liike.

– Politiikka herättää kyllä paljon tunteita, Bouzoubaa sanoo. Yksi tapa käsitellä näitä tunteita on musiikki: yhdessäolo, tanssiminen ja soittaminen.

– Niin, meillä ei ole sitä etuoikeutta, että voisimme kuvitella, ettei näitä kriisejä tapahdu, Naboulsi lisää.

– Mutta se ei tarkoita että meidän pitäisi vaipua johonkin ikuiseen epätoivoon. Mä koen ainakin että tää [Yalla-kollektiivi] on mulle henkilökohtainen ja yhteisöllinen projekti jossa voin…en niinkään vapautua siitä [tietoisuudesta], mutta käsittellä niitä sellaisella tavalla, jolla itse haluan ja me yhdessä käsitellään niitä.

– Se että ollaan jonkinlaisessa joukossa ja nää asiat on jaettuja niin sekin auttaa, Bouzoubaa lisää.

– Ja pakko sanoa, että se on vähän kulttuurinen juttu, Naboulsi sanoo ja jatkaa, että libanonilaiset ovat tunnettuja siitä, että vaikka hirveitä asioita tapahtuisi, he ovat pian yhdessä syömässä, juomassa, laulamassa ja tanssimassa.

– Et jotenki ihmiset iloitsee ja nauraa. Ei välttämättä siksi, että asiat olisi niin kovin hauskoja koko ajan, vaan siksi, että se on keino mennä eteenpäin.