Erikoisauton maineessa ollut Alfa Romeo päätti lähteä tavallisen autokansan markkinoille myyntilukujen toivossa – Näin syntyi Alfasud
”Moottorin tehokas käyttö edellyttää runsasta vaihteiden käyttöä,” kirjoitti Tuulilasi lokakuussa 1974.
Alfa Romeo on aina ollut hieman erikoisauton maineessa; poikkeuksellisia teknisiä ratkaisuja ja urheilullisuutta sekä yksilöllisyyttä. 1970-luvulle tultaessa Alfa päätti lähteä isompien myyntilukujen toivossa myös tavallisen autokansan markkinoille – syntyi etuvetoinen ja alle nelimetrinen Alfasud. Vuosimallin 1974 kaksiovisen ti-version nelitahtinen ja 1,2-litrainen bokser-moottori tarjosi vain 68 hevosvoiman tehot, mikä ei ollut edes tuon ajan mittapuulla erityisen paljon.
”Moottori hihnavetoisine yläpuolisine nokka-akseleineen on teknisesti kaunis, mutta kallis. Tavanomaiseen nykyratkaisuun – rivinelonen poikittain – sen ainoa etu lienee rakenteen mataluus. Suunnittelu on silti onnistunut hyvin. Moottorin käynti ja käyttöominaisuudet ovat miellyttävät, se on taloudellinen ja äänetön, joskaan veto pienillä kierroksilla ei ole kovin mahtavaa. Moottorin tehokas käyttö edellyttää runsasta vaihteiden käyttöä ja käyntinopeusmittarin seuraamista. Kaasun pohjaan painaminen liian alhaisella nopeudella aiheuttaa ainoastaan kolahtavan äänen kaasupolkimen pohjatessa.
Joka tapauksessa yksi asia Alfasudin suhteen on varma: autossa on poikkeuksellisen paljon ajateltu ajajaa. Tällöin kuljettamaan kuvitellaan nimenomaan laatutietoinen käyttäjä, sellainen joka osaa arvostaa runsasta varustetasoa (mm. hätävilkut, lämmitettävä takalasi, halogeenivalot, säädettävä ohjauspyörä jne.), osaa käyttää hyödykseen moottorin tehon ja vaatii ympäristöltäänkin jotain. Alfasud ti tarjoaa luokkaansa nähden erittäin hyvät ajo-ominaisuudet. Auto todella sopii sekä suorille että mutkaisille teille. Etupyörien negatiivinen pystykallistuma, täsmällinen ohjaus ja leveä raidenväli sekä asiallinen pyörien tuenta ovat juuri näitten ominaisuuksien takana. Leveät renkaat (165/70 SR 13) sitä vastoin ovat hieman kyseenalainen seikka. Pitokyky kuivalla asfaltilla on loistava, mutta tien pinta saattaa usein olla aivan muunlainen: soraa, märkä, savinen tai muuten huono.”
”Tomaatti” oli Suomessa harvinaisuus
Halvat automaattivaihteiset autot olivat yksi lokakuun 1974 Tuulilasin kansiaiheista. Neljän auton vertailussa muistutettiin, että vaikka Suomessa ”tomaatit” olivat vielä perin harvinaisia, Amerikassa jo yhdeksän kymmenestä autosta myytiin automaattivaihteisena.
Neljän vertailuauton (Ford Taunus 1600, Sunbeam 1600, Morris Marina 1.8, Daf 66 Marathon 1300) hinnat asettuivat välille 18.950–26.600 mk. Lehden arvion mukaan automaatin lisähinta yhdistettynä ennakkoluuloihin estivät tätä modernia tekniikkaa yleistymästä nopeammin.
Testaajien suosikiksi nousi vertailun kallein auto, hollantilainen DAF. Suosion syynä oli ”nerokas Variomatic-vaihteisto” sekä yleismiellyttävät ajo-ominaisuudet.
