Lääkäripulaan on jo ratkaisu: Englanti lääkäreiden työkieleksi – Miksi niin ei tehdä?
Englanniksi työskentelevien lääkäreiden palkkaaminen suurten kaupunkien terveysasemille ja sairaaloihin lyhentäisi jonotusaikoja ja nopeuttaisi hoitoon pääsemistä myös Lieksassa ja Suomussalmella, kun osa lääkäreistä siirtyisi paremmin palkatun työn perässä sinne, missä lääkäreistä on pulaa, kirjoittaa toimituspäällikkö Miikka Järvinen.
Suomen lääkäripula on niin vakava uhka potilasturvallisuudelle, että enää ei ole varaa jättää yhtään kiveä kääntämättä.
Vuoden 2024 alussa hoitoon pääsyn enimmäisaika lyhenee 14 vuorokaudesta seitsemään vuorokauteen. Tästä syystä Suomi tarvitsee heti vähintään 2 000 lääkäriä lisää, kirjoittaa Kunta- ja hyvinvointialuetyönantajien (KT) pääekonomisti Juho Ruskoaho blogissaan. Jotta pääsisimme Ruotsin tai Tanskan tasolle, lääkäreitä tarvittaisiin 4 000 lisää.
Ongelmaan listataan kirjoituksessa viisi ratkaisua, joista yksi on maahanmuutto. Ruskoahon mielestä on syytä pohtia, voitaisiinko lääkärien kielitaitovaatimuksista joustaa erikoisaloilla ja konsultoivassa roolissa työskentelevien lääkäreiden kohdalla.
Mitä jos vedetään mutkat suoraksi ja pannaan Suomi kuntoon kerralla? Poistetaan vaatimus lääkäreiden suomen tai ruotsin taidosta kokonaan, jos lääkärinoikeuksia hakevalla on riittävän hyvä englannin kielen taito – ja mahdollisesti vahva osaaminen jossain muussa Suomessa puhuttavassa kielessä, joista tärkeimpiin kuuluvat venäjä, viro, arabia, somali ja persia.
Tällaisessa radikaalissa uudistuksessa kotimaisten kielten osaamisesta tulisi yksi ammatillisen osaamisen osa-alue muiden rinnalle. Silmälääkäriltä vaaditaan tiettyä erikoisosaamista, ortopedilta toisenlaista. Närpiön terveyskeskuksessa päivystäjän on syytä osata ruotsia ja Kajaanissa suomea.
Englannin ottaminen suomen ja ruotsin rinnalle vastaanottokieleksi ei lisäisi eripalkkaisuutta ainakaan enempää kuin kroonisen lääkäripulan synnyttämä vuokralääkäreiden palkkiotaso.
Englanti voitaisiin ottaa kotimaisten kielten rinnalle vastaanottokieleksi suurten kaupunkien terveysasemilla ja isoimmissa sairaaloissa.
Kun osa kielitaitoisista asiakkaista pääsisi englanninkielisen lääkärin hoidettavaksi nykyistä nopeammin, suomen ja ruotsin kieltä taitavien lääkäreiden resursseja vapautuisi asiakkaille, joiden hoidon kannalta kotimaisen kielen käyttö on tärkeää.
Jos minä astun perunamaata kääntäessäni likaiseen naulaan, pystyn asioimaan tuon vamman hoitamiseksi englannin kielellä. Taannoin tulehtuneen olkapääni ultraäänikuvaus, diagnoosi, hoito-ohje ja lääkeresepti tulivat erikoislääkäriltä niin suoraviivaisesti, että suomen kielellä vaihtamiemme sanojen määrä oli laskettavissa kahden käden sormilla.
Myös suomeksi ja ruotsiksi terveydenhuoltoa tarvitseva asiakaskunta hyötyisi englannin kielen virallistamisesta. Nelinumeroinen määrä englanninkielisiä lääkäreitä isoissa kaupungeissa ja sairaaloissa lyhentäisi potilaiden jonotusaikoja myös Lieksassa ja Suomussalmella, kun osa lääkäreistä siirtyisi paremmin palkatun työn perässä sinne, missä lääkäreistä on pulaa.
Syrjäseutulisä näkyy lääkäreiden palkoissa jo nyt, eikä englannin ottaminen suomen ja ruotsin rinnalle vastaanottokieleksi lisäisi eripalkkaisuutta ainakaan enempää kuin kroonisen lääkäripulan synnyttämä vuokralääkäreiden palkkiotaso – päinvastoin, se olisi keino vähentää kohtuuttomimmin hinnoiteltujen palveluiden kysyntää.
Mikään kielimuuri tai puolikielisyys ei ole vakavampi uhka potilasturvallisuudelle kuin se, jos hoitoon ei pääse siksi, ettei lääkäriä yksinkertaisesti ole.
Vuokralääkäreiden palkkiot ovat luonnollinen seuraus huonosti hoidetusta terveydenhuollon resursoinnista, ja tämä tilanne ärsyttää myös osaa lääkäreistä.
Taloussanomat kertoi vuokrafirman tarjonneen 20 000 euron kuukausipalkkaa lääkärille, joka oli kieltäytynyt sillä perusteella, ettei hänellä ole pokkaa lähteä vieraalle paikkakunnalle tekemään työtä reippaasti vähemmän tienaavan ylilääkärin rinnalle.
Korkeissa keikkapalkkioissa ei ole periaatteessa mitään vikaa, jos pitää riittävänä periaatteena markkinatalouden pelisääntöä hinnan määräytymisestä kustannusten, kysynnän ja tarjonnan perusteella. Kun on vähemmän tarjontaa, kilpailussa voittaa se, joka maksaa eniten. Mutta kun tarjontaa lisätään, tilanne muuttuu suuntaan, josta hyötyvät sekä potilaat että veronmaksajat.
Halpatyövoimaa ei englanninkielisessä terveydenhuollossa työskentelevistä lääkäreistä tulla saamaan eikä pidäkään saada koskaan. Uskon, että englanninkielisellä pätevyydellä Suomessa työskentelevistä lääkäreistä merkittävä osa tulisi opettelemaan suomen, ruotsin tai molempien taidon muutamassa vuodessa sille tasolle, että mahdollisuudet omaan urakehitykseen paranevat.
Sääntelyn, valvonnan ja kehittämisen tarvetta tulee terveydenhuollossa olemaan aina riippumatta siitä, vapautetaanko Suomen työmarkkinat englantia työkielenään käyttäville lääkäreille vai ei.
Potilasturvallisuus ei englannin kielen virallistamisen myötä heikkene, jos Valvira ja terveydenhuollon johto hoitavat hommansa. Mikään kielimuuri tai puolikielisyys ei ole vakavampi uhka potilasturvallisuudelle kuin se, jos hoitoon ei pääse siksi, ettei lääkäriä yksinkertaisesti ole.
