Antti Kuusisto on arkeologi, joka tietää miten suomalainen peruna myydään Euroopan pöytiin

Himankalaisen perunatilan, Veljekset Kuusiston väki on arkiaamuna kahvitauolla työpaikallaan. Kova fyysinen työ vaatii väliin pientä huilausta.

Tilan isäntä ja perunafirman toimitusjohtaja Antti Kuusisto on pukeutunut pomonhommiin sopiviin rentoihin toimistovaatteisiin. Hän kuitenkin livahtaa edelleen mielellään yläkerran toimistosta pelipaikoille sinne missä perunoita lajitellaan ja pakataan.

– Tarvitsen yhdeksän syytä mennä yläkertaan toimistoon ja yhden tulla alakertaan, Kuusisto sanoo.

43-vuotiaan maanviljelijän päivät koostuvat Suomen ja ulkomaan matkoista, toimitusjohtajan työstä ja joskus myös perunannostosta.

Hän edustaa jo neljättä sukupolvea Pohjois-Pohjanmaalla Hillilän kylässä sijaitsevalla maatilalla. Kannuslaisen suvun esi-isä, Antin papan isä, perusti maatilan noin sata vuotta sitten. Vaikka Kuusisto asuu edelleen työpaikan naapurissa, toiminta on vähän toista kuin papan isän aikaan.

Yritykseen kuuluu perunatila toimistoineen, pakkaamoineen ja varastoineen. Omia tuotemerkkejä, perunalajikkeita on 14. Tilalla viljellään ruokaperunaa lähes 200 hehtaarilla.

Himangalla pakataan vuodessa lähes kymmenen miljoonaa kiloa valmiita tuotteita eli kaupan hyllyiltä löytyviä perunapusseja. Liikevaihto lähestyy viittä miljoonaa.

Yrityksen omistaa neljä serkusta, Sami, Ville, Timo-Jaakko ja Antti Kuusisto. Yrityksen osakkaista Sami vastaa lähimarkkinasta, Kokkolan seudun myynnistä, logistiikasta ja Ville puolestaan vastaa pakkaamon toiminnasta. Neljäs serkku on kirurgina Oulussa.

– Pitäähän jokaisessa yrityksessä yksi lääkäri olla, naurahtaa toimitusjohtaja.

Perunat liikkuvat ripeästi varastosta eteenpäin.

Perunat kulkevat läpi monipolvisen lajittelu- ja valintaketjun.

Myös ihmisen silmää tarvitaan. Olena Pohrebniak huolehtii osaltaan laadunvalvonnasta Veljekset Kuusiston perunayrityksessä.

Ruokaperunan valinta tapahtuu yksinkertaisimmillaan näin: Perunalajiketta on voitava viljellä Suomessa, siitä on saatava hyvä sato ja perunan on maistuttava. Paras palaute kuluttajalta on tietysti se, että peruna on hyvää.

– Esimerkiksi pikkuperunasta on tullut palautetta, että se on helppokäyttöinen ja maukas. Meidän lapsetkin tykkäävät, kun pesee pikkuperunat, laittaa pellille uuniin ja paistaa rapeaksi. Itse olen muusi-ihminen, mutta täytyy myöntää, että kun pikkuperunat paahtaa hyvin ja laittaa jonkin tsatsikin viereen, niin hyvää on.

Kuusiston perheessä käytetään paljon perunaa, mutta syödään pastaakin, sillä aiemmin on asuttu Italiassakin.

– Perunaruokia teen meillä minä aika paljon. Kiinnostaa tietysti, miten lajike toimii ja miltä se maistuu.

Ulkomailla ravintoloissa syödessäänkin Antti Kuusisto kyselee tarjoilijalta perunalajikkeen nimeä ja valmistustapaa.

Antti Kuusisto opiskeli alun perin antiikin historiaa ja arkeologiaa sekä myöhemmin hallintotieteitä ja johtamista.

Ennen maatilan ja yrityksen haltuunottoa hän valmistui filosofian maisteriksi Oulun yliopistosta, teki kaivauksia Italiassa ja asui Suomen Akatemiassa työskennellessään Suomen Rooman-instituutissa Villa Lantessa.

– 19-vuotiaana tuntui, että haluaa jotakin muuta, kun on tehnyt ikänsä maatilalla töitä. Nykyään ymmärtää, että täältäkin voi mennä ja päästä mihin vain. Täältä voi yhtä hyvin tehdä kansainvälistä kauppaa päivittäin kuin mistä tahansa.

Veljekset Kuusisto Oy:ssä tehtiin sukupolvenvaihdos vuonna 2017 ja osakeyhtiö siitä tehtiin vuonna 2020. Sukupolvenvaihdoksen aikaan Antti Kuusiston perhe muutti takaisin Himangalle.

Se oli iso muutos Buffalossa, Roomassa ja Tampereella asumisen jälkeen. Isovanhempien läheisyys ja perheyritys vetivät puoleensa.

Antti Kuusiston vanhemmat asuvat naapurissa, lähellä pojan perhettä. Lapset ovat 5-, 8- ja 12-vuotiaat. Vaimo Anna Karsikas-Kuusisto on opettajana naapurikaupungissa Kannuksessa. Kuusiston vanhemmat ovat edelleen töissä perheyrityksessä.

– Perheyrityksessä on tietty vastuu siitä, että sen haluaa jättää paremmassa kunnossa eteenpäin ja toivoo, että joku innostuu jatkamaan. Onko jatkaja joku omista lapsista vai serkkujen lapsi, sitähän ei voi tietää. On oltava oma halu ja innostus.

Iltapäivällä taksi tuo perheen keskimmäisen lapsen koulusta ja välipala syödään Veljekset Kuusiston tiloissa, isän hellässä huomassa.

– Poika mielellään kyselee, mitä ollaan tehty ja mitä yrityksessä tapahtuu.

Antti Kuusisto arvostaa perheyrityksen pitkäjänteistä otetta: Tulosta ei heti ulosmitata.

– Osa työntekijöistä on kuin perhejäseniä. Täällä pitkäkin ura on mahdollinen ja työntekijöitä arvostetaan. Kun tulee paljon tilauksia ja pitää venyä, kaikki on olleet mukana tekemässä.

Yrityksen pisimmät työurat ovat kestäneet yli neljäkymmentä vuotta. Perunatilalla pakkaustoiminnassa on töissä 10 henkeä, sesongin aikana eli istutuksessa ja nostossa työntekijämäärä tuplaantuu hetkellisesti ja vähän ylittyykin.

Perheyrityksen hyvä puoli on se, että lähimmät työkaverit tuntevat toisensa hyvin. Vuodet pois Himangalta ja perheyrityksestä toivat Kuusistolle perspektiiviä.

– Sitä katsoi vähän kauempaa, mitä voisi kehittää ja tehdä toisin.

Toimitusjohtaja Antti Kuusisto kertoo tarvitsevansa vain yhden syyn mennäkseen perunayrityksensä varastoon ja tuotantotiloihin.

Koneet eivät hoida koko prosessia.

Veljekset Kuusiston tiloissa liikkuu vuodessa miljoonia kiloja perunoita puisissa säilytyslaatikoissaan.

Peruna nostetaan syksyllä varastoihin. Perunat säilytetään 14 000 puulaatikossa, joissa on raot, joten ilma pääsee kiertämään. Peruna säilytetään sopivassa lämpötilassa yrityksen varastossa ja kahdessa vuokravarastossa.

Perunat kaadetaan lajike kerrallaan pesulinjaan. Ennen pesua erotellaan ylisuuri ja pienikokoinen peruna laatikoihin. Tämän jälkeen peruna etenee pesuriin ja kiillotuskoneelle. Näiden jälkeen optinen lajittelija lajittelee perunat millin välein siiloihin.

Käsivalinnassa huolehditaan lopullisesta laatutarkastuksesta. Seuraavaksi pakkauskone pussittaa perunat juuri niihin pussukoihin, joissa kuluttaja ne kaupasta ostaa.

Perunaa välitetään asiakkaille S-ryhmän kautta. Sieltä peruna menee tukkuun ja jaetaan valtakunnallisesti. Sitä lähtee päivittäin myös suoraan kauppoihin Kokkolan ja Pietarsaaren seudulle.

Työ vie Antti Kuusistoa Suomessa ja ulkomailla. Matkoja on ollut koronan jälkeen paljon, tänä syksynä Tanskassa, Hollannissa ja Englannissa.

Kuusiston intohimo onkin perunan vienti. Hän vertaa Suomen elintarvikevientiä Tanskaan, jonka vienti on 7–8 miljardia euroa. Suomen ruokavienti on 2,2 miljardia euroa ja tuonti 5,1 miljardia.

– Kun ajatellaan että kansantalous niin sanotusti köyhtyy ruuan vuoksi kolme miljardia euroa, se vaikuttaa jo talouden tasapainoon.

Kuusisto toimii myös 90-luvulla perustetun Luonnosta Finland Oy:n toimitusjohtajana. Kyseessä on ruokaperunatuottajien yhteisyritys, jossa on lähdetty hakemaan kansainvälisyyttä. Yrityksen tytäryhtiöt sijaitsevat Hollannissa ja Englannissa, Suomen konttori Tyrnävällä lähellä Oulua.

Miten kahden yrityksen toimitusjohtajuus sujuu?

– Monesti olen hoitanut vientiyrityksen asiat normityön aikana, vaihtanut kamppeet ja mennyt sitten tekemään tilan töitä. Viikonloput ja illat on vapaata aikaa toisenlaiselle työskentelylle.

Serkusten maatilayritys Veljekset Kuusisto omistaa neljänneksen perunatuottajien yhteisyrityksestä, joka hankkii perunaa eri puolilta Suomea.

Sitä kautta myös himankalainen peruna leviää muualle maailmaan. Yhteisyrityksellä on vakiintuneet kauppakumppanimaat Keski-Euroopassa.

Luonnosta Finland Oy:n liikevaihto oli viime vuonna 13 miljoonaa. Mukana on 17 tuottajaa, mutta yritys on kaikille avoin, jos haluaa viedä perunaa ja kaupan ehdot vientiin täyttyvät.

Antti Kuusisto käy juttelemassa Olena Pohrebniakin ja muiden työntekijöiden kanssa. Perheyrityksessä työntekijät ovat voimavara.

Yritystoiminta onnistuu Himangalla siinä kuin missä tahansa Suomessa tai Euroopassa, arvelee toimitusjohtaja.

Maistuuko peruna edelleen suomalaisille? Tuottaja sanoo kyllä.

Perunat ostetaan nykyään pienemmässä pussissa kuin ennen. Suuntaus on sama sekä Suomessa että muualla Euroopassa. Kerralla kaupasta hankitaan yleensä vain yhden aterian elintarvikkeet, eli perunoita riittää kilon pussi.

Antti Kuusiston mukaan suomalaiset ostavat edelleen muita eurooppalaisia enemmän multaista perunaa, ja sellaista irtoperunaa, joka valitaan itse.

– Se on myös sukupolvikysymys. Mitä nuorempia kuluttajat ovat, sitä enemmän ostetaan valmiiksi pestyjä ja pakattuja. Myös ympäristöarvoilla on merkitystä. Meilläkin käytetään vain uusiutuvaa sähköä, käytössä maalämpö ja aurinkopaneelit käytössä, laatikot ovat kierrätettäviä.

Kuusiston vapaa-aikaan kuuluvat lukeminen ja liikunta. Tärkeää on myös Mannerheimin Lastensuojeluliiton toiminta. Vaimo on yhdistyksen johtokunnassa Himangalla.

– Yritetään tukea lähiyhteisöä vaikkapa järjestämällä tapahtumia. Lapselle voi olla iso juttu, että pääsee istumaan traktoriin, ja itselle se on hyvin pieni vaiva. Tuemme myös paikallisia urheilijoita kuten hiihtäjälupaus Juuso Mattilaa.

Yhteisöön mukaan kannustaa se, millainen oma lapsuus oli 1980-luvulla.

– Pappakin oli veteraani ja asui naapurissa. Aina sai mehua ja pullaa, koko yhteisö on vieraanvarainen ja toisensa tunteva. Haluan jatkaa sitä.

Kuusistojen perhe hiihtää ja käy uimassa kaksi kertaa viikossa naapurikaupungin Kannuksen uimahallissa.

– Kannuksen Kitin Vaparin hiihtomaastot on hyvät ja niitä hyödynnetään. Kesällä maastopyöräillään. Tänä vuonna oltiin perheen kanssa matkoilla Yhdysvalloissa.

Lukeminen on yksi harrastus, joka Kuusistoa kiinnostaa ja vie ajatukset pois päivittäisestä työstä. Kirjalistalta löytyy nyt Alexander Hamiltonin elämäkerta.

Mitä yhteistä Antti Kuusiston elämän erilaisilla vaiheilla on? Kaikkia leimaa halu kansainvälisyyteen.

– Yhteisyrityksessä ja vientikaupassa olen halunnut viedä ulkomaisia tytäryhtiöitä eteenpäin. Voidaan olla kansainvälisiä eikä tarvitse kääntyä sisään päin. Täytyy myös sanoa, kun on pieniä lapsia ja elämän rytmi ja tahti maaseudulla on hyvin erilainen kuin maailmalla, pulssi tasaantuu ja siitä kontrastista nauttii. Toki välillä kaipaa metropolia ja sen mahdollisuuksia. Kun tulee takaisin, on hyvä olla.