Ystävät jäävät, kun arki kuormittaa – näin pidät ihmissuhteet elossa, vaikka väsyttää ja elämä on kiireistä
Yksinäisyys on polttoainetta masennukselle ja monelle muulle mielenterveyden ongelmalle. Yksinäisyyttä tutkinut Niina Junttila neuvoo, miten sosiaalinen elämä onnistuu kiireiden keskelläkin.
Mukavatkin menot tuntuvat enemmän taakalta kuin hauskanpidolta. Sosiaalinen piiri hiipuu, kun tapaamisten sijaan jää mieluummin kotiin. Miksi teemme näin, Turun yliopiston kasvatuspsykologian professori Niina Junttila?
– Se voi tuntua siinä hetkessä helpommalta, vaikka yleensä tulee kuitenkin paljon parempi olo, kun on nähnyt ystäviä tai ollut ihmisten joukossa.
Pienimmän vaivan tie on petollisen helppo. Kun some tarjoaa välitöntä tyydytystä, ponnisteluja vaativa ihmisten näkeminen tai vaikka puhelu jää aiempaa helpommin. Some kuitenkin tyydyttää vain sosiaalisuuden pintatarpeen, ja syvin sosiaalinen tarve jää täyttymättä.
Harva lopulta viihtyy täysin yksin. Sosiaalinen elämä vaikuttaa hyvinvointiin, terveyteen, palautumiseen ja yhteiskunnalliseen turvallisuuteen. Lue Junttilan vinkit sosiaalisen elämän ylläpitoon arjen kiireissä.
Löydä oma tapasi
• Nuorena monella on vilkas sosiaalinen elämä. Sitten kun on asuntovelkaa ja perhe, ystävyyksien hoitaminen ei ehkä ole enää prioriteetti. Hyvässäkin parisuhteessa oleva tarvitsee kuitenkin myös muita ystäviä.
• Jos ihmisillä on samanlainen elämäntilanne, asia ehkä ymmärretään puolin ja toisin. Toisesta voi kuitenkin tuntua loukkaavalta, että hänet ikään kuin hylätään ja ajatellaan, että jatketaan tauon jälkeen siitä mihin jäätiin. Tunne ulkopuolisuudesta ja tarpeettomuudesta aktivoi aivoissa samanlaista kipua kuin fyysinen kolhu.
• Ystävyyden ylläpitoon on eri tapoja, ja kannattaa miettiä, mikä kävisi itselle. Jollekin sopii jutteleminen ystävän kanssa kerran viikossa tai kuussa, tai se voi olla kävelylenkki, lyhyt kahvihetki tai puhelu. Vain somen välityksellä tai ilman non-verbaalista vuorovaikutusta tapahtuva kommunikointi voi jäädä pintapuoliseksi ja johtaa väärinkäsityksiin.
• Etenkin jos on suht samassa elämäntilanteessa olevia ystäviä tai ystäväperheitä, voi sopia, että viikonloppuisin toinen porukka tekee vuorollaan ruokaa ja toinen pääsee syömään. Muista ihmisistä ei silti kannata tehdä oletuksia: sinkkua voi hyvin kiinnostaa tavata lapsiperheitä tai toisin päin.
• Ei myöskään pidä loukkaantua, jos toinen välillä kieltäytyy. Se ei välttämättä liity lainkaan kysyjään. Kannattaa muistaa vastavuoroisuus. Jos aina toinen kysyy ja toinen usein torjuu, kysyminen voi pian loppua.
• Joskus oman ajan ottaminen voi olla järkevää palautumista. Sen tunnistaa siitä, että se antaa lepoa ja rauhaa. Sitä ei pidä sekoittaa vetäytymiseen, jonka jälkeen voi tuntua vaikealta palata sosiaalisiin suhteisiin.
Asiantuntijana kasvatuspsykologian professori Niina Junttila
Kommentit