Näin luet Tuulilasia – tehomittaus

Löytyykö sitä potkua? Mittaamme jokaisen Kestotestiautomme voimat dynamometrillä. Tässä faktat tehograafin takana.

30 000 kilometrin Kestotesti on yksi Tuulilasin vanhimmista juttusarjoista: tässä numerossa julkaistun VW Golfin loppuraportin (s. 42) myötä mukana on ollut jo 286 autoa. Ensimmäinen Kestotesti julkaistiin Tuulilasiin sittemmin sulautuneessa Moottoriviestissä vuonna 1965.

Jo yli 40 vuoden ajan olemme myös selvittäneet, pitääkö Kestotestiautojen ilmoitetut tehot ja vääntömomentit paikkansa. Tämän selvittämiseksi viemme kunkin auton ajoneuvodynamometrin rullien päälle tehomittauksia varten.

Mittaus tehdään kesärenkain ja ilmastointi sekä luistonesto poiskytkettynä. Auto kiinnitetään liinoilla ja tukipyörillä paikalleen, ja keulan eteen siirretään tehokas puhallin, etteivät moottorin lämmöt nouse liiaksi.

Mittaus suoritetaan sellaisella vaihteella, joka on mahdollisimman lähellä välitystä 1:1, eli nykyautoilla useimmiten nelosella tai viitosella. Kaasu polkaistaan pohjaan, ja kun moottorin kierrokset ovat nousseet suurimpaan arvoonsa, painetaan kytkin pohjaan ja päästetään kaasu pois. Tässä vaiheessa dynamometri mittaa tehon, joka tarvitaan voimansiirron pyörittämiseen. Kun nopeus on laskenut nollaan, laite laskee kiihdytysvaiheessa mitatun vetopyörätehon ja hidastusvaiheessa selvitettyjen voimansiirron kitkojen perusteella moottoritehon ja myös vääntömomentin.

Graafissa esitetyt arvot ovat siis laskennallisia. Valmistaja mittaa mottooritehon irrallisesta moottorista koepenkissä, ja yleensä teho ja vääntö mitataan pistemittauksena useilla eri käyntinopeuksilla. Mittaustapojen erosta johtuen teho- ja vääntökäyrien huippuarvot esiintyvät usein eri kierroksilla tehtaan käyrissä ja dynamometrillä mitatuissa käyrissä. 

Lue myös:

Seuraa Tuulilasin tallin ja automaailman tapahtumia Facebookissa.