Apu

Myrskyt ja sään ääri-ilmiöt ovat voimistuneet – Suurin yhteinen tekijä on ilman ja meriveden lämpeneminen

Myrskyt ja sään ääri-ilmiöt ovat voimistuneet – Suurin yhteinen tekijä on ilman ja meriveden lämpeneminen
Vuosi 2020 oli maailmalla ennätyksellisen myrskyinen. Suomessakin on puhaltanut. Voimistuvien sääilmiöiden taustalla on ilman ja meriveden lämpeneminen. Toisaalta myrskyt kuuluvat luonnon kiertoon, ja ne muokkaavat maisemaa erilaisille eliöille sopivaksi.
Julkaistu: 6.2.2021
Ylen meteorologi Kerttu Kotakorpi, omien sanojensa mukaan sääfriikki, on erityisen kiinnostunut voimakkaista ja suurta tuhoa aiheuttavista sääilmiöistä. Hän kirjoitti blogissaan marraskuussa, että vuosi 2020 on ollut maailmalla erityisen myrskyisä.
– Hurrikaanikausi on rikkonut ennätyksiä tänä vuonna, Kotakorpi kertoo.
Trooppisia hirmumyrskyjä on ollut Atlantilla ennätyksellinen määrä. Ne ovat voimistuneet nopeasti, ja voimakkaita myrskyjä on esiintynyt myöhempään kuin aiemmin.
Kallahdenniemen luonnonsuojelu­alu­eella Helsingissä myrskytuulet nostavat aika ajoin vedenpintaa ja ylläpitävät monipuolista elinympäristöä, jossa tulvaniittyjen lajit viihtyvät.
Kotakorven mukaan suurin yhteinen tekijä voimistuvissa poikkeuksellisissa sääilmiöissä on ilman ja meriveden lämpeneminen. Lisäksi lämpenevän meriveden pinta nousee, mikä pahentaa entisestään myrskytulvia trooppisilla merialueilla myrskyjen yhteydessä.
Suomen sijainti kapean Itämeren perukoilla suojelee maata hirmumyrskyiltä, mutta joskus sekään ei auta. Kahden ilmastovyöhykkeen – lauhan ja kostean Atlantin ilmaston sekä kuivan Siperian ilmaston – välillä syntyy etenkin syksyllä ja talvella koviakin myrskyjä.
Tuulen suunta vaikuttaa paljon siihen, miten raivokkaaksi aallokko muodostuu. Vuoden 2011 tapaninpäivän myrskyssä jopa metrien korkuiset aallot piiskasivat rantakallioita Helsingin Vuosaaressa saaden kallionreunalla seisoskelleen kuvaajan kastumaan läpikotaisin.

Ailan päivä nostatti komeat aallot

Ailan nimipäivänä 17.9. seurasin tiiviisti sääennusteita ja lähdin tapani mukaan myrskyjahtiin Helsingin Vuosaareen, melko lähelle työpaikkaani. Sieltä avautuvat upeat näkymät avomerelle. Ennusteiden mukaan tuulten piti olla voimakkaimmillaan iltapäivällä.
Paikalle päästyäni tunsin oloni petetyksi: yläilmoissa kyllä puhisi ja puhkui, mutta merenpinta oli lähes tyyni. Rantakallioihin iskevät komeat mainingit ja dramaattiset vaahtopäät jäivät haaveiksi, vaikka uutiskuvissa sellaisia näkyi syntyvän etenkin Vaasan seudulla.
Syynä oli se, että tuuli kävi pohjoisesta, jolloin Suomen etelärannikolla näytti siltä, kuin mitään myrskyä ei olisi ollutkaan. Sen sijaan Pohjanmaalla tuuli pääsi nostattamaan aaltoja suoraan pohjoisesta luoden uutiskuvaajille dramaattisia näkymiä.
Tapani-myrsky jouluna 2011 jätti monet etelärannikon asukkaat sähköttä ja mottiin.
Opetus oli se, että kovimmatkin sää­ilmiöt ovat yleensä varsin paikallisia. Samoin esimerkiksi revontulista saamme vähän väliä lukea mediasta, mutta harvoin satumme itse paikkaan, jossa niitä olisi mahdollista havaita, ellemme ole Lapissa asuvia yökukkujia.
Mielenkiintoisimmat ilmakehän ilmiöt tuntuvat aina esiintyvän jossakin muualla kuin siellä, missä itse satumme seisoskelemaan.
Ihmisen oma kokemusmaailma on hyvin paikallinen. Siksi meistä saattaa joskus tuntua, että sääennusteet eivät pidä paikkaansa: myrskyn pahin silmäke – niin sanottu supersolu, josta pelifirma Supercell on saanut nimensä – saattaa ohittaa meidät vaikkapa parinkymmenen kilometrin päästä. On ihan tuurissa, osuuko se juuri siihen pisteeseen, jossa itse sattuu sillä hetkellä olemaan.
Taulakääpä ja muut vanhojen metsien lajit hyötyvät siitä, että myrskyt kaatavat puita ja niiden latvuksia.

Janika ja Tapani eivät unohdu

Todellisuudessa sääennusteet ovat nykyisin erittäin tarkkoja ja oikeaan osuvia muun muassa supertietokoneiden sekä lukuisten mittausasemien ansiosta. Myös satelliitit, lentokoneet ja laivat keräävät jatkuvasti säätietoja, joita hyödynnetään ennusteissa.
Syyskuun 2020 Aila-myrskykin näytti komealta, jos sattui olemaan oikeassa kohdassa. Lisäksi se jätti kymmeniä tuhansia kotitalouksia sähköttömiksi.
Kuluvan vuosituhannen puhureista Aila on silti vasta kolmosena, kun sitä verrataan vuonna 2001 iskeneeseen Janika-myrskyyn ja kymmenen vuotta myöhemmin vuonna 2011 riehuneeseen tapaninpäivän myrskyyn. Jälkimmäinen on edelleen komein ja kuvauksellisin myrsky, jota olen päässyt kameran kanssa todistamaan.
Artikkelin kirjoittaja Juho Rahkonen jäi Tapani-myrskyä kuvatessaan mottiin Helsingin Vuosaaressa Skatanniemel­­­­le, kun puoli metriä paksu kuusi kaatui tielle.
Tapani-myrskyn tuhoja Skatanniemellä.
Tapani-myrsky oli Ilmatieteen laitoksen mukaan harvinaisen hurja. Sellaisia esiintyy vain muutaman kerran vuosikymmenessä.
Myrskyn virallinen määritelmä – tuulen keskinopeus 10 minuutin aikana vähintään 21 metriä sekunnissa – täyttyi kaikkialla Suomen merialueilla.
Vielä paremman kuvan ”Tapsan” riehakkuudesta antaa se, että Espoossa mitattiin maa-alueilla hetkelliseksi tuulennopeudeksi 31,5 metriä sekunnissa eli reilut 113 kilometriä tunnissa. Hirmumyrskyn rajana pidetään tuulennopeutta 32 metriä sekunnissa, jonka tosin täytyy kestää 10 minuuttia.
Kuin ihmeen kaupalla Tapani-myrskyssä ei kuollut ketään, vaikka tiet olivat poikki ja sähköt katkesivat sadoiltatuhansilta ihmisiltä. Itse jäin myrskykuvausteni aikana mottiin Vuosaaren Skatanniemel­­­­le, kun puoli metriä paksu kuusi kaatui tielle.
Kaatuneet puut kuhisevat uutta elämää.

Myrskyt kuuluvat luonnonkiertoon

Suomen säitä säätelee sijaintimme kahden ilmastovyöhykkeen välillä.
Oma lukunsa ovat pyörremyrskyt. Suomessa niitä kutsutaan trombeiksi, mutta muualla maailmassa pyörremyrsky on esiintymisalueen mukaan hurrikaani, tornado tai taifuuni.
Tuulet syntyvät ilmanpaineiden eroista, ja meille tulevat suuret myrskyt kehittyvät yleensä pohjoisella Atlantilla niin sanotun Islannin matalapaineen alueella. Ne voidaan ennustaa varsin hyvin jo päiviä ennen kuin ne iskevät Suomeen.
Myrskyt lisäävät eliöstön monimuotoisuutta.
Myrskyt kuuluvat luonnonkiertoon. Esimerkiksi myrskyn kaatamista ja katkaisemista puista jää lahoavaa puuainesta, jossa monet käävät ja hyönteiset asustavat.
Myrskyt myös nostattavat tulvia, joilla on suuri merkitys alavien rantojen luonnolle. Esimerkiksi Helsingin Vuosaaressa Kallahdenniemen luonnonsuojelualueella on tulvaniitty.
Sen kasvillisuus ja muu eliöstö ei olisi yhtä monipuolinen ja erikoinen, elleivät kovat tuulet ajoittain nostattaisi vedenpintaa ja saisi aluetta tulvimaan.
Kommentoi »