Myrskybongari Ari-Juhani Punkka pelkäsi ennen ukkosta – Nyt hän ajaa myrskyn perässä jopa 700 kilometriä

Kesä 2010 muistetaan monista voimakkaista rajuilmoistaan. Lähes koko Suomi meni mullin ja mallin, kun Asta, Veera ja Lahja myllersivät vuorollaan. Viimeisenä tuli elokuun alkupuolella Sylvi, joka lähestyi Suomenlahden yli kohti Helsinkiä.

Sään ääri-ilmiöistä kiinnostuneelle Ari-Juhani Punkalle se tumman säärintaman lähestyminen mereltä on osuva esimerkki kuvaamaan, miten hurjalta ja vaikuttavalta myrsky voi näyttää.

– Porukka juoksi Hietsussakin karkuun. Taivas voi näyttää siltä, että se laittaa ihmisen juoksemaan. Se on indikaattori siitä, että nyt on aika säväyttävä audiovisuaalinen luonnonnäytelmä, Punkka miettii.

Punkka kasvoi Etelä-Pohjanmaalla, keskellä Suomen aktiivisinta salamaseutua, ja muistaa itsekin nuorena pelänneensä ukkosta. Varsinkin jos sellainen osui yöaikaan. Voimakkaista sääilmiöistä kehkeytyi kaikesta huolimatta Ilmatieteen laitoksella työskentelevälle ylimeteorologi Punkalle, 48, sekä työ että harrastus.

– Ehkä niissä [kokemuksissa] on ollut jotain säväyttävää. On jäänyt kiinnostamaan, että mitä tämä on, hän sanoo.

Harrastuksessaan eli myrskybongarina hän on kiinnostunut myrskyistä juuri audiovisuaalisena kokemuksena, silmin ja korvin havainnoitavien asioiden väkevänä yhdistelmänä, jollainen se Helsinkiin iskenyt Sylvikin oli. Helsingin pelastuslaitos antoi silloin ihmisille jopa harvinaisen varoituksen pysyttäytyä sisätiloissa.

– Se voi näyttää, että se pilvimuodostelma ikään kuin syö kaupungin, Punkka kuvailee 15 vuoden takaista näkyä.

Yllä oleva kuva on otettu 19. elokuuta, vuonna 2022. Kuvassa erittäin rajusti salamoinut ukkoskuuroalue rantautuu Selkämereltä Kristiinankaupunkiin. Salamat välkkyivät Punkan mukaan sekunnin parin välein, ja kumina mereltä oli tauotonta.

Kuva on otettu yöllä kello 3.30. Ukkoset ovat säväyttävimmillään juuri yön pimeydessä. Siksi Punkka myös ajoittaa usein lomansa elokuun puolelle, jolloin ukkosia vielä esiintyy, mutta illat ovat jo pimeämpiä. Lomat ovat otollista aikaa myrskyharrastukselle.

Ympäröivä luonto tarjoaa Punkan mukaan kehyksen myrskyelämykselle. Se, miten erilaiselta pelto eri kesän kohtina tuoksuu, tai miten luonto tarjoaa öisin myös erilaisia ääniä kuin päivällä.

– Varsinainen päänäytös tulee säästä, Punkka avaa.

– Voi olla täysin säkkipimeää, ja täysin hiljaistakin, ja sitten yhtäkkiä on valoisaa pienen aikaa, kun salama iskee. Ja aivan valtava pauhu. Se on audiovisuaalinen elämys kertaa kymmenen.

Myrskyn oikea-aikainen bongaaminen vaatii paljon taustatyötä, ja alla on todennäköisesti useiden päivien valmistelua. Kun potentiaalinen rajuilmapäivä, ja pahimmillaan tai parhaimmillaan jopa joku harvinainen ja erityislaatuinen säätilanne tuloillaan, seuraa Punkka tarkkaan viiden päivän sääennustuksia.

– Siitähän se alkaa tietynlainen jännitysnäytelmä, sellainen juoni punoutua, Punkka sanoo.

Todennäköisestä myrskyreissua edeltävänä päivänä hän olisi todennäköisesti jo pakannut repun ja ladannut läppärin ja kameroiden akut. H-hetken lähestyessä sääkarttojen ja -datan seuraaminen tiivistyy. Yksityiskohtien taso lisääntyy.

Keski-Uudellamaalla asuva Punkka pyrkii rakentamaan reissunsa niin, että ajamista myräkän luo tulisi vain 100–200 kilometriä, mutta parhaimmillaan hän on kulkenut yhden päivän aikana jopa 700 kilometriä.

Ammattiosaamisensa, koulutuksensa ja yli 20 vuoden myrskybongarikokemuksensa myötä Punkka osaa jo entistä paremmin arvioida, vaikuttaako joku myräkkä siltä, että sen vuoksi kannattaisi matkustaa ja etsiä kuvauspaikkaa – tai että minne kannattaa tarkalleen matkata.

Kehittynyt teknologiakin mahdollistaa entistä tarkemman ennakkoseurannan. Myös tien päällä.

– Nythän se on mennyt siihen, että voi olla kaikenlaisia laitteita puhelimesta kannettavaan tietokoneeseen mukana, ja data tulee autoon, missä ikinä onkaan.

Silloin tällöin tulee silti hukkareissuja.

– Tänä kesänä olen tehnyt kolme reissua ja kaikilla oli nähtävää. Kaksi oli erityisen hyvin onnistuneita ja yksi oli sellainen, että oli mielenkiintoista tarkkailla, mutta se ei ollut kauhean säväyttävä, Punkka sanoo.

– Tätä nykyä se ehkä on, että jos teet viisi reissua, niin niistä neljästä voi sanoa, että onnistui ainakin kohtalaisesti tai hyvin.

Tähtihetkeä edeltää usein pitkä odottaminen. Ja itse myrskytilanne, se aikaikkuna, jolloin pysäyttäviä valokuvia saa otettua, on sitten usein nopeasti ohi.

– Joskus mielenkiintoinen aika on 15 minuuttia, joskus tunti. Joskus jos on spesiaalimpi tilanne, niin voi olla useampi tunti.

Ari-Juhani Punkka aloitti uransa Ilmatieteen laitoksella sääpäivystyksessä. Hän päätyi vetämään 15–20 meteorologin ryhmää, joka vastaa säävaroituksista.

Tätä nykyä hän työskentelee valmiuspäällikkönä. Tehtävänä on Ilmatieteen laitoksen valmiussuunnittelu ja -harjoittelu. Silloin tällöin hän tekee omasta toivomuksestaan edelleen vuoroja myös sääpäivystyksessä.

Työ on tehnyt Punkasta paremman myrskyharrastajan – ja samalla harrastus tarjoaa työhön mielenkiintoisia lisäkulmia.

– Aina pystyy keskusteluihin tuomaan uuden näkökulman, kun sanoo, että olin näkemässä jotain kyseistä säätapahtumaa. Tai pystyn muistamaan, miltä se näytti säätutkalla tai satelliittikuvassa, Punkka sanoo.

– Kun puhutaan kutsumusammateista, niin jotain sellaista samaa olen ajatellut, että tässä on.

Punkka on myös mukana ylläpitämässä Myrskyvaroitus-sivustoa ja samalla nimellä kulkevaa videoblogia.

Myrskyharrastajat ja Ilmatieteen laitoksen ammattilaiset eivät elä muutenkaan täysin irrallaan toisistaan, sillä sääharrastajien havaintoja pystytään käyttämään avuksi suomalaisessa säähän liittyvässä työssä. Myrskybongareilla kun voi olla arvokasta ensikäden tietoa tai valokuvia rajuilmoista ja niiden aiheuttamista tuhoista.

Suomalaisten myrskybongarien määrää on Punkan mukaan vaikea määrittää. Myrskybongarit-nimisessä Facebook-ryhmässä on jopa 14 000 jäsentä.

– Aktiivisia harrastajia on joitakin satoja, Punkka arvioi.

Heistä noin 50–100 otettiin taannoin jopa mukaan raesateisiin liittyvään projektiin, kun Ilmatieteen laitos oli ottamassa uusia säätutkamenetelmiä käyttöön.

– Useamman kesän keräsimme myrskybongareilta havaintoja rakeista. Havaintojen perusteella pyrittiin havainnoimaan, miten hyvä menetelmä se on paikantamaan raesateita. Tämä oli tosi mielenkiintoinen yhteistyö, että annettiin bongareille säädataa, Punkka avaa.

– Sellaista projektia ei ole päällä tällä hetkellä, mutta tosi mielenkiinnolla tuolla sääpäivityksessä otamme vastaan kaikkia havaintoja, mitä tulee.

Sarja kertoo ikimuistoisista Suomeen iskeneistä kesämyrskyistä.