Profiili ja asetukset
Tili
Hallinnoi tiliä
Kirjaudu ulos
Pesukone vajaateholla

Munuaisten vajaatoiminnan taustalla on usein yleinen kansansairaus – Näihin riskitekijöihin kannattaa kiinnittää huomiota

Jos munuaisten toiminta heikkenee merkittävästi, edessä on dialyysihoito tai elinsiirto. Kotidialyysi antaa potilaalle enemmän vapautta kuin sairaalahoito. Siirretty munuainen voi toimia vuosikymmeniä.

Munuaiset ovat kuin pikkuruisia pesukoneita. Ne poistavat elimistöstä ylimääräisen nesteen virtsana ja sen mukana kuona- ja lääkeaineita sekä suolaa. Munuaisilla on myös muita tärkeitä tehtäviä: ne säätelevät suola- ja happo-emästasapainoa, erittävät verenpaineen säätelyyn osallistuvia hormoneita ja punasolukasvutekijää sekä tuottavat aktiivista D-vitamiinia.

– Meillä on kaksi munuaista, jotka sijaitsevat selkärangan molemmin puolin alimpien kylkiluiden tasolla. Niiden verenkierrosta huolehtivat munuaisvaltimot. Veri kulkee lopulta munuaiskeräsiin, joissa virtsan suodattaminen tapahtuu, kertoo nefrologian erikoislääkäri Aino Soro-Paavonen Helsingin ja Uudenmaan sairaanhoitopiirin nefrologian klinikalta.

Niin kauan kuin munuaiset toimivat moitteetta, niiden merkitystä hyvinvoinnille ei tule juuri ajatelleeksi. Munuaisten toiminta voi kuitenkin heikentyä monista syistä, mikä voi johtaa niiden vajaatoimintaan. Vajaatoiminnassa virtsaa ei erity riittävästi eivätkä kuona-aineet pääse poistumaan virtsan mukana elimistöstä. Tästä seuraa erilaisia ikäviä oireita.

– Iän myötä munuaisten toiminta heikkenee kaikilla jonkin verran, mutta valtaosa pärjää omilla munuaisilla loppuelämän. Pelkästään ikääntyminen on harvemmin munuaistaudin syy.

Munuaisten toiminnan heikkenemistä vauhdittavat etenkin pitkään koholla ollut verenpaine, valtimonkovettumatauti ja diabetes. Munuaistautia esiintyy diabetesta tai verenpainetautia sairastavilla 2–3 kertaa todennäköisemmin kuin muilla. Tätä selittää se, että munuaisten ja erityisesti munuaiskerästen verenkierto kärsii korkean verensokerin ja verenpaineen aiheuttamasta kuormasta.

– Myös tupakointi, runsas ylipaino ja pitkään jatkunut runsas tulehduskipulääkkeiden käyttö ovat haitaksi munuaisille, Soro-Paavonen varoittaa.

Joskus vajaatoiminta voi johtua autoimmuunisairauksista, jotka vaikuttavat ensisijaisesti munuaisiin ja aiheuttavat munuaiskerästen tulehduksen. Lisäksi eräät perinnölliset sairaudet voivat johtaa krooniseen munuaisten vajaatoimintaan. Niistä tavallisin on rakkulamunuaistauti.

– Yleensä munuaisten vajaatoiminta liittyy diabetekseen ja verenpainetautiin. Silloin puhutaan näiden sairauksien komplikaatioista eli liitännäissairauksista. Perintötekijöillä on merkitystä myös diabetekseen liittyvän munuaistaudin kehittymisessä, mutta näitä geenejä ei ole vielä tunnistettu, Aino Soro-Paavonen kertoo.

Tavallisin kroonisen munuaisten vajaatoiminnan oire on verenpaineen nousu ja ylimääräisen nesteen kertyminen elimistöön eli turvotus.

Munuaisten vajaatoiminta voi olla myös äkillinen, jolloin puhutaan akuutista munuaisvauriosta. Taustalla saattaa olla esimerkiksi elimistön myrkytystila, äkillinen vaikea infektio tai vaikea sydämen vajaatoiminta. Akuutti vajaatoiminta on kuitenkin paljon harvinaisempi kuin krooninen vajaatoiminta. FINRISKI-tutkimuksen mukaan kroonista munuaistautia sairastaa 2–4 prosenttia aikuisista.

– Tavallisin kroonisen munuaisten vajaatoiminnan oire on verenpaineen nousu ja ylimääräisen nesteen kertyminen elimistöön eli turvotus. Kun vajaatoiminta etenee pidemmälle, se aiheuttaa suolatasapainon häiriön ja verenkierron ureapitoisuuden nousun, joka ilmenee väsymyksenä ja voimattomuutena. Myös veren fosforipitoisuus saattaa nousta ja aiheuttaa ihon kutinaa.

Lievää munuaisten vajaatoimintaa ei yleensä huomaa, etenkään jos sairaus kehittyy hitaasti. Tämä on varsin tavallista, mikä tekee kroonisesta vajaatoiminnasta salakavalan sairauden.

– Usein vajaatoiminta todetaan yllättäen, kun tutkitaan jostain muusta sairaudesta johtuvia oireita. Vasta silloin saatetaan oivaltaa, että esimerkiksi jalkojen turvotus johtuukin munuaisten toiminnan heikkenemisestä.

Munuaisten vajaatoiminta todetaan yleensä veri- ja virtsakokeilla. Verestä mitataan veren kreatiniinipitoisuus. Kreatiniini on lihasten aineenvaihdunnan lopputuote, ja munuaistoiminnan heikentyessä sen määrä veressä nousee. Miehillä normaali kreatiniiniarvo on yleensä noin 60–100 µmol/l eli mikromoolia litrassa ja naisilla 50–90 µmol/l. Näiden arvojen ylitys voi viitata munuaisten vajaatoimintaan.

Kreatiniinitason perusteella voidaan laskea munuaisten laskennallinen suodatusnopeus eli GFR-arvo. Se ottaa huomioon myös potilaan iän sekä sukupuolen ja kuvaa siksi paremmin munuaisten toimintaa. Lisäksi on tärkeää tutkia, onko virtsanäytteessä punasoluja tai valkuaista. Ne viittaavat munuaisongelmiin.

– Vajaatoiminnan hoito riippuu sen vakavuusasteesta. Perustana ovat aina munuaisille terveelliset elintapamuutokset. Tärkein asia on ruoasta tulevan suolan rajoittaminen, sillä runsas suolan käyttö kerää elimistöön nestettä ja nostaa verenpainetta, Aino Soro-Paavonen sanoo.

Aikuisen suositeltu päiväannos suolaa on viisi grammaa eli vajaa teelusikallinen. Se ylittyy usein huomaamatta, sillä suurin osa suolasta saadaan piilosuolana leivästä, leikkeleistä ja juustoista. Myös einekset ja valmisruoat voivat sisältää paljon suolaa. Siksi ainakin toisinaan kannattaisi tutkia ruokien tuoteselosteita.

– Ruokavalion ja muun elintapahoidon tavoite on myös normaalipainoon pyrkiminen. Liikunta tukee painonhallintaa, ja pienikin liikunnan lisääminen auttaa munuaisia voimaan paremmin.

Vajaatoimintaa hoidetaan myös hoitamalla sen taustalla olevat perussairaudet hyvään tasapainoon. Usein tähän tarvitaan lääkkeitä, mutta lievässä munuaisten vajaatoiminnassa pelkät elintapamuutokset saattavat riittää korjaamaan mahdollisesti koholla olevan verenpaineen.

Mikäli munuaisten toiminta heikkenee merkittävästi, tarvitaan dialyysia eli keinomunuaishoitoa. Osalle näin käy ajan myötä elintapa- ja lääkehoidosta huolimatta. Suomessa dialyysihoitoa saa noin 1 800 henkilöä. Uusista dialyysipotilaista jo puolet on yli 65-vuotiaita.

– Dialyysihoidon aloittaminen on ajankohtaista, kun GFR-arvo laskee alle tason 10 millilitraa minuutissa. Normaalisti lukema on yli 60, Aino Soro-Paavonen sanoo.

Dialyysi korvaa osittain munuaisen omaa toimintaa. Hoitomuotoja on kaksi: veriteitse tehtävä hemodialyysi ja vatsakalvodialyysi.

Kotidialyysin voi ajoittaa yöhön, eikä hoitomatkoihin kulu aikaa. Tällöin voi elää vapaammin omaa elämäänsä.

Hemodialyysillä tarkoitetaan veren puhdistamista kuona-aineista ja ylimääräisestä nesteestä dialyysikoneen suodattimen avulla. Hoidon aikana veri ohjataan dialyysikoneeseen ja puhdistettuna takaisin verenkiertoon. Hemodialyysi tehdään yleensä kolme kertaa viikossa sairaalassa tai hoitoyksikössä, mutta sen voi tehdä myös itsenäisesti kotona oman päivärytmin mukaan. Silloin hoito on helpompi sovittaa esimerkiksi työssäkäyntiin.

Vatsakalvodialyysi tehdään aina kotona. Sitä varten vatsaonteloon asetetaan pienessä leikkauksessa katetri, jonka kautta dialyysineste valutetaan sisään ja ulos.

– Kotidialyysin voi ajoittaa yöhön, eikä hoitomatkoihin kulu aikaa. Tällöin voi elää vapaammin omaa elämäänsä.

Enemmistö käy kuitenkin hemodialyysissä hoitoyksikössä, vaikka siihen voi kulua jopa 20 tuntia viikossa. Kotidialyysin aloittamista saattaa jarruttaa pelko, ettei osaa tehdä sitä oikein. Pelko osoittautuu monesti turhaksi.

– Haluamme kannustaa potilaita omatoimisuuteen. Kotidialyysissa itsehallinnan tunne säilyy paremmin. Sairaus ei hallitse elämää samalla lailla kuin potilaan käydessä monta kertaa viikossa hoitoyksikössä. Koulutuksen ja tukea dialyysin tekoon saa sairaalasta.

Vaihtoehtona dialyysille voi olla munuaissiirto. Siinä vajaasti toimivat munuaiset korvataan terveellä lahjoittajalta saadulla munuaisella.

– Munuaissiirtoa tarjotaan kaikille potilaille, joilla muut sairaudet eivät estä siirtoleikkausta ja hyljinnänestolääkkeiden käyttöä. Kun munuaisten vajaatoiminta etenee, pyrkimyksenä on, että siirtoon oltaisiin valmiina jo ennen dialyysivaihetta, Aino Soro-Paavonen sanoo.

Suurin osa munuaissiirteistä saadaan kuolleilta luovuttajilta. Keskimäärin munuaissiirtoon pääsyä joutuu odottamaan 1,5–2 vuotta. Siirtoja tehdään Suomessa vuosittain noin 250.

– Vuonna 2022 tehtiin 42 siirtoa eläviltä luovuttajilta. Useimmiten luovuttajat olivat potilaan lähisukulaisia. Samana vuonna munuaissiirtoon pääsi 29 potilasta jo ennen dialyysivaihetta.

Munuaissiirrot onnistuvat Suomessa erittäin hyvin. Toimivan siirtomunuaisen turvin elää tällä hetkellä yli 3 000 suomalaista. Osalla siirretty munuainen on toiminut jo 40 vuotta.

– Siirtoa edeltänyt terveydentila määrittelee potilaan toimintakyvyn ja voinnin myös siirron jälkeen. Valtaosa pystyy jatkamaan työntekoa ja elämään muutenkin normaalia arkea.

Ihan kaikille munuaissiirto ei kuitenkaan ole mahdollinen. Esimerkiksi hankala verisuonisairaus on sille este.

– Yläikärajaa siirrolle ei ole määritetty, mutta hyvin iäkäs ihminen ei välttämättä siedä hyljinnäestolääkkeitä, Aino Soro-Paavonen sanoo.

Asiantuntija: nefrologian erikoislääkäri, dosentti Aino Soro-Paavonen, HUS Vatsakeskus.

Kuka voi luovuttaa munuaisen?

  • Munuaissiirtoja tehdään edelleen liian vähän suhteessa uutta munuaista tarvitsevien määrään. Tämän vuoksi munuaissiirtojonossa olevien potilaiden määrä kasvaa. Eläviltä luovuttajilta saatavat munuaiset voisivat osaltaan helpottaa ongelmaa, ja siksi luovuttajia haluttaisiin lisää. Munuaisen voi luovuttaa puolisolleen, sukulaiselleen, ystävälleen tai jopa tuntemattomalle saajalle.
  • Elävältä luovuttajalta tehtyyn munuaissiirtoon liittyy useita etuja. Elävän luovuttajan antama munuainen toimii todennäköisesti pidempään kuin kuolleelta luovuttajalta saatu elin. Siirto voidaan myös tehdä ennalta sovittuna ajankohtana, jolloin munuaisen vastaanottajan vointi on vakaa. Siirrettä odottava ei välttämättä tarvitse lainkaan dialyysihoitoa, tai se jää lyhyeksi.
  • Munuaisen luovuttajaksi soveltuu hyväkuntoinen aikuinen. Kattavilla tutkimuksilla varmistetaan, ettei luovuttaminen aiheuta luovuttajan omalle terveydelle merkittävää riskiä. Luovuttajan terveydentilaa seurataan hänen loppuelämänsä.
  • Kun toinen munuainen poistetaan, munuaistoiminta laskee hetkellisesti 50 prosenttia. Ajan kuluessa jäljelle jääneen munuaisen toiminta tehostuu, mutta yleensä munuaistoiminta jää 65 prosenttiin alkuperäisestä. Lievästi heikentynyt toiminta ei kuitenkaan aiheuta mitään oireita.
  • Esteitä luovutukselle ovat tietyt perussairaudet, kuten diabetes tai sydän- ja verisuonitauti, tai aiemmin sairastettu syöpä.

Lähde ja lisätietoa: terveyskyla.fi/munuaistalo

Seuraa Apu360:n WhatsApp-kanavaa

Koska jokaisella tarinalla on merkitystä.

Kommentit
Ei kommentteja vielä
Katso myös nämä
Uusimmat
Tilaa uutiskirje tästä

Tulossa vain kiinnostavia, hauskoja ja tärkeitä viestejä.

terve
KäyttöehdotTietosuojaselosteEvästekäytännöt