Monotansseissa virtasi ennen viina ja firman kortti vinkui – Nyt päättäväinen pikkuporukka pyörittää tansseja tappiolla
Legendaariset Saariselän monotanssit olivat loppua, kun tanssitilat lähtivät alta. Sinnikkäät tanssiaktivistit saivat tanssit telttaan ja hiihtäjät parketille. Vielä 1990-luvulla monotanssit olivat eliitinkin hurjaa huvittelua. Nyt tanssivat etupäässä iäkkäämmät hiihtäjät ja järjestäjät haluavat jatkaa perinnettä, eivätkä tavoittele voittoja.
Bändi pitää tauon, ja pienelle lavalle nousee leveästi hymyilevä mies.
– Toivon, että viihdytte täällä hyvin ja juopottelette kunnolla, että voimme panna tanssit pystyyn syksyllä taas uudelleen, Jari Kaukonen sanoo.
Yli satapäistä yleisöä naurattaa. Kaukonen saa raikuvat aplodit.
On Kaukosen, 69-vuotiaan turkulainen rakennusinsinöörin, ja muutaman muun sitkeän puuhaajan ansiota, että Saariselän legendaariset Laanilan monotanssit pyörähdellään myös tänä keväänä.
Lähellä oli, että perinne olisi jo katkennut, kun tansseilta lähti alta niiden perinteinen pitopaikka. Saariselän keskustan lähellä sijaitsevan Savotta-kahvilan pihalle on kuitenkin saatu pystytettyä tilapäinen ravintolatila.
Ulkona paistaa maaliskuun lopun lempeästi lämmittävä aurinko, pakkasta on muutama aste. Kello on noin puoli kolme iltapäivällä. Tanssipaikka on melkein täynnä.
Reilua tuntia aiemmin käynnistyneiden monotanssien idea on yksinkertainen: tanssitaan livemusiikin tahdissa pari tuntia hiihtovaatteissa ja monot jalassa, otetaan ehkä parit oluet, minttukaakaot tai kuumat mehut ja sitten jatketaan matkaa hiihtäen – tai taksilla.
Tanssijat ovat pääasiassa eläkeikäisiä suomalaisia, mutta joukossa pyörähtää muutama nuorempikin pariskunta ja kourallinen ulkomaisia turisteja. Kaikilla ei ole monot jalassa, vaan osa väestä on tullut paikalle vain tanssimaan.
Lavalla Pieni suuri bändi soittaa vuoroin suomalaisia humppa- ja iskelmäklassikoita, uudempia tanssikappaleita Jenni Vartiaisesta Erika Vikmaniin ja setin loppupuolella yhden slovarinkin.
Monotansseissa elää vielä pala suomalaisen Lapin-matkailun villeimpien vuosien historiaa.
1990-luvulla sadat tanssivat ja viina virtasi
Monotanssit on Saariselän tunnetuin viihdetapahtuma. Se on järjestetty vuodesta 1984 lähtien hotelli Laanihovissa, joka sijaitsee muutaman kilometrin päässä Saariselän keskustasta.
Idea tansseista syntyi jo vuonna 1982, jolloin Laanihovin portieeri laittoi jukeboxista musiikkia soimaan ja eräs hotellin vakituinen asiakas ryhtyi tanssittamaan ladulta saapuneita naisia.
Vuodesta 1984 lähtien musiikista on vastannut bändi, joista pisimpään soitti Zorbas-yhtye. Laanilan lauteilta suuremman yleisön tietoisuuteen on ponnistanut esimerkiksi Yölintu, jonka tuolloin teini-ikäiset jäsenet vielä harjoittelivat keikkahommia. Myös esimerkiksi Souvarit ovat soittaneet monotansseissa.
Tanssien kulta-aikaa oli 1990-luku. Vaikka vuosikymmenen alkupuolella Suomi kärvisteli laman kourissa, monotanssien asiakasmäärät olivat huipussaan. Parhaimmillaan lattialla pyörähteli yli 700 tanssijaa ja tanssit jatkuivat myös iltaisin.
Tanssisalin ikkunat olivat huurussa, salissa haisi hiki ja tuoksahti parfyymi. Kurkkuihin kaadettiin ajan suosituimpia alkoholijuomia: rommia, jaloviinaa ja hot shotteja.
Laanihovin aurinkoinen terassi pursui väkeä ja tanssista huumaantuneiden hiihtäjien letkajenkka saattoi ulottua lähimetsään asti. Asiakkaat pukeutuivat teema-asuihin: pyjamaan, merirosvoiksi, lemmenlaiva-asuihin tai jouluteeman mukaisesti.
Naiset tälläytyivät tansseja varten ja lähtivät hajuveden tuoksuisina hiihtämään kohti Laanilaa, ja reitti sai lempinimen “parfyymilatu”. Samalta ladulta haarautuu Calvados-kujaksi nimetty reitti, jonka varrella olivat aikansa isoimmat firmojen edustusmökit.
Aikanaan monotanssit oli paitsi kansan paikka myös suosittu näyttäytymispaikka, jossa viihtyivät poliitikot Harri Holkerista Sauli Niinistöön.
Tansseilla oli maine ihmisten satunnaisena kohtaamispaikkana ja Saariselästä alettiin puhua Sääriselkänä. Tarinoiden mukaan tansseissa oli metsurimeininki: päivällä rungot merkattiin ja illalla kaadettiin.
Alusta asti monotansseissa eri hommissa työskennellyt ravintoala-alan ammattilainen Jussi Riepula, 64, muistelee, että firmojen edustusbudjetit olivat 1990-luvulla tapissaan eikä juomatilauksissa säästelty.
Parhaimmillaan Riepulalla oli 53 yrityksen luottokorttia takanaan lasimukeissa. Asiakkaan piti vain muistaa lasin numero ja salasana. Juomia tilattiin yhden sijaan kymmenittäin kerrallaan. Laskut olivat valtavia.
Saariselällä asuva oululaislähtöinen Riepula on virallisesti jo eläkkeellä, mutta tekee edelleen pitkiä työpäiviä monotanssien eteen.
Hän hymyilee vanhoja aikoja muistellessaan. Ammatti-ihmisenä hän jättää kuitenkin vuosikymmenien mittaan sattuneita muistellessaan tarkemmat yksityiskohdat kertomatta.
– Tämä on lomakeskus, joten totta kai täällä sattuu ja tapahtuu kaikenlaista, kuten missä tahansa muuallakin.
Eliitin rälläyksestä kansan tansseiksi
Nyt olisi hyvin vaikea kuvitella nuoremman polven bilejulkkiksia tai vaikkapa pääministeri Sanna Marinia hiihtelemään kohti monotansseja parfyymiladulla.
Maailma on loksahtanut toiseen asentoon 1990-luvulta. Saariselkä on nyt ennen kaikkea murtomaahiihtopaikka. Paremmista laskettelurinteistään tunnetut Levi, Ylläs, Pyhä ja Ruka ovat enemmän nuorten ja laskettelijoiden suosiossa. Näistä varsinkin Levi on tunnettu kovana bilepaikkana.
Saariselällä meno on kaikin puolin rauhallisempaa. Ladut Iltaisin Saariselän keskustan baarit Panimo ja Teerenpesä houkuttelevat hiihtoväkeä laulamaan karaokea ja kuuntelemaan trubaduurin esityksiä, mutta Leviltä tuttuja nuorisobileitä ja yökerhojonoja täällä ei näy.
Varakkaita, jopa rikkaitakin turisteja Saariselälläkin käy, monesti ulkomaalaisia. Mutta he liikkuvat alueella usein mustilla tilatakseilla, joskus helikopterillakin. Karaokeen he tuskin eksyvät saati monotansseihin.
Jos monotanssit olivat joskus aiemmin railakasta biletystä, nyt käynnissä ovat kansan tanssit. Ja aika rauhalliset sellaiset, takavuosiin verrattuna.
Hiihtokaverin kanssa parketilla
Monotansseissa asiakkaiden keski-ikä on noin 60–70 vuotta. Nuoremmat asiakkaat ovat tyypillisesti ulkomaisia turisteja, joita Saariselällä käy yleensä vuodenvaihteen molemmin puolin. Kevät on Saariselällä suomalaiseläkeläisten suosikkiaika.
Vaikka ensimmäisen päivän myynnin perusteella kansa innostui tanssimisen ohella myös vähän “juopottelemaankin”, humalaisia tanssijoita ei näe.
Tanssilattialla pyörähtää loimaalainen Martti Heikkilä, 81. Hän on käynyt monotansseissa vuodesta 1983 lähtien. Hän on liikkeellä Saariselällä helsinkiläisen hiihtokaverinsa Leena Saharisen, 77, kanssa. Sahariselle Saariselkä tuli tutuksi 90-luvulla.
– Monotanssit kuuluu ehdottomasti Laanilaan. Täällä on aina ollut hauskaa. On hyvä, että nyt on tämä uusi paikka, Heikkilä sanoo.
– Ihmiset ovat täällä niin iloisia ja ystävällisiä. Me etelän ihmiset hymyilemme täällä, ja kaikilla on hyvä fiilis. Täällä on erilaista kuin vaikka kuin Tunturihotellin tansseissa, Saharinen sanoo.
Ulkomaisia turisteja monotansseissa on aina käynyt harvakseltaan. Ensimmäistä kertaa Lapissa vierailevat saksalaiset Jenna, 48 ja Markus Finkbeiner, 49. kertovat, että tapahtumasta oli vaikea löytää tietoa muuten kuin suomen kielellä.
– Hauskempaa kuin Alppien after ski -juhlissa. Täällä on paljon rennompaa ja ihmiset juovat vähemmän, Markus sanoo.
– Täällä olemme nuoria, after skissä olemme yleensä vanhemmasta päästä, Jenna täydentää.
Tanssit olivat jo loppua
Kevään monotanssit olivat taistelun takana. Vuosina 2020 ja 2021 tanssit esti korona, tänä talvena lähti perinteinen tanssipaikka.
Tammikuussa Saariselän suurin majoitusyritys Tunturihotelli kieltäytyi yllättäen vuokraamasta tilojaan Monotanssit Oy:lle. Tähän kevääseen saakka tanssit on järjestetty Tunturihotellin omistamassa Laanihovissa.
Tunturihotelli kertoi monotanssiporukalle, ettei halua vuokrata tiloja, koska on aikeissa myydä kiinteistön.
– Sanoimme heille, että voimme lähteä tiloista vaikka päivän varoitusajalla, jos kiinteistö menisi kaupaksi. Olisimme olleet sopeutuvaisia, mutta heidän vastauksensa oli ehdoton ei, Jari Kaukonen sanoo.
Kaukonen on viime vuonna perustetun Monotanssit Oy:n hallituksen puheenjohtaja ja koko monotanssisavotan keskeinen puuhamies. Yhtiössä on hänen lisäkseen 11 henkilöosakasta sekä yhdistysosakas Laanilan ystävät ry nimellisellä osuudella.
Tunturihotellin omistama huonokuntoinen kiinteistö on ollut myynnissä jo pitkään, mutta sille ei ole löytynyt ostajaa. Rakennus kärsii pahoista putki- ja viemäriongelmista. Kiinteistö ei ole toiminut vuosikausiin hotellina, mutta vielä viime syksynä Kaukonen ja kumppanit järjestivät siellä monotanssit.
Apu pyysi asiaan kommenttia Tunturihotellin toimitusjohtajalta Maarit Aholta, mutta hän ei halunnut kommentoida sopimusasioita julkisesti.
Tunturihotellin omistaa rovaniemeläinen monialayhtiö Sava-Group. Sen liikevaihto oli vuonna 2021 noin 5,5 miljoonaa euroa.
Lopulta, yli 20 kokouksella, valtavalla määrällä kontakteja, hyvällä tahdolla ja loputtomalla talkootyöllä Kaukonen sai yhtiökumppaneidensa kanssa ylipäätään järjestettyä tanssit.
Tilapäisrakennus pystytettiin Savotta-kahvilan pihalle vain muutama päivä ennen tanssien alkamista. Se oli aiemmin kasassa Inarissa ranskalaisenglantilaisen Constellation-televisiosarjan yli 200 henkisen kuvausryhmän ruokailutilana.
Savotta-kahvilan omistaja Kaisa Särkelä otti monotanssit mielellään naapurikseen. Monotanssit tuo Särkelälle asiakkaita ja vastaavasti monotanssijat pääsevät syömään Särkelän kahvilaan.
– Täällä pitää tehdä yhteistyötä. Emme me muuten pärjää, Särkelä sanoo.
Jari Kaukonen haluaa pitää monotanssiperinteet elossa, itsensä kiireisenä ja siinä sivussa tuoda elämää Saariselälle.
Monotanssiyhtiön osakkaat ovat sopineet, että tapahtuma pidetään elossa, vaikka se tuottaisi tappiota.
Tappiot ovat todennäköisiä, koska pelkästään tilapäisrakennuksen vuokra- ja asennuskulut ovat niin suuret, ettei niitä pysty kattamaan kolmen viikon juomamyynnillä. Päälle tulevat henkilöstökulut.
– Meidän tuloksemme jää miinusmerkkiseksi. Toivomme tietenkin, etteivät tappiot olisi kovin isoja. Totesimme kuitenkin jo aluksi, että jos kaikki tähän laitetut henkilökohtaiset rahat menevät, niiden perään ei sitten itketä, Kaukonen sanoo.
Lämmitys reistailee, tunnelma ei
– Saisiko lisää lämmitystä, kiitos. Kitara ei pysy vireessä, pyytää Pieni suuri bändin solisti ja rumpali Petri Nurmela. Kitaristi Juha Ketola virittelee kitaransa muutaman kerran setin aikana.
Tilapäisrakennuksen lämpötila heittelee iltapäivän aikana, koska lämmityslaite menee välillä pois päältä. Kaukonen käy iltapäivän aikana hakemassa toisen lämmityslaitteen. Vaikka teltta välillä viilenee, tunnelma pysyy lämpimänä.
Tanssien asiakkaat ovat Jari Kaukosen kaltaisia perinteille uskollisia suomalaisia, jotka tulevat vuodesta ja vuosikymmenestä toiseen Saariselälle suunnilleen samoilla viikoilla, yleensä keväällä.
Ulla-Maija Leppälä, 68 ja Jukka Leikkanen, 76 nousevat pöydästä tanssin pyörteisiin. He ovat Lapin kaveruksia, “näkötuttuja”, kuten he tuttavuutensa laatua kuvailevat.
– Monotanssit on parasta täällä. On aina ollut. Kaikki kokoontuvat tänne ja niin näkee, että keitä on paikalla ja voi sopia tapaamisia illaksi, Leppälä sanoo.
– Kun on ensin tehnyt hiihtolenkin ja sitten tänne voi poiketa vähän humpalle. Täällä on hyvää sosiaalista yhdessäoloa, Leikkanen jatkaa.
