Ei ole ketään, kukaan ei huomaa. Suomalaiset kokevat yksinäisyyttä eniten aikuisuuden alku- ja loppupuolella. Yksinäisyys voi iskeä yllättäen, kun muuttaa vieraalle paikkakunnalle tai jää leskeksi. Mistä ja miten uusia ystäviä voisi saada?

Psykologi ja kouluttajapsykoterapeutti Hanne-Leona Luomajoki kehottaa tutkimaan omia vahvuuksiaan sekä ystävyyden solmimisen esteitä.

– Uusiin ihmisiin tutustuminen edellyttää, että mieli on vastaanottavainen. Vieraiden kanssa juttusille päätyvät herkemmin ne, jotka ovat sinut itsensä kanssa ja suhtautuvat avoimesti muihin.

Jos ei ole riittävän tyytyväinen itseensä, ei välttämättä pysty lähestymään muita ihmisiä. Ääni pään sisällä toitottaa, että tuskin tuota kiinnostaa, mitä sanon. Tällainen ajattelu heijastuu olemukseen.

– Tällöin ihmisen kehonkieli ei ole sillä tavalla avoimen kutsuvaa, että häntä olisi luontevaa lähestyä ja tehdä tuttavuutta.

Sarjakuvataiteilija Lissu Lehtimaja on kuvannut ihmisen minuutta palloksi, jossa on päällä luukku. Luomajoen mukaan pelokas tai kyyninen ihminen saattaa pitää luukkua kiinni ja seurustella lähinnä oman sisäisen maailmansa kanssa. Kuva itsestä ei avarru ja rikastu.

– Jos luukkua raottaa välillä ja ottaa mukaan myönteisiä mielikuvia, näkemys itsestä muuttuu pikkuhiljaa.

Elämässä kohtaa torjutuksi tulemista ja ulkopuolelle jäämistä. Varastoimme näitä kokemuksia emotionaaliseen muistiimme. Vaikka esimerkiksi koulukiusaaminen ei enää vaivaisi, jokin tilanne saattaa laukaista ahdistavan muiston ja saada ihmisen suojautumaan. Hän alkaa lukea nykyhetkeä kiusatun linssien läpi.

– Trauma sumentaa linssit hetkeksi, eivätkä havainnot ole enää tässä ja nyt -todellisuudesta. Ihmisestä voi tulla vähemmän vastaanottavainen tai jopa torjuva. Yhteys muihin voi katketa, Luomajoki sanoo.

Ihminen voi toimia näin huomaamattaan. Mieli voi tulkita, että muut torjuvat minut, vaikka torjuukin heidät itse. Jos seurustelu muiden kanssa tökkii, olisi hyvä tutkia, onko jokin vaikea kokemus jäänyt käsittelemättä. Tarvittaessa on syytä hakea apua.

– On jo todella pitkällä, jos ymmärtää, mikä saa linssit sumenemaan. Kun sitten tajuaa, missä pulma piilee, on myös valmiimpi ottamaan avun vastaan.

Hyvä ystävä voi lopulta löytyä mistä tahansa. Yksi onnistuu bongaamaan hauskan kaverin jumppatunnilta, toinen tutustuu vieruskaveriin paikallisbussissa tai kielikurssilla. Myös temperamentti vaikuttaa siihen, kuinka herkästi heittäydymme kohtaamisiin muiden kanssa.

– Ulospäin suuntautuneelle ekstrovertille vieraiden ihmisten lähestyminen saattaa olla hyvinkin luontevaa, mutta introvertimpi ei välttämättä koe juttelemista ventovieraiden kanssa luontevaksi, Luomajoki sanoo.

Jos kaipaa seuraa, siitä kannattaa kertoa maailmalle. Jos ensiaskeleen ottaminen kasvokkain hirvittää, sosiaalinen media saattaa olla toimivampi tapa.

– Kun ilmaisee Facebook-ryhmässä, että kaipaa seuraa lenkille tai kulttuuririentoihin, saa usein paljon vastauksia.

On myös olemassa varta vasten ystävien etsintään räätälöity Kaverisovellus.

– Jos ensimmäinen ehdokas ei natsaa, älä ota sitä henkilökohtaisesti ja luovuta. Mitä enemmän kokemusta karttuu, sitä helpompi on tehdä tuttavuutta jatkossa.

Ikä tuo elämään suhteellisuudentajua. Kun on kilometrejä takana, myös muiden erilaisuutta voi olla helpompi ymmärtää. Kaikki nämä piirteet auttavat ystävyyden solmimisessa.

– Ihminen ei ole enää yhtä vaativa itseä ja muita kohtaan, Luomajoki summaa.

Toisilla mieli ei kuitenkaan jousta iän myötä. Ahtaat näkemykset muista ihmisistä ja maailmasta jumittavat. Mielessä voi pyöriä kyynisiä ja katkeroituneita ajatus­ratoja. Luukku on ja pysyy kiinni, samoin mahdollisuus kohdata ihmisiä.

– Jos huomaa itsessään tällaista kovettumista, saattaa olla mielen päivityksen paikka. Kyynisten linssien läpi tulevaisuus ei näytä kiinnostavalta. Ihmisen olisi aika ajoin hyvä kerrata omia vahvuuksiaan. Jos on hyvä vaikkapa ristipistotöissä, kannattaa lyöttäytyä porukkaan, joka on kiinnostunut niistä.

– Kynnys tutustua toiseen on matalampi, kun mukana on kolmas osapuoli eli yhteinen kiinnostus. Omasta vahvuudesta saa vipuvoimaa tutustumiseen.

Tuossa hän nyt on, kiinnostava ja hauska ihminen, johon tekisi mieli tutustua syvemmin. Miten se onnistuu? Ihmissuhde ei syvene, jos puhuu vain kivoista asioista ja säästä. On avattava myös omaa inhimillistä, haavoittuvaa puolta.

– Jos ystävä on osannut olla tukena vaikka suuressa surussa tai ilossa, hän tuntuu läheiseltä, Luomajoki sanoo.

Hyvä ystävä hyväksyy meidät sellaisenaan särmineen päivineen, tunnistaa vahvuutemme ja myötäelää onnistumisissamme. Silti hyvänkään ystävän ei tarvitse ymmärtää meitä täysin.

– Ei kannata odottaa, että ystävä näkee maailman tismalleen samalla tavalla kuin itse. Jos ystävä ei ymmärrä, mitä on itse kokenut, syynä voi olla hänen erilainen elämänhistoriansa. On viisautta säilyttää suhteellisuudentaju myös ystävyydessä.

Jos haluaa pitää timanttisen ihmisen lähellään, hänelle kannattaa olla riittävästi läsnä. Ystävyydelle täytyy antaa aikaa ja tilaa kehittyä. Se ei onnistu, jos oma mieli harhailee tavatessa muualla.

– Kun on aidosti utelias toisen kokemuksista, ystävä tuntee, että tulee nähdyksi ja kuulluksi. Ja kun toiseen ihmiseen sitten kunnolla tutustuu, kehittyy samalla itsekin. ▪

Asiantuntija: psykologi, kouluttajapsykoterapeutti Hanne-Leona Luomajoki