Rakkautta aivoissa kartoittanut suomalaistutkimus on hitti maailmalla – ”Rakkauden laajentaminen lisäisi meidän kaikkien hyvinvointia”
Aalto-yliopiston tutkijat selvittivät, missä kohti kehoa rakkaus tuntuu ja mitä aivoissamme tapahtuu, kun tunnemme rakkautta. Selvisi, että meissä on jotain samaa kuin yksiavioisissa preeriamyyrissä.
Yllätyn itsekin, kun liikutuksen kyyneleet alkavat vieriä poskiani pitkin.
Makaan magneettikuvauslaitteen sisällä. Kone nakuttaa äänekkäästi. Niin äänekkäästi, että kuulokkeet eivät pysty meteliä täysin torppaamaan. Jos potisin ahtaan paikan kammoa, tämä olisi pelkkää painajaista.
Kuulokkeissa naisääni kertoo rauhallisesti lyhyitä tarinoita: ”Lapsesi valmistuu ylioppilaaksi. Olet ylpeä hänestä, ja tiedät, että mihin ikinä maailma hänet viekin, tulet rakastamaan lastasi.”
Epämukavista olosuhteista huolimatta pystyn kuin pystynkin eläytymään tarinan kuvaamaan hetkeen siinä määrin, että kyyneleet tulevat.
Samaan aikaan tietokoneelle tallentuu kuvaa aivoistani.
Edellä kuvattu välähdys liittyy Aalto-yliopiston rakkautta käsittelevään aivotutkimukseen, jossa olin mukana koehenkilönä. Yhtenä viidestäkymmenestä viidestä.
Aivotutkimusta tekemässä ollut Pärttyli Rinne kiinnostui rakkauden tutkimuksesta 2000-luvun alkupuolella Teatterikorkeakoulussa opiskellessaan. Samoihin aikoihin roihahti rakkaus Rinteen ja hänen nykyisen puolisonsa välillä.
– Mietin tuolloin, mitä elämälläni tekisin ja huomasin, että kaikki parhaat asiat elämässäni liittyivät tavalla tai toisella rakkauteen, mutta silti ymmärrykseni rakkaudesta oli vajavainen. Sama oli mielestäni totta laajemminkin yhteiskunnassa. Rakkaudesta lähes kaikilla on kokemusta mutta ymmärrystä monilla meistä verraten vähän.
”Rakkaudesta lähes kaikilla on kokemusta mutta ymmärrystä verraten vähän.”
Filosofi, kirjailija–käsikirjoittaja Rinne on tutkinut rakkautta toistakymmentä vuotta hyvin erilaisista näkökulmista. Väitöskirjansa hän teki preussilaisen 1700-luvulla eläneen filosofin Immanuel Kantin rakkausnäkemyksistä.
Alussa kuvatun aivotutkimuksen tarkoituksena oli selvittää magneettikuvauksen avulla, miten erilaiset rakkauden lajit näkyvät aivoissa. Millaiset aivoalueet aktivoituvat, kun vanhempi ajattelee rakastavasti lastaan? Entä miltä aivoissa näyttää romanttinen rakkaus, tai rakkaus luontoon tai lemmikkiin?
Jo aiemmin sama, Rinteen vetämä tutkimusryhmä on selvittänyt verkossa olleen kyselytutkimuksen avulla missä päin kehoa erilaiset rakkaudet tuntuvat.
– Voimakkaimmin aivoissa näkyy vanhemman rakkaus lapseen. Kehossa taas näyttää tuntuvan kokonaisvaltaisimmin intohimoinen ja romanttinen rakkaus, Rinne tutkimusryhmästä kertoo.
Mutta voiko rakkautta tutkia aivoja kuvaamalla? Onko rakkaus pelkkiä sähkömagneettisia impulsseja? Kyllä ja ei, kuuluvat Rinteen vastaukset.
– Rakkaus on niin moniulotteinen ilmiö, että sitä ei voi tutkia vain yhdellä menetelmällä. Rakkauteen voi paneutua yhtä lailla neurotieteen, biologian, filosofian, psykologian tai vaikkapa taiteen keinoin, hän sanoo.
Viime kädessä rakkauden ytimessä on biologia.
– Meidän tutkimustuloksemme vahvistavat, että moniulotteisen, osin kulttuurisesti rakentuneen rakkauden pohjalla on lopulta biologia. Kuvaavaa on, miten yksiavioisella preeriamyyrällä kumppanin seurassa ja jälkikasvusta huolehtiessa aktivoituvat samat aivoalueet kuin meillä ihmisillä.
Kun kuuntelen kyynelsilmin tarinaa lapsen ylioppilasjuhlista, tietokoneen ruudulle piirtyy todennäköisesti kuvaa, jossa sosiaalisuuteen ja palkitsemisjärjestelmään liittyvät aivoalueeni aktivoituvat.
Palkitsemisjärjestelmä sijaitsee syvällä aivojen ytimessä. Se on hyvin vanhakantainen aivoalue, joka on kaikille nisäkkäille yhteinen. Mielihyvän kokemus syntyy, kun jokin ärsyke laukaisee palkitsemisjärjestelmässä dopamiini-välittäjäaineen tuotannon.
Näin siis todennäköisesti. Rinne tähdentää, että yksi ja sama tarina tuottaa hyvin erilaisia aivokuvia. Kahta samanlaista kuvaa ei 55 koehenkilöltä löydy.
– Tutkimus tekee yleistyksiä, laskee keskiarvoja ja löytää tyypillisyyksiä erilaisten kuvien perusteella.
Aivotutkimuksessa koehenkilöiden kuulemat lyhyet tarinat liittyivät vanhemman rakkauteen, romanttiseen rakkauteen, ystävyyteen, muukalaiseen kohdistuvaan myötätuntoiseen rakkauteen, lemmikin rakkauteen ja luonnon rakkauteen.
Rakkautta ei ole järkevää tarkastella vain yhtenä isona ilmiönä, sillä erilaiset rakkaudet eroavat hyvin paljon toisistaan. Jo aivan rakkauden ytimessä olevat rakastettua kohtaan tunnettu seksuaalissävytteinen romanttinen rakkaus ja vanhemman rakkaus ovat nekin keskenään hyvin erilaisia.
Aalto-yliopiston tutkimuksessa kaikki ihmisiin kohdistuvat rakkauden lajit näkyivät samoilla aivoalueilla, intensiteetti vain vaihteli. Vähiten aivotoimintaa synnytti rakkaus muukalaiseen.
Rakkaus lemmikkiin jakoi koehenkilöitä. Lemmikinomistajien aivoissa aktivoituivat sekä palkitsemisjärjestelmä että sosiaalisuuteen liittyvät alueet. Heillä, joilla ei lemmikkiä ollut, muutoksia näkyi vain palkitsemisjärjestelmässä.
Luonnonrakkaus taas näkyi sekä palkitsemisjärjestelmässä että visuaalisuuteen liittyvillä aivoalueilla. Ja ihmisiin liittyvät rakkaudet vaikuttivat aivoihin voimakkaammin kuin rakkaus lemmikkiin tai luontoon.
Aiemmassa kehokarttatutkimuksessa tutkimusryhmä pyysi koehenkilöitä kertomaan, missä kehon osassa erilaiset rakkaudet tuntuvat. Kaikkiaan erilaisia rakkauksia oli tutkimuksessa mukana 27: romanttisesta rakkaudesta viisauden rakkauteen.
Tässäkin tutkimuksessa läheisiin ihmisiin kohdistuvat rakkaudet vaikuttivat voimakkaimmin. Intohimoinen ja romanttinen rakkaus tuntuivat kehossa sananmukaisesti päästä varpaisiin. Aivan kaikenlaiset rakkaudet tuntuivat jollain tapaa päässä.
– Tähän kyselyyn osallistui hyvin paljon yliopistossa opiskelevia nuoria lapsettomia naisia. Tämä voi selittää sitä, miksi rakkaus lapseen ei näkynyt tuloksissa yhtä voimakkaasti kuin romanttinen rakkaus. Näillä nuorilla naisilla ei ollut kokemusta oman lapsen rakastamisesta.
Aivotutkimukseen osallistuneilla sen sijaan oli lapsia ja he elivät oman ilmoituksensa mukaan rakastavassa parisuhteessa.
Tuloksiin vaikuttaa aina se, mitä kysyy ja keneltä kysyy. Rinne huomauttaa, miten hyvin uskonnollisessa yhteisössä rakkaus Jumalaan voisi olla kaikkein voimakkain rakkauden laji.
Rinteen ihannemaailmassa me kaikki ymmärtäisimme nykyistä paremmin rakkauden voiman ja koettaisimme tietoisesti laajentaa rakkauttamme.
Tavallisesti rakastamme kaikkein lähimpiämme, mutta voimme tieten tahtoen opetella rakastamaan myös meille tuntemattomia ihmisiä, toisia eläimiä, luontoa.
Hän toivookin, että hänen tutkimusryhmänsä rakkaustutkimus lisäisi osaltaan yhteiskunnallista ja kulttuurista keskustelua rakkaudesta – rakkauden viisautta ja ymmärrystä.
Aalto-yliopiston rakkaustutkimus on ennen muuta uteliaisuudesta ponnistavaa perustutkimusta. Se ei siis suoraan etsi tapoja, jolla tutkimustuloksia voisi soveltaa käytäntöön.
Ymmärryksen kasvattamisen lisäksi uudesta tiedosta voisi kuitenkin olla hyötyä psykologeille ja psykiatreille vaikkapa terapiaa ja erilaisia hoitoja kehitellessä, Rinne pohtii.
”Mitä paremmin ymmärrämme rakkautta, sitä paremmat mahdollisuudet meillä on edistää sitä maailmassa.”
Omaa rakkauden piiriään Rinne on kasvattanut buddhalaiseen perinteeseen nojaavan rakastavan ystävällisyyden meditaation avulla. Sen ajatuksena on laajentaa vähitellen mietiskelyn avulla rakkaudellista suhtautumista perheenjäsenistä ja ystävistä vaikkapa ensin työkavereihin ja naapureihin, kaupan kassaan…
Viime kädessä rakkautta voi laajentaa kaikenlaisiin olentoihin, pieniin muurahaisiin ja pihan kasveihin.
– Mitä paremmin ymmärrämme rakkautta, sitä paremmat mahdollisuudet meillä on edistää sitä maailmassa. Rakkauden laajentaminen lisäisi meidän kaikkien hyvinvointia.
Aalto-yliopiston rakkaustutkimus on ollut maailmalla menestys. Lyhyessä ajassa aivotutkimuksesta on kirjoitettu yli 200 uutisartikkelia eri puolilla maailmaa. Se on myös poikinut lukuisia yhteistyötarjouksia eri yliopistoista.
Rakkaus- ja ylipäätään tunnetutkimus elää nyt jonkinlaista renessanssia. Rakkauden suhteen hiljaisen 1900-luvun jälkeen tunteet kiinnostavat taas. Yksi syy tähän on juuri magneettikuvauksen ja aivokuvantamisen mahdollistavan teknologian ottaminen käyttöön.
Vastaisuudessa Rinne aikoo jatkaa yhä työtä rakkauden parissa.
Hän aikoo paneutua siihen, miten rakkaus nähdään ja koetaan eri kulttuureissa. Piirtyykö itäaasialaisilla samanlaisia aivokuvia tietokoneen ruudulle kuin suomalaisilla?
– Tutkimuksemme uutisointi ympäri maailmaa yllätti. Näyttää siltä, että eri kulttuureissa rakkaus-sana ymmärretään jokseenkin samalla tavalla. Lukuisissa maailman eri kolkissa voi puhua yhtä luontevasti puolison, ystävän, lemmikin tai tuntemattoman ihmisen. rakastamisesta. Tätä haluan tutkia lisää.
Rinteen lisäksi aivotutkimusta olivat tekemässä Juha Lahnakoski, Heini Saarimäki, Mikke Tavast, Mikko Sams ja Linda Henriksson.
