Apu

Hannu Lauerman kolumni: Outoa raivoa ruokapöydässä – Misofonia eli korvaraivo on valikoivaa ääniyliherkkyyttä, josta seuraa suhteeton reaktio tietynlaisiin ääniin

Hannu Lauerman kolumni: Outoa raivoa ruokapöydässä – Misofonia eli korvaraivo on valikoivaa ääniyliherkkyyttä, josta seuraa suhteeton reaktio tietynlaisiin ääniin
Misofonian vaikeimmat muodot voivat rajoittaa pahoinkin sosiaalista elämää, jonka keskeisiä elementtejä ovat vaikka yhdessä syöminen ja kahvilla käyminen, kirjoittaa psykiatri Hannu Lauerma kolumnissaan.
Julkaistu: 10.9.2022

Muista häiriöistä erillisenä, itsenäisenä ilmiönä on vasta alettu ymmärtää ja tutkia misofoniaa, jota on englanninkielisessä tieteellisessä kirjallisuudessa kutsuttu epävirallisesti nimellä ear rage, korvaraivo. Kyseessä on suhteeton, alta aikayksikön leimahtava raivo-, tuska- tai inhoreaktio, joka syntyy automaattisesti esimerkiksi toisen ryystäessä tai maiskuttaessa, harvemmin reaktiona myös muihin ääniin, kuten kuulakärkikynän napsutteluun.

Häiriön vaikeusaste on vaihteleva, eivätkä siitä kärsivät yleensä tarvitse eivätkä hae hoitoa, koska jotkin kotikonstit riittävät. Ongelmasta puhuminenkin saattaa olla vaikeaa, koska se koetaan oudoksi, ellei peräti merkiksi ”hulluudesta”, jos siihen liittyy väkivaltaimpulsseja. Sen vaikeimmat muodot voivat silti rajoittaa pahoinkin sosiaalista elämää, jonka keskeisiä elementtejä ovat vaikka yhdessä syöminen ja kahvilla käyminen. Esimerkiksi sukujuhlien jatkuva vältteleminen eri verukkein tai toistuva poistuminen ruokailutilanteista voidaan tulkita merkiksi vihamielisyydestä, ihmispelosta tai epäsosiaalisesta mielenlaadusta.

Ilmiö, jonka suomenkieliseksi nimeksi on ehdotettu valikoivaa ääniyliherkkyyttä, saattaa herättää psykologisoivia oletuksia esimerkiksi asianomaisen kompleksises- ta suhtautumisesta normaaleihin kehontoimintoihin tai varhaisista ja tiedostamattomista traumoista, jotka ovat liittyneet esimerkiksi kohtuuttoman ankaraan tapakasvatukseen. Tällaista yhteyttä ei kuitenkaan ole voitu jäljittää, ja ilmiön noin 10 prosentin esiintyvyys aikuisilla on toistaiseksi tehdyissä tutkimuksissa ollut samanlainen depressio­potilailla ja valikoitumattomissa väestöotannoissa. Se voi myös alkaa vasta aikuisuudessa.

Siitä kärsivät ymmärtävät itsekin reaktionsa suhteettomuuden, eivätkä yleensä ole muutoin poikkeavan aggressiivisia, impulsiivisia, autoritaarisia tai suvaitsemattomia. Syytä haetaankin nyt toiminnal­lisen aivokuvantamisen keinoin ja genetiikasta, ja hoitomuodoista keskustellaan.

Osa misofoniapotilaista tarvitsisi hoitoa tai hyötyisi siitä merkittävästi, mutta ylivoimaisen tehokasta hoitomuotoa ei ole. Vahvimmilla on toistaiseksi näyttö kognitiivis-behavioraalisesta lyhytpsykoterapiasta. Altistushoitoa eli totuttautumista sietämättömiltä tuntuviin ääniin on myös ehdotettu, mutta ajatus ei mitenkään riemastuta kaikkia potilaita.

Mielikuvassaan hän ajoi ystäväänsä kirveellä takaa. Elävän mielikuvan absurdius nauratti häntä niin paljon, että vihareaktio alkoi sammua.

Itsehoito suggestiivisin mielikuvinkin voi onnistua. Muuan misofoniasta kärsivä mustan huumorin ystävä kehitti raivoreaktionsa hoidoksi automaattisesti mieleen tulevan sarjakuvamaisen näyn, jossa hän, muutoin rauhallinen mies ajaa kahvia ryystänyttä ystäväänsä takaa Fiskarsin halkaisukirves lyöntiasennossa. Elävän mielikuvan absurdius nauratti häntä niin paljon, että vihareaktio alkoi sammua.

Hypnoosilla tuettu lyhyt psykoterapia näyttäytyi eräässä suomalaisessa tutkimuksessa hieman kognitiivis-behavioraalista terapiaakin tehokkaampana tarkkaavaisuushäiriöpotilaiden hoitona. Olisi mielenkiintoista tutkia, voisiko mielikuvien luomiseen perustuva hypnoterapia olla erityisen tehokasta myös misofoniaan.

Hoidon tulisi tietysti olla yksilöllistä, koska esimerkiksi absurdiin väkivaltaan liittyvät mielikuvat sopivat vain harvoille.

4 kommenttia