Seksuaalivähemmistöihin kuuluvat sensuroivat itseään pienillä paikkakunnilla – ”Voisinpa olla minä” – Kuuntele podcast!
Pienellä paikkakunnalla oman lauman löytäminen voi olla vaikeaa, erityisesti, jos on ainoa erilainen, vähemmistöön kuuluva. Millaista on olla erilainen lakeuksilla, jossa ennakkoluuloiset äänet kaikuvat joskus kovaa? kysyy toimittaja Kirsi Haapamatti Pienen kylän suuret suhteet -podcastissa.
Yksilöllisyyttä korostetaan joka paikassa, mutta varsinkin nuorena sitä haluaa olla kuten muut. Ainakin jollain lailla tahtoo kuulua joukkoon, löytää oman laumansa, jonka keskellä voi olla se, kuka on.
Kun asuu riittävän pienellä paikkakunnalla, saattaa tuo oma porukka jäädä löytymättä. Voi tuntea olevansa se ainoa erilainen nuori. Kaikki muut ympärillä ovat kuin yhtä massaa: samat mielipiteet ja kotoa ammennetut poliittiset asenteet. Vierauden ja erilaisuuden pelko realisoituvat ylenkatseina ja kiusaamisena.
Pahimmillaan se on juuri tätä. Olit sitten kylän ainoa homopoika, vegaani tai toisenvärinen, esimerkiksi. On tutkittu, että pienten paikkakuntien seksuaalivähemmistöihin kuuluvat sensuroivat itseään. He pienentävät olemistaan, koska haluavat, ettei kukaan ärsyynny.
Vaikka maailma on muuttunut ja Suomi moniarvoistunut, ei se ihan joka kolkassa näy, valitettavasti.
Onneksi on internet. Virtuaaliyhteisöt ovat tervetullut mahdollisuus löytää hengenheimolaisia, vaikka välimatkaa olisi paljonkin.
Eteläpohjalaispitäjissä Ilmajoella ja Kurikassa kasvaneet Veera Bohjanen ja Ellen Ojanen tietävät, mitä on erottua joukosta ja millaisen jäljen se kasvavaan nuoreen voi jättää. Jurvasta kotoisin oleva Jenni Hautala on löytänyt oman jenginsä paikallisesta sateenkaariyhdistyksestä.
Pienen kylän suuret suhteet -podcastin viimeisessä jaksossa Kirsi Haapamatti tapaa Veera Bohjasen ja Ellen Ojasen, jotka pohtivat, mikä nuoret saisi pysymään pienissä pitäjissä. Jenni Hautala kertoo, miten seksuaali- ja sukupuolivähemmistöön kuuluvaan vaikuttaa se, jos ympärillä on ahdasmielisiä asenteita.
