Ihminen on voittanut isorokon ja lähettänyt luotaimen Marsiin – Miksi konfliktien sovittelu ei vieläkään onnistu?
On murheellista, että ihmiskunnan yhteisiä intressejä edistämään perustettu Yhdistyneet kansakunnat alkaa näyttää yhtä voimattomalta kuin edeltäjänsä Kansainliitto, Pekka Sauri kirjoittaa.
Ihminen on voittanut isorokon, lähettänyt luotaimen Marsiin ja keksinyt kvanttifysiikan. Miksei ihminen ole kyennyt edistämään ristiriitojen ratkaisemista likimainkaan samalla tavalla kuin luonnonlakien ymmärtämistä ja soveltamista käytäntöön?
Ei siihen pitäisi olla mitään periaatteellista estettä.
Ihmisen oppimiskyky on osoittautunut suurin piirtein rajattomaksi kaikilla muilla tieteen ja tutkimuksen alueilla. Miksei tämä oppimiskyky ole yltänyt konfliktien sovitteluun?
Lähi-idän konfliktin leimahtaminen täydeksi sodaksi lukemattomine siviiliuhreineen Venäjän hyökkäyksen edelleen jatkuessa Ukrainassa nosti tämän kysymyksen taas kerran tuskallisesti mieleen.
Tämä ihmisten maailma perustuu tai ainakin sen pitäisi perustua neuvotteluun ja sopimiseen arvokkaiksi koetuista yhteisistä päämääristä.
Ratkaisemattomat kysymykset ovat tekemättömiä sopimuksia.
On suorastaan käsittämätöntä, että samalla kun ihmisen kehittämät elämän laatua parantavat apuvälineet ovat johtaneet ilmastonmuutokseen, lajikatoon ja raaka-aineiden ehtymiseen rajallisella planeetalla, konfliktien ratkaisemiseen ei edelleenkään ole keksitty toimivia keinoja.
Kaikkein irvokkainta on, että samaan aikaan osa ihmiskunnan parhaimmistosta haaskaa aikaansa joutavanpäiväiseen rähinään epäsosiaalisessa mediassa.
Murheellista on sekin, että ihmiskunnan yhteisiä intressejä edistämään perustettu Yhdistyneet kansakunnat alkaa näyttää yhtä voimattomalta kuin edeltäjänsä Kansainliitto, joka ei kyennyt pysäyttämään toisen maailmansodan syttymistä.
Konfliktien osapuolet pystyvät veto-oikeudellaan estämään turvallisuusneuvoston päätöslauselmat ja tekemään tyhjäksi koko maailmanjärjestön tarkoituksen.
Neuvottelu ja sopiminen on tietenkin sitä vaikeampaa, mitä periaatteellisemmasta ja pitkäaikaisemmasta konfliktista on kysymys. Mutta aina sen pitäisi olla lähtökohtaisesti mahdollista. Ja aina sitä pitäisi edes yrittää.
Martti Ahtisaari tapasi sanoa, että kaikki konfliktit ovat ratkaistavissa. On korkea aika ottaa se viisaus todesta.
En yhtään yritä vähätellä ihmiskunnan keskinäisiä jännitteitä, rikkaiden ja köyhien välistä eriarvoisuutta, uskonnollisia ja kulttuurisia eroja ja mitä kaikkea maan päällä onkin.
Olen hyvin tietoinen siitä, että monet maailman ruutitynnyreistä saattavat olla vuosisatojen tai jopa vuosituhansien perua.
Mutta siitä huolimatta jossakin pitäisi olla tarpeeksi vahva auktoriteetti, joka toisi kaikki kansainväliset kiistat yhteisen neuvottelupöydän ääreen – ja sellaisen neuvottelupöydän, jossa kulloistenkin osapuolten vaatimuksia ja intressejä voitaisiin arvioida niin puolueettomasti kuin suinkin ja jonka tasapuolisuuteen osapuolet voisivat luottaa.
Martti Ahtisaari tapasi sanoa, että kaikki konfliktit ovat ratkaistavissa.
Ihmiskunnan on nyt korkea aika ottaa tuo viisaus todesta ja suunnata riittävät voimavarat koko sivilisaatiota uhkaavien ristiriitojen rauhoittamiseen neuvottelun ja sopimisen avulla.
Se on ensi sijassa ja viime kädessä tahdon asia. Ryhtykäämme tahtomaan!
