Mika Salo & Mini – ”Se oli romu, faijan kanssa kunnostettiin muutama kuukausi – teimme siitä toimivan auton”
Entinen kilpa-autoilija on luopunut kaikista käyttöautoista. ”Kyllästyin, kun ne eivät koskaan toimineet.” Autot eivät esineinä enää innosta, mutta urheiluna kyllä.
Moottoriurheilussa huipulle nousseet ovat monesti ainakin Suomessa aloittaneet ajamisen hyvin nuorina. Alla on ollut peltorassi tai vastaava sikalintta, jolla on painettu metsäteillä tai järven jäillä jo alle kymmenvuotiaasta.
Mika Salo aloitti oman matkansa formulaluokkien kaikkein korkeimmalle tasolle F1-sarjaan kuitenkin Martinlaaksosta. Vantaa noilla paikkeilla on tiheästi rakennettua lähiötä korkeine kerrostaloineen ja mataline ostoskeskuksineen.
”Mutta pitää muistaa, että 1970-luvulla Martsari oli vielä isolta osalta ihan metsää”, Mika Salo muistuttaa.
Salot asuivat Martinlaakson silloisissa pohjoisosissa. Sieltä Laajavuorentien takaa alkoivat aina Lapin kairanmaille susien reviireille ulottuvat koskemattomat erämaat, joita vain metsureiden jälkeensä jättämät metsätyökoneiden urat pirstoivat.
Ja sinne teki mieli mennä ajamaan – niinpä Salon ensimmäinen oma auto löytyi alle 15-vuotiaana.
”Se oli Mini”, Salo kertoo.
Vuosimalli oli 1969 ja kunto ei edes välttävä.
”Se oli romu. Se piti ensin duunata kuntoon.”
Suomalaiset kilpa-autoilijat jopa fiinimmissä formulaluokissa ovat olleet aina poikkeuksellisen osaavia myös mekaanikkoina. Rahaa Suomessa on ollut vähemmän ja laitteet on pitänyt kunnostaa itse. Niinpä myös Mini rakentui Salon käsissä ehtiväksi.
”Faijan kanssa sitä kunnostettiin muutama kuukausi. Teimme siitä toimivan auton.”
”Joku moottoriurheiluromanttinen ajatus siinä oli, miksi auton piti olla juuri Mini.”
Pohjois-Vantaalla on yhä pieniä metsä- ja hiekkateitä, ja niitä oli 1970-luvulla eittämättä vielä enemmän.
”Kavereiden kanssa siellä käytiin ajamassa. Ei jääty kiinni. Joku moottoriurheiluromanttinen ajatus siinä oli, miksi auton piti olla juuri Mini. Ei minusta silti rallikuljettajaa tullut”, Salo kertoo.
”Itse asiassa en tiedä, mitä sille autolle lopulta kävi.”
Salolla on sittemmin ollut muutamia Minejä. Yksi sellainen löytyy edelleen.
”Se on Englannissa säilytyksessä. En ole nähnyt sitä vuosiin. Mahtava peli. Ostin sen John Cooperilta. Sain sinne aurinkolippaan häneltä nimikirjoituksen.”
John Cooper oli brittiläinen kilpa-ajaja, joka loi 1960-luvun alussa ikonisen Mini Cooperin. Suuritehoisella ja hyvillä jarruilla varustetusta pikkuautosta tuli myöhemmin juuri se, jolla Mäkinenkin voittonsa Monte Carlon rallissa otti.
Nykyisin uusia Minejä markkinoidaan John Cooper Works -nimen alla.
”Mutta se minun Mini on alkuperäinen 1960-luvulta. Ajoin Englannissa asuessani sillä arkiajot.”
”Olen myynyt kaikki. En käytännössä enää omista yhtään sellaista autoa, jolla voisin ajaa.”
On suorastaan klisee, että kilpa-autoilijana eläköityneellä on kymmenien autojen kokoelmat. Myös Salolla oli vakuuttavat määrät autoja, jotka tosin olivat erilaisia kuin monella luksusautoihin hurahtaneella: hän Salo omisti Minin lisäksi paljon vanhoja, mutta huippuhienoksi kunnostettuja Camaroja ja Corvetteja.
”Nyt olen myynyt kaikki. En käytännössä enää omista yhtään sellaista autoa, jolla voisin ajaa”, Salo kertoo.
”Kyllästyin, kun ne eivät koskaan toimineet, kun olisin halunnut lähteä ajamaan. Olisin tarvinnut jonkun ihmisen pitämään niitä kunnossa. Ei minulla ole edes omaa arkiautoa.”
Autot kiinnostavat edelleen, mutta niiden omistaminen liikkuvan elämän vuoksi ei.
”Ne ovat käyttöä varten ja siihen tarvitaan tilanteen mukaisesti aina sopivin, ei välttämättä näyttävintä.”
Mini
