Mitä seksuaalirikollisen mielessä liikkuu? – "Olen tunnistanut, että tietynlaisia ihmisiä on helpompi manipuloida"

Veikko, noin kolmekymmentä. Edellispäivänä tässä samassa huoneessa Veikko kertoi, että hänet on tuomittu vain lapsen törkeästä seksuaalisesta hyväksikäytöstä. Hän kertoi, ettei tiennyt, minkä ikäinen uhri oli.

Todellisuudessa Veikko on tuomittu myös monesta muusta seksuaalirikoksesta. Yhden uhrin kanssa hän oli yhdynnässä, muiden kanssa keskusteli verkossa. Nuorin uhreista oli 10-vuotias.

”Se oli omassa päässä epärelevanttia. Ne keskustelut, joita mä netissä kävin, ei eroa sisällöltään millään tavalla toisistaan. Iällä ei ollut mitään väliä. Onks se ollut kymmenen vai 60, se on ollut niin sanotusti yks paskanhailee.

Teinit ei kiinnosta sen enempää sinänsä. Periaatteessa tavallisen perinteisen miehisen verran.

Eilen sanoin, että miehinen ajattelutapahan on oikeesti, et halutaan sitä nuorta naista ja pidetään sitä spermaviemärinä. Se on naisvihamielinen ajatus, mut sit naisihmiset, jotka on itseä lähellä, heitä kohtaan ei ole mitään muuta kuin kunnioitusta. Et se on periaatteessa se kasvottomuus, mikä mahdollistaa sen.

Olen tunnistanut, että tietynlaisia ihmisiä on helpompi manipuloida. Sanoin, että olen valokuvaaja, mutta ne kuvat, jotka hallustani löytyivät, ei olleet mun ottamia. Ne on ehkä sellasia voisko sanoa pokaaleja. Periaatteessahan kun joku lähettää mulle kuvan, niin sit se on vähän niinku valloitettu. Onks siinä mitään järkee?

Ihmisten kanssa toimiessa mä en ole epävarma. Esimerkiksi tässä tilanteessa; enhän mä ole epävarma. Se epävarmuus tulee enemmän sit sellasissa tilanteissa... Esimerkiksi sehän on epävarmuutta, jos mun pitää lähteä hakemaan hyväksyntää jostain. Mut se on sellainen tilanne, mikä tapahtuu mun pään sisällä.

Silloin, kun mä toimin muiden ihmisten kanssa, mä en sitä ole. Se on semmoinen ominaisuus, mitä mä en koskaan tulisi kenellekään näyttämään yhtään missään yhteydessä. Kenellekään.

Mies ei voi olla haavottuvainen. Se on tosi typerää. Miksi helvetissä ei voisi olla? Mut sit toisaalta mäkään en osaa selittää sitä, että miksi mä en voi olla, vaikka mä tiedostan toisaalta sen, että mä voisin olla. En siviilissä menisi edes ammattilaiselle keskustelemaan aiheesta, vaikka mä tiedostaisin, että mulla on hirveän epävarma olo tai että joku ahdistaa ja surettaa.

Miksi? En tiedä. Onks se sit tapakasvatus, onks se kulttuuri, en mä tiedä.

Jos miettii 20 vuotta taaksepäin niin kyllähän miehet huomattavasti enemmän osoittaa sen herkemmän puolensa tänä päivänä, mutta se vaan menee hitaasti siihen suuntaan. Ja itse olen niin sanotusti vanhaa koulukuntaa, et minähän en puhu.

Parisuhteessa mä pystyn puhumaan tunteista ja tämmösistä, mut se mitä oikeesti tapahtuu mun pään sisällä, siitä mä en puhu.

Tiedostan sen, että se ei pitkän päälle ole välttämättä hyvä asia. Mä tiedostan sen, et puhumisesta on oikeesti hyötyä. Mut sit toisaalta mä en näe itselleni hyötyä siitä.

Mä en tarvitse välttämättä ketään. Mulla on yks ystävä. Se kertoo jotain, et mulla on 8 000 tuntii pelattuna cs:ää. Saatan istua tuntikausia team speakissa, se on puhekeskustelupaikka, missä pelaajat yleensä on. Se on periaatteessa ihan samaa keskustelua, mitä sä kävisit mun kanssa julkisesti, mut sä et vaan näe niitä ihmisiä.

Yksi asia, mikä tossa on… Ihmiset, joilla on ajatuksia, jotka liittyy jollain tavalla seksuaaliseen rikollisuuteen, esimerkiksi jotain fantasioita väkivaltaseen raiskaamiseen, mitä tahansa liittyen tähän… ei ymmärretä et siitä ajatuksesta puhuminen ammattilaiselle ei ole rikos.

Se on ehkä asia, mitä pitäis omasta henkilökohtaisesta mielestäni toitottaa tuolla kylillä ja kaupungeilla, et vittu jos pipo kiristää niin hae apua.

Mutta se tekee susta huonon ihmisen, jos sulla on niitä ajatuksia. Niin kauan, kun sä pidät sen itelläs, sä oot ihan tavallinen ihminen, mut sit kun sä tuot sen julki, sä oot huono ihminen. Varsinkin jos ne ajatukset liittyy seksuaalirikollisuuteen. Ihmisethän kaikkoaa vittu sun ympäriltä saman tien. Miksi? Koska se ihminenhän ei ole varsinaisesti tehnyt mitään väärää. Ainoa mitä se on tehnyt on, että se on kertonut, että mua vähän huolettaa nää ajatukset, että mulla on vähän tämmösiä ajatuksia. Eli periaatteessa sä heität sellasen avunpyynnön ja ihmiset katoo. Emmä yhtään ihmettele, et ihmiset ei puhu.

On ollut suojamuurit. Ja hyvin todennäköisesti siitä huolimatta, että mä käsittelen nämä asiat tänä aikana kun täällä olen, se ei sitä siviiliminää hirveesti muuta niiden muurien osalta.

Koen kyllä empatiaa. Itse asiassa Sörkassa oli sijottelija, joka oli ihmisenä ihan perse, mutta pystyin kuitenkin puhumaan sille rehellisesti.

Mä sanoin, että musta olisi kiva pyytää anteeksi, koska siellä on ollut aikaa miettiä. Sen homman osaa ajatella, et siitä on oikeesti aiheutettu haittaa niille ihmisille. Sijottelija kertoi mulle tällasesta metodista, että kirjoitetaan kirje.

Se ei ollut oikeastaan kenellekään yksittäiselle yksilölle, vaan sen voisi antaa niistä kenelle tahansa luettavaksi. Poltin kirjeen sitten. En tiedä, oliko siitä apua, mutta tulipahan tehtyä.

Mä en tiedä kuulostaako tää tosi tyhmältä, mutta sen jälkeen, kun olin polttanut sen, mä nukahdin. Kello oli kaksi päivällä tai jotain tällaista ja nukuin iltaan saakka. Mä en osaa sanoa, mitä se teki, mutta jotain se teki, koska mä en nuku päikkäreitä ja mä nukahdin, sammuin kuin saunalyhty, ja mun sellikaveri kysyi, et mitä vittuu tapahtuu.”

Päivitetty 3.11.2020 – Ilmestynyt 18.12.2018