Apu

Hannu Lauerma: Metsästys ja sen myötä saadut ravinteet kasvattivat ihmislajin aivoille kyvyn pohtia eettisiä kysymyksiä

Hannu Lauerma: Metsästys ja sen myötä saadut ravinteet kasvattivat ihmislajin aivoille kyvyn pohtia eettisiä kysymyksiä
Psykiatri Hannu Lauerma pohtii kolumnissaan metsästyksen eettisyyttä ja ihmisen suhdetta luontoon. Toiveuusinta.
Julkaistu: 20.11.2020

Syksy on sadonkorjuuaikaa myös ”Tapion viljan” osalta. Elo- ja syyskuussa on alkamassa eri lajien metsästyskausia. Syksyyn rajatulla metsästyskaudella turvataan muun muassa riistalajien poikasten kehitys kevät- ja kesäkautena.

Jo 10. elokuuta on alkanut sepelkyyhkyjahti. Suomen kaupunkeihin 1990-luvulla levinnyt laji on sopeutumiskykyisenä tullut kaupungeissa ällistyttävän pelottomaksi, kun se taas metsien siimeksissä on hyvin arka ja vaikea tavoittaa.

Syyskuun koettaessa alkavat metsäkauriin ja valkohäntäpeurojen metsästyskaudet. Metsästys tarjoaa hyvän syyn luonnossa liikkumiseen, tuo pöytiin ekologisesti kasvanutta maukasta lihaa, suojelee metsiä ja vähentää hirvieläinkolareita.

Metsästyssäännöksissä on koko joukko koukeroita liittyen alueellisiin eroihin, ajavan koiran käyttöön pyynnissä, ravinnolla houkutteluun ja maastotyyppiin, ja ne vaihtelevat vuosittain.  Kauden 2020–21 metsäkanalintuja koskeva osuus määritellään vasta syyskuun alussa niiden kantojen tiheyttä määrittävien kolmiolaskentojen avulla.

Voidakseen metsästää laillisesti ja saada metsästysperusteisen luvan aseen hallussapitoon tulee suorittaa kirjallinen metsästäjätutkinto. Sen 60 kysymystä luotaavat lajintunnistusta ja lainsäädännön, etiikan ja hyvien tapojen tuntemusta.

Aseen hallussapitoluvan saaminen taas edellyttää tutkinnon lisäksi suhteellisen nuhteettoman elämän viettämistä.

Metsästykseen suhtaudutaan Suomessa myönteisesti

Tutkimuksen mukaan valtaosa suomalaisista suhtautuu metsästykseen myönteisesti, neljännes neutraalisti ja kielteisesti vain yksi kahdeksasta. Tuon kahdeksasosan keskuudessa esiintyvät perustelut kielteiselle suhtautumiselle eivät aina nojaa tietoon.

Suomalainen metsästys nykymuodossaan ei esimerkiksi köyhdytä lajistoa, vaan rikastuttaa sitä, kun haitallisia vieraslajeja, pienpetoja, harvennetaan ja muukin toiminta on tarkoin säädeltyä.

Modernin metsästyslainsäädännön aikana ei metsästys ole uhannut yhdenkään lajin olemassaoloa. Onnistunut riistalaukaus on epäilemättä helpompi loppu kauriille kuin ilveksen raatelu.

Ajatus metsästyksestä luonnon häiritsemisenä on siinä mielessä outo, että se pitää sisällään näkemyksen, jonka mukaan ihminen ei kuuluisi luontoon.

Häiritseekö hämähäkki luontoa kutoessaan verkkojaan? Esimerkiksi kalastukseen ei liitetä kielteisiä mielikuvia – siitä huolimatta, että verkko- ja troolikalastuksessa valikoitumattomat saaliskalat kituvat kuoliaiksi.

Kalankasvatus isompi ongelma kuin metsästys

Lajiamme ei olisi syntynyt ilman saalistamista, joka mahdollisti aivojen koon huomattavan kasvun. Vain saalistamalla saadut proteiinit ja rasvahapot, B12-vitamiini ja sinkki ovat mahdollistaneet sellaisten aivojen kehittymisen, että kykenemme ylipäätään pohdiskelemaan eettisiä kysymyksiä.

Luonnon hyvinvointi ei edellytä, että ihminen luopuu saalistamisesta. Ongelmallisempana näen massiivisen kalankasvatuksen, jonka seurauksena on tarjolla norjalaista vuonobroileria, kotimaassa kasvatettua kirjolohta ja Vietnamista tuotua pangasiusta.

Myöskään dokumentit lihantuotantoeläinten kärsimyksistä eivät juuri herätä ruokahalua. Olen tavannut useita nuoria, jotka pitävät eettisenä ohjeenaan välttää muita liharuokia kuin riistaa. Kukin tavallaan, mutta perustelu on sisäisesti looginen.

Hannu Lauerma on lääketieteen tohtori ja psykiatrisen vankisairaalan vastaava ylilääkäri.

Päivitetty 20.11. – Ilmestynyt 18.8.2020

1 kommentti