Apu

Kuivan maan kassikala haastaa Suomessa norjalaisen lohen


Suomalainen kirjolohi aikoo haastaa kilpailijansa. Tämä onnistuu vain kiertovesikasvatuslaitoksen avulla, ja sellainen valmistuu Heinolan Sahaniemeen, jossa entinen aaltopahvitehdas muutetaan tarkoitukseen sopivaksi.
Teksti Jari Niemi
Kuvat Timo Pyykkö

Vuonna 1960 Heinolassa alkoi aaltopahvin tuotanto. Suomi eli metsäteollisuuden kulta-aikaa, ja parhaina aikoinaan aaltopahvitehdas työllisti 410 henkilöä.

Aaltopahvia ja laatikoita valmistaneen tehtaan tilat laajentuivat, mutta tekninen kehitys vähensi asteittain henkilökuntaa.

Monen perheen elämä kulki tehtaan tahdissa, mutta lopulta markkinoiden muutokset ja tuotannon vaatimukset sulkivat sen vuonna 2016.

Uusimman valmistustekniikan vaatimuksiin Heinolan tehtaan tilat eivät enää taipuneet, ja merkittävä osa tehtaan 160 työntekijästä siirtyi Lahteen avattuun nykyaikaiseen Stora Enson aaltopahvitehtaaseen.

Tehdastilat tyhjentyivät, mutta tehtaan uusi huominen saapui yllättävästä suunnasta.

Rakennusalalla pitkään toiminut HTM-Yhtiöt oli saanut idean.

– Yhtiömme oli jo pitkään tutkinut, löytyisikö muita tukijalkoja. Kala on kysytty tuote, ja sen vuoksi päätimme sijoittaa tähän toimintaan, toteaa hankejohtaja Markus Lindberg.

Mukaan saatiin suomalainen sijoittajaryhmä, joka koostuu yksittäisistä sijoittajista ja perheyhtiöistä. Sijoittajaryhmä aikoo investoida 20 miljoonaa euroa kotimaisen kalan kiertovesikasvatuslaitokseen.

Vanhoihin tehdastiloihin tehtäisiin Manner-Suomen suurin kalankasvattamo.

20 000 kuutiota vettä

Vanhoissa tehdastiloissa on töissä puolenkymmentä miestä. Laitoksen tiloja kunnostetaan tehdashalleihin tehtäviä allasrakennelmia varten. Aaltopahvitehtaan savunpoistoluukut poistetaan ja ikkunat peitetään.

Ensimmäisessä vaiheessa tänne rakennetaan yli sata erikokoista kala-allasta, joihin menee vettä noin 20000 kuutiometriä. Kaloille ihanteellinen veden lämpötila on 15–16 astetta.

Kalan kasvattaminen maalla on äärimmäisen monimutkaista. Tämän takia suunnittelua on tehty huolellisesti, ja sitä edellyttää myös ympäristöluvan saaminen.

Kiertovesikasvatuslaitos on suljettu järjestelmä. Kasvattamolle rakennetaan oma vedenpuhdistamo, jonka avulla varmistetaan, että ympäristölle ei aiheudu haittaa. Raikastusuinnin avulla varmistetaan, että kalan maku on korkealaatuista ja mudanmakua aiheuttavat bakteerit saadaan poistettua kalasta.

Kasvatuksessa korostuu hapen merkitys. Sen saaminen varmistetaan varajärjestelmillä, joita ovat nestemäinen happi ja useat varageneraattorit. Altaiden kovalla virtauksella varmistetaan se, että kalan laatu pysyy hyvänä.

– Mätimunista lähdemme kuitenkin liikkeelle. Kirjolohen kasvatus vaatii todella paljon asiantuntemusta, jota olemme hankkineet sekä Suomesta että ulkomailta. Tavoitteena on saada jalostukseen vähintään 2,5 kilon kokoiseksi kasvaneita kaloja, selvittää Lindberg.

Kirjolohi eli entiseltä nimeltään sateenkaarirautu on suomalaisten suosima kala, ja siksi Heinolan kalankasvattamo keskittyy aluksi yksinomaan sen tuotantoon.

Ruoantuotanto on suurten muutosten äärellä, ja kalalla on siinä merkittävä rooli. Kestävästi kasvatetun kotimaisen kalan kysynnän uskotaan kasvavan.

Kotimainen kasvatettu kala on WWF:n kuluttajan kalaoppaan suosittelema kala. Luonnonvarakeskuksen tietojen mukaan ulkomailta tuodaan kasvatettua kirjolohta 0,8 kiloa henkilöä kohti vuodessa. Samaan aikaan kotimaisen kalan kulutus on 4,1 ja tuontikalan 9,8 kiloa vuodessa.

Norjalainen lohi hallinnoi nyt Suomenkin markkinoita, sillä sitä tuodaan tänne vuosittain noin 28 miljoonaa kiloa. Suomessa kasvatetaan kalaa 13 miljoonaa kiloa, josta kirjolohen osuus on 12 miljoonaa kiloa.

Kalamiehet arvioivat, että kirjolohta markkinoille tuottava laitos vähentää norjalaisen lohen tuontia merkittävästi. Kirjolohen puolesta puhuu myös se, että siinä on vähemmän rasvaa ja enemmän proteiinia kuin norjalaisessa lohessa.

– Kilpailutilanne näiden kahden suomalaisten suosiman eri kalalajin välillä kiristyy, ja sehän on vain hyvä asia kuluttajan kannalta katsottuna, puntaroi pitkän järjestöuran kalatalousyhteisöissä tehnyt Mikko Ruskeala

Hän on Heinolan hankkeesta innoissaan.

– Tämä on loistava idea. Virossa kasvatetaan ankeriasta menestyksekkäästi samalla menetelmällä. Kirjolohen lisäksi siiallekin tuntuisi löytyvän markkinoita, Ruskeala sanoo.

Markus Lindberg (vas.) selvittää yhtiön suunnitelmia Urho Tammelle, Mikko Mönkkölälle ja Mikko Ruskealalle (oik.).

Mikko Ruskeala on itsekin kasvattanut eri kalalajeja kassimenetelmällä. Luonnonvesien kassikasvatuksessa mätimunat ja rehut ovat erilaisia kuin Heinolan kiertovesikasvatuksessa, jossa tavoitellaan myös antibioottivapautta.

Kassikasvatuksen ja laitoskasvatuksen kolmas suuri ero on se, että Heinolan kaltaisessa sisäkasvattamossa tuotanto toimii läpi vuoden.

Etuja järvivesi ja markkinoiden läheisyys

Ruskeala uskoo, että suomalainen luonnonvesistöjen kassikalakasvatus ei kärsi tehdasmaisen kasvatuksen paineessa.

– Oleellista on se, että terveellisen kalan syönti lisääntyy. Siitä hyötyvät kaikki alalla toimivat, Ruskeala sanoo.

Heinolan kalankasvatuslaitoksen etuna on laadukas ja viileä järvivesi. Ja se, että Heinolalla on hyvä sijainti lähellä pääkaupunkiseudun markkinoita.

– Laitoksesta 170 kilometrin säteellä syödään 70 prosenttia Suomen kaloista. Vesistöt mukaan lukien tämä Heinolan paikka on suorastaan ihanteellinen, Lindberg toteaa.

Maa- ja metsätalousministeriön neuvottelevan virkamiehen Timo Halosen mukaan valtion tavoitteena on kolminkertaistaa Manner-Suomen vesiviljelytuotanto 20 miljoonaan kiloon vuoteen 2022 mennessä.

– Heinolan laitoksella on tässä tärkeä rooli.

Ensimmäisessä vaiheessa Heinolan kalankiertovesikasvatuslaitoksen vuosituotannon tavoite on noin kolme miljoonaa kiloa kirjolohta.

Heinolan laitokseen rakennetaan yli sata kuvan kaltaista kasvatusallasta, jotka saavat luonnoveden läheisestä Konnivedestä.

Kalankasvatuksen arvioidaan työllistävän 15–20 henkilöä, ja mahdolliseen jatkojalostukseen työpaikkoja syntyy ainakin saman verran. Täydessä tuotantovaiheessa kalankasvatuslaitos työllistää parhaassa tapauksessa jopa yli 50 henkilöä.

Useat kalanjalostajat ovat jo ilmaisseet kiinnostuksensa Heinolan laitoksen tuotantoon.

Suomalaisella kirjolohella on kaikki edellytykset napata markkinoita rasvaisemmalta norjalaiselta lohelta, sillä se on myös proteiinipitoisempaa.

Tulevaisuudessa tuotanto on hankejohtaja Markus Lindbergin mukaan mahdollista laajentaa useisiin kalalajeihin.

– Tuotannon kasvu toteutetaan vaiheittain riippuen markkinakysynnästä. Kyse on volyymituotteesta eli pienillä määrillä ei tulosta synny, sanoo Lindberg.

Entisen työpaikkansa tiloissa seisoville entisille aaltopahvimiehille ja innokkaille kalamiehille tehtaan viides elämä on loistava uutinen.

– Tyhjäksi jäänyt tehdas täyttyy, ja kaivattuja uusia työpaikkoja syntyy. Ei kukaan voi vastustaa tällaista hanketta, sanoo aaltopahvia vuosikymmenet tehtaassa tehnyt Reino Lahti.

Aaltopahvitehtaalla yli 30 vuotta kuljetuspuolen vastaavana työskennellyt Urho Tammi on Reino Lahden kanssa samaa mieltä. Silti muutos tuo myös haikeita muistoja mieleen.

– Olin töissä jo Stora Enson edeltäjän palveluksessa. Tämä tehdas on heijastanut paljon hyvää ympäristöönsä. Puuta tarvittiin paljon ja työpaikkana tehdas oli parhaasta päästä, Urho Tammi toteaa.

Tammi toivoo, että kalankiertovesikasvatuslaitos vetää alueelle mukaan kalanjalostusyrityksen ja myös kalanperkeitä hyödyntävän yrityksen.

– Näin työpaikkoja saataisiin mahdollisimman monta. Tontilla on vielä tilaa ainakin 3,5 hehtaaria uusille rakennuksille.

Urho Tammi odottaa, että sijoittajaryhmä saa tehtaan käyntiin ilman valituskierteitä.

– Turhia valituksia on Heinolassakin tehtailtu aivan liikaa, hän kiteyttää. 

Julkaistu: 17.11.2019